IRC-Galleria

Lauantaina 21.3. White Flame heittää akustisen keikan Tampereen Vuoltsulla yhdessä Nitrokissin sekä naisenergiaa mukanaan tuovan Lob Norin kanssa. Samassa yhteydessä on mahdollista kuunnella uutukainen albumi alusta loppuun ensimmäisten joukossa. Tule siis ajoissa! Tapahtuma on päihteetön.

Aikataulu:

Ovet 18:00
Lob Nor 19:00
Nitrokiss 20:00
White Flame 21:15

http://www.youtube.com/watch?v=_obfX5rgDyg
http://www.youtube.com/watch?v=Pw8EvtGt6VQ
http://www.youtube.com/watch?v=sWy8V9o30BE
http://www.youtube.com/watch?v=W-3KFV0WTjw

Levyn tuloon on vielä reipas kuukausi, mutta ajattelin näin tekstimuodossa antaa kiinnostuneille pientä vihjausta siitä mitä tuo Tour Bus Diaries on syönyt sisäänsä. Hitto, samalla voisi vaikka kuunnellakin kyseisen tuotoksen!

Kannesta kun lähtee niin siinäpä komeilee uljas bussi pornobaarin edustalla. Kuvastaa kyllä meidän meininkiä ja pari hauskaa yksityiskohtaakin tuohon on onnistuttu upottamaan. Pevelle vaan terveisiä! Kuvat kansiin on ottanut Leppäviidan Joonas. Mukava jannu jolla on asiallinen ote bändikuvaamiseen. Sama sankari on vastuussa mm. Tampere Goodwill Rockersin fotoista. Kansien toteuttaminen oli White Flamen kannalta tutuissa osaavissa käsissä. Viilto pani jälleen parastaan kootessaan sopivan rähjäisen kiertuepäiväkirja-tyyppisen kokonaisuuden. Tällä kertaa haluttiin tehdä klassisempi booklet joka on aseteltu pyöreäkulmaisiin Super Jewel kansiin. Mutta kuten edellisissäkin, myös TBD:n kansissa riittää pähkäiltävää ja löydettävää. On sit hauska vuoden päästä kattella että mille typeryyksille White Flame on 09 naureskellut =)

Mutta sitten itse sisältöön!

Catwalk Surprise - Tall Thin In

Levy alkaa punaiselta matolta jossa kamerat välkkyy ja naiset on nättejä. Nopeasti kuitenkin tulee se klassinen "totuus", kun eka sinkkubiisi Tall Thin In alkaa. Biisi päivittelee nuoruuden ihannointia ja muovisten ihmisten onttoutta. Köörit onnistui kyllä hienosti, ja niitä piisaa. Oli alusta asti selkeä avausraita ja aika nopeasti nousi loogiseksi sinkkuvalinnaksi monipuolisuutansa takia. Nousi myös ekojen joukossa tiensä livesettiin.

FU&

Menobiisi. Koostuu kahdesta Sammyen reeneissä pyörittämästä riffistä jotka melkein samalta istumalta kursittiin yhessä kasaan. Ensimmäisiä koko katraalla sävellettyjä biisejä siis. Tää on kai niin lähellä Audioslavea mihin me päästään, tiä sit onks se hyvä vai huono asia =) Huomionarvoista: C-osassa pääsin heittämään vähän Beat Boxingia, se oli helkkarin hauskaa. Ei kai muuta ko sentteri pystyyn, F U and I will have my FUN!

No Good

Tämä se on sitä kamaa mikä erottaa meidät mun mielestä suuresta osasta muita rokkiryhmiä. Onnistuttiin tekemään überhimokkaasti keinuva biisi jonka tahdissa on erittäin hyvä lempiä lähimmäistään. No Goodissa on mun suosikkisoolo tältä levyltä. Ehkä joku hoksaa kenen suuntaan tuossa kumarretaan(ja syvään!) Meillä oli mahtavat torvisessiot tällä levyllä, kiitokset niistä vielä kerran Juho, Antti ja Janne!

Dancing With Her Sister

Tuttu biisi keikoilta varmasti monelle. Tää on näitä biisejä mitä jokaisella bändillä vaan kuuluu olla. Kunnon no nonsence-meininki ja suoraviivaista perushyväkästä. Mukava boonus biisissä on Slide-kitara, joka voisi kyllä jo hiljalleen tehdä paluun maistream-musaan. Tässä biisissä kerrataan pokauksen alkeet :kaverin kautta se onnistuu =)

Disrespect - Frontrow Girl

Avausintro perustuu tositarinaan jolle ollaan bändin kesken naurettu varmaan puoli vuotta. Saatiin vielä tarinan kertoja esiintymään tuolle trackille. Hiphop on siistiä mutta kyllähän ne uhkaa viedä meidän rokkitukkain naiset ja sehän ei käy laatuun. Frontrow Girl kertookin tästä "takaisinvalloituksesta" samalla kun pähkäillään ylipäätään keikoilla käyvän kansan tapoja ja tekemisiä. Biisi yhdistää jännästi 90-luvun "nu metal" saundia 70-luvun savuiseen rokkiin. Kuulemma veljeni Jacko kävi salaa vetämässä jotain ähkäisyjä ennenkun suhahti jonkun uniin takaisin. Siistit lasit, bro.

Certainly Something

Tämä uhkapeli kannatti. Certainly Something ei lähtökohtaisesti ollut biisi jollaisia me ollaan totuttu tekemään, mutta ajateltiin että "katsotaan mihin tämä tie vie". On sopivassa suhteessa kepeä "iisibiisi" jonne saatiin upotettua muutama aikas mehukas WF-triksu. Hintsasen Sami lauloi tässä ja muutamassa muussa biisissä stemmoja. Kivasti osuu kyllä saundit yhteen. Certainly kuuluu myös niihin biiseihin mitä nelistään reeniksellä kyhäiltiin.

The Ground

Rapulabiisi. Jossain tien päällä A:n kanssa harmiteltiin kun ihmiset eivät aina tajua kuinka elo on rankkaa tuolla tien päällä ja kuinka sitä voisi biisin muodossa valottaa. Parhaiten sanoma kiteytyy tokassa säkeistössä: "Two hours 'till the show, there I'll be at my best. 'till that huor I guess I'll just keep on a fix that'll get me there." Niinhän se menee että aina ennen keikkaa saa tapella väsymystä, vitutusta, nälkää tylsyyttä, rapulaa tai noita kaikkia vastaan. Siinä jeesaa millon mustikkakeitto, millon jekku. Jony taitaapi soittaa WF-aikaset ensimmäiset tuplabassaritrikit.

Twins

Tätä biisiä kun kuuntelee nii jumppaamaan pitäis lähteä neonvärinen hikipanta ottalla! Nimi kertoo kaiken olennaisen, biisi kertoo kaksosista. Kaksoset on hieno asia. Niitä on monensorttisia. Tuottaja Latomaa oli ihmeissään että kuka tekee rokkibiisejä C:stä. No mehän tehtiin! Ekan kertsin jälkeen tuleva lehmänkello on omistettu muuten Stenmanin Simolle!

Shouldn't Been Messin'

Tän biisin tein kun oltiin Englannissa rundaamassa. Meillä oli majapaikassa jatkot joissa Satan's Head oli roolissa. Tätä on jonkun verran livenä jo kuultukin, sekä sähköisesti että akkaroituna. Aina kun tätä kuuntelee tekisi mieli laittaa popliinitakki päälle ja Tommy Gun laulamaan. Sen verran on häijyä gangsteritunnelmaa saatu kaivettua. One two a two-two two...

2 become #1

Jälleen yksi hyvä perusrock-jyrähdys. Biisi kiteyttää sen mitä monella miehellä joskus on mielessä ja mitä sen eteen oltaisiin valmiita tekemään. Bitterien Raffe kävi puhaltamassa harppua ja Anthon kaivoi toistamiseen slideputkensa esiin antaakseen biisille vielä sopivan blues-boostauksen. Tästä biisistä löytyy ehkä koko levyn makein rumpufilli.

(No) Frozen Angels

Tämä biisi sai alkunsa Yesterday's Newssia tehdessä ja oli alusta asti duettobiisi. Kun ekalla levyllä kävi yks M.M. niin ajateltiin että jatketaan hyväksi havaitulla meiningillä. Hienoa että päästiin Matthaun kanssa duunaamaan, sen miehen meiningistä kun ei voi olla diggaamatta. C-osa onnistui mielestäni helkkarin hienosti luomaan 40-luvun horror movie henkeä.

Life We Never Had

Albumin ainoa balladi onkin sitten sellainen teos että itseäkin hirvittää. Biisiin onnistuttiin sisällyttämään hillittömän paljon kamaa. Miksatessa oltiinkin Anthonin ja tuottaja Majurin kanssa ihmeissään että mihinkä ne kaikki mahdutetaan. Niin vain saatiin mahtumaan ja kokonaisuus on kaunis kantrihenkinen viisi ja puoliminuuttinen. Life We Never Had on ikäänkuin prequel edellisen levyn Miss U:lle, valottaen miten tarinan pariskunta aikanaan joutui eroon toisistaan.(herkkää on kuin Helsingissä juu) Lopun fiilistelyissä kulkee muuten 11 eri melodiakulkua. Koita bongailla ne kaikki =)

Gone By Tomorrow

Päätösraita. Gone By Tomorrow oli ylijäämää ensimmäiseltä albumilta. Se ei kerennyt mukaan koska teksti ei alunperin ottanut tullakseen. Olen kova sarjakuvadiggari ja musta aina tuntui että tässä biisissä oli sellainen supersankari-fiilis. Sitten näin trailerin tulevaan Wolverine-leffaan ja löysin biisin sisältä sen tarinan. Gone By Tomorrow on myös hyvä tapa sanoa "yhdet vielä ja sitten lasku".



Te joudutte vielä hetken venaamaan, mutta kun levy tuossa reilun kuukauden päästä ilmestyy niin lukaiskaapa nämä turinoinnit uudestaan. Ja mieluusti lueskelen sitten teidän fiiliksiä lopputuloksesta. Toivottavasti diggaatte =)

Tänä keskiviikkona on mahdollista muistella punaista mikkisuojaa, yöjunaa sekä mustaa silinteriä kun Vince heittäytyy Guns 'n' Rosesin musiikin pauloihin Tampereen Apollossa. Luvassa on kaksi settiä tukkaa nostattavaa klassikko hard rockia Underwear-orkesterin ja hyvin tuntemamme ikienergisen vokalistin tulkitsemana. UW-kokoonpanossa vaikuttaa mm. Matthau Mikojanin rumpali Simo Stenman ja Vincen kanssa RagDollissa soittava basisti Klaus Wirtzenius. "Klasu mua pyysi neljän päivän varoajalla hyppäämään kehiin kun heidän vakilaulaja Nisse sairastui yllättäen. Vedetään paljon matskua Appetitelta, mutta eiköhän sinne mahdu yksi tai kaksi biisiä muiltakin levyiltä. Ja tosiaan, pääsen ensimmäisen kerran elämässäni lämppäämään itseäni." Ensimmäinen setti koostuu Vincen ja Klausin yhdessä poimimista Hard Rock standardeista siinä missä jälkimmäinen keskittyy yksinomaan Guns 'n' Rosesin tuotantoon.