IRC-Galleria

yksinäisyyden lannistamana
kuljen eteenpäin kädet sidottuina
ajattelematta kaikkea sitä pahaa
mitä koskaan olen kantanut vuoksesi
selkä notkolla, sisuskalut solmussa
tuskan hiki valuu irvistävillä kasvoilla
taakkani on kuin suo ja kuokka
tosin minulta puuttuu molemmat

maailman painoa kannatellen
kunnes sinäkään et enää kulje vastaan
ei kyyneltäkään valu kunnes
saan tämän roskan heittää
nälkäisen sinisen liekin nuoltavaksi

viha palaa raivokkaalla liekillä
kunnes viimeisetkin rippeet ovat tuhkana
ja sinä, ystäväni
tulet vielä tekemään samoin
värittömissä lieskoissa sinä saat kärsiä
kiirastuleen tuomittuna syntisenä äpäränä
kunnes sateet vihdoin saapuvat
huuhtoen pahan pois tästä maailmasta

ehkä oli uskoa siihen asti
kunnes sinäkin käännyit minua vastaan
ennen kuin käännät selkäsi uudelleen
kehotan muistamaan: teot mitataan vaakakupissa!

pimeydessä perässäsi kävellen
vaikka huudan, ei et vastaa
ehkä ylpeys on kuurouttanut sinut
onko se loppupeleissä niin vaikeaa sanoa;
anteeksi