Huom. Sisältää spoilereita liittyen 2. tuotantokauteen.
Day 08 — A Sherlock photo that makes you go :(
Okei, no ehkä toi :( -hymiö pitäisi korvata pikemminkin tällä hymiöllä: D; , mutta no joo... Ja kuvitellaan, että seuraava kuva ei ole liikkuvaa sorttia, mutta kun en onnistunut metsästämään ihan tavallista screencappia samasta kohtaa niin tällä mennään.
Kuvan taustat:
Jotka on katsoneet sarjaa, on varmasti pistäneet merkille, miten paljon John ja Sherlock istuskelee vastakkain Baker Streetin kämpässään, toisinaan pöydän ääressä, mutta enimmäkseen näillä kahdella tuolilla. Tässä kuvassa John istuu kuitenkin yksin - ja tämä siis sen jälkeen, kun Sherlock on tehnyt "itsemurhan" suojellakseen Johnia ja muita läheisiään. John ei tätä tietenkään tiedä, vaan luulee Sherlockin oikeasti kuolleen.
Joku voisi nyt kysyä, että mitä hiton surullista on siinä, että äijä istuu ja tuijottaa tyhjää tuolia. No, meikäläinen kertoo.
Mua ei niinkään "The Reichenbach Fall"-jaksossa surettanut Sherlockin feikkikuolema. Sen sijaan mua kyllä suretti aivan älyttömästi John, joka luuli, että Sherlock kuoli Moriartyn juonittelun tähden ja hän itse oli vielä paikalla, näki miten Sherlock hyppäsi, eikä pystynyt tekemään yhtään mitään pelastaakseen parhaan ystävänsä. Asiaa ei parantanut se, että Martin on näyttelijänä sitä tasoa, että sydän särkyy kun katsoo sitä. Itkin ihan rehellisesti sanoen joka kohdassa, jossa Johnia näytetään Sherlockin "kuoleman" jälkeen. Mutta tämä kohtaus jäi parhaiten mieleen. John istumassa yksin Baker Streetillä, ilman Sherlockia, tietämättä mitä tehdä nyt, kun koko elämä sellaisena kuin se on ollut viimeiset 18 kuukautta on pyyhkäisty pois.
Ohhoh, kuulostipa runolliselta. No, pointtini kuitenkin varmaan tuli selväksi.