Nyt mä vast tajuun sen kunnolla, nyt vasta itken sun takia.
Päivät tuntuu turhauttavan pitkiltä.
Mikään ei oikeen tunnu miltään.
Oon muuten tyytyväinen mun elämään,
mut tää tyhjä ja kaihoisa olo tuntuu piinaavaan kokoajan.
Rakastan sua, haluaisin vaan kulkee sun rinnalla.
Se ei muuta asioita, me kuletaan eri polkuja nyt.
En haluais hyväksyy sitä, mun on pakko.
Toivon vaan että sä oot onnellinen.
Kidutan itteeni, kuuntelen kappaleita joita sä omistit mulle, tai yleensäkkin kuuntelit.
2 päivään mä en ajattellu koko asiaa,
nyt tuntuu että mun koko maailma rojahtaa kasaan,
haluun sut takaisin mun elämään.
En saa nukuttuu, sä oot mielessä kokoajan.
Jos näin jatkuu pitkään, en mä kestä !