IRC-Galleria

Nukkui tänään pois klo 16:45. Olimme vanhempien kanssa katsomassa ja hyvästelemässä.

Sillä oli silmät auki ja se oli vielä elossa. Eläinlääkäri oli koittanu leikata sen kielen alta
pois kasvaimia mutta menivät kuulemma kitalakeen asti. Se makasi siinä pöydällä.
Silitin sen turkkia. Se makas siinä ja hengitti. Koitin sen koriva ja sen reaktiot toimi.
Oltiin siinä sen vierellä n. 10 min. jonka jälkeen lääkäri sitten tuli. En halunnu kattoo kun
se nukuttaa sen, ikuseen uneen. Mentiin vanhempien kanssa toiseen huoneeseen. Hetken kuluttua lääkäri tuli paikalle ja sano että se on tehty nyt.

Menin huoneen ovelle ja katsoin kissaa. Siellä se makasi, aivan kuin hetki sitten, nyt sen sydän oli vain pysähtynyt ja elämä hiipunut pois. Äiti kehotti etten mene katsomaan enää lähempää. Sinne se jäi, rakas ja unohtumaton, korvaamaton kissa.

Kuolemisen syy oli verisyöpä ja siitä aiheutuneet kasvaimet. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun oma perheenjäseneni kuolee. Äsken se vielä oli pieni pentu, sitten 8 vuotias, ja sitten kun tulen koulusta saankin miltei suoraan lähteä eläinlääkäriin.

Viime aikoina äitinikin on ihmetellyt kun Kaarlo on hypännyt syliin ja katsonut silmiin, mitä se ei normaalisti tee, aivan kuin avunpyyntö. Se ei koskaan niin vain hypännyt kenenkään syliin, vaan viihtyi omissa oloissaan. Se tykkäsi kun sitä silitettiin ja paijattiin, vaikka siitä lähti paljon karvoja. Tämäkin oli yksi anemian tunnusmerkki. Kaarlosta lähti paljon karvoja ja se enää vain nukkui päivisin. Sitten yhtenä päivänä sen leuasta tuli verta. Äiti luuli että sillä oli hampaissa hammaskiveä mikä sitten aiheutti tämän. No, eläinlääkärissä sitten kävikin toteen että kissalla oli verisyöpä. Se ei ollut pystynyt syömään ehkä moneen päivään, eikä sen ruumiissa ollut enää ollut paljoakaan edes verta. Se oli kärsinyt, ties mistä asti.

Sitten vain lähdimme takaisin kotiin, vaikka yksi perheenjäsenemme jäikin taakse.
Kissa oli vasta 8 vuotta. Nyt perheessämme on vielä 3 kissaa.

Tuntuu kamalalta, kun Kaarlo kerkesi kärsiä, emmekä tajunneet sen tilaa lainkaan.
Olisin vielä kerran halunnut ottaa sen syliin ja paijata sitä. Haluisin pitää Kaarloa sylissäni vaikka koko loppu elämäni, jos vain voisin.


Omistettu rakkaalle ja unohtamattomalle Kaarlolle, jollaista toista ei ole maan päällä.
Tavataan uudelleen tuonpuoleisessa.

Rakas ja vanha omistajasi; Iiro.