Miksi ikinä ei saa olla rauhassa, vaan kaiken on pakko aina olla yhtä stressiä, epätoivoa ja kuilun reunalla roikkumista?
Olin juuri ottanut oikein kunnon huutoa (siis oikein huutoa, miten olen aina "konseptin vastainen, ja kapinoin joka pikku asiassa esim. vetopaperi) pomolta siitä, että käytän liikaa vetopaperia (joo, sitä rullapaperia mihin kuivataan kädet), itkin työpäivän jälkeen varmaan vartin pukuhuoneessa, ja ajattelin sitten, että ei kaikki toivo ole mennyttä, syyskuussa alkaa opintotuki, enää kuukausi ja voin lopettaa työni ilman, että koti menee alta. Tarkoittaisihan se alle 200 e/kk matkoihin, ruokaan ja elämiseen, mutta ei tarvitsisi kestää tätä nöyryyttävää riistopaskaa....alle 24 h, niin Kelalta tulee kirje, että "Hyvä opiskelija, opintotukesi on juuri lopetettu"