Kävin Iinan kanssa nyt aamulla piiitkällä mielenterveyslenkillä. Siel oli mahtavaa kävellä ku puut oli valkosena ja aurinko paisto :) Mä en enää tiedä pitäiskö tässä itkee vai nauraa. Tulin eilen siihen tulokseen että mennää päivä kerrallaa ja fiiliksen mukaan. Niin perkele.
Vähä hassua ajatella että tasan vuos sitten olin Ruotsissa ja juurikin tähän aikaan reenasin niit maailman ihanimpii konei siel mettän keskellä... Se oli maailman parasta <3 Jos voisin niin lähtisin sinne heti uudestaa <3 Noh,vuos sitten oli muutenki vähä eri kuviot ku nyt. Mutta en mä sitä sillai enää ajattele,mennyt on mennyttä ja menneinä ne pysyy. Mutta ainaki niistä on vihdoin tullu muistoja. Hyviä muistoja :)
Kai sitä pitää suihkuun mennä ja alkaa valmistautua töihin lähtöön... Pitäiskö mun pitää tipaton puoli tammikuuta? :D