IRC-Galleria

Olin tänään Ellun kanssa viettämässä laatuaikaa ja syötyämme terveellisesti ensin Hesessä, suunnistimme - minun vaatimuksestani - Sokoksen alakertaan vähän katselemaan josko siellä olisi jotain laadukkaita leffoja halvalla myynnissä.

Noh. Ei ollut.

Mutta kuolema oli kyllä korjata satoa, sen vain sanon. Koskapa eteeni osui sieltä hyllystä tämä:


Käänsin eka katseeni nopeasti pois, koska hetken aikaa kuvittelin jo, että toi keskimmäinen ukkeli on mua lähiaikoina ikävästi vainonnut Karl Urban, vielä tavallistakin _houkuttelevampana_. Sitten tajusin ettei se ollutkaan se ja katsoin uudestaan.

Noh, tutkin hetken kantta ja tokaisin pokkana Ellulle että "Katos tätä ja sano sitten mikä tässä on vikana."

Ympärillä olleet DVD:n metsästäjät kaikkosi äkkiä vähän loitommalle meistä kahdesta kun Ellun bongattua GACKTin nimen seurasi kaamea räkäinen nauru ja me molemmat lähestulkoon kieriskeltiin lattialla. XD

Lienee sanomattakin selvää, että EMME ostaneet tätä leffaa. Se maksoikin jotain 15 euroa. Kiitos mutta ei kiitos. </3

Jooh. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella kissasta, joka syö kaikkea sellaista, mikä ei ole luokiteltavissa kissanruuaksi ensinkään.

Puhun nyt lapsukaisestani Klausista.

Se hömelö nyt on aikaisemminkin syönyt kaikkea omituista, mutta tämäniltainen esitys oli uutta.

Klaus siis on aikaisemmin nautiskellut muun muassa sellaisista herkkupaloista kuin kurkusta, kiinankaalista ja paprikasta. Myös raakaa perunaa se typerys himoitsee - eli jos kuorin perunoita, katti raakkuu koko ajan jaloissa hullun lailla.

Mutta kun tuossa hetki sitten olin ruokapöydässä, Klaus kerjäsi vieressä ruokaa todella ärsyttävästi. Joten päätin tarjota sille monen ihmisenkin "herkkua": oliiveja. Aikeenani siis oli ajaa katti matkoihinsa pahanhajuisella ruualla.

Mutta Klaus pistelikin oliivin poskeensa ennen kuin ehdin tajuta mitään.

No, luulin että poloinen erehtyi, ehkä se luuli sitä joksikin suureksikin herkuksi ja hotkaisi sen enempiä maistelematta.

Tarjosin sille uuden oliivin.

Se leikki sillä hetken - ja söi senkin. Ja jatkoi kerjäämistä. o_O

Muut kissat sentään juoksee karkuun kun niille tarjoaa oliiveja. Klaus parka. Sillä ei varmaankaan ole makuaistia. :(

Ei hitto mutta en muistanutkaan kuinka hyvä tämä kirja on:


Olen lukenut Liikkuvan linnan aiemminkin, itse asiassa varmaan sellaiset kaksi tai kolme kertaa, ensimmäisen kerran jo ennen kuin katsoin Miyazakin siihen perustuvan leffan, ja joka kerta kun kahlaan tämän opuksen läpi pidän siitä vain enemmän.

Kirja on parempi kuin leffa, joten jos ette ole sitä lukeneet niin suosittelen. Tosin riippuu tietysti varmaan ihmisestä - mutta mulle kirja on juuri sopivan kiero. Ensinnäkin siitä puuttuu Miyazakin leffojen liika söpöisyys. Toiseksi siinä on aika makaaberiakin settiä (mm. päätön ruumis! 8D), vaikkei tietenkään liian yksityiskohtaisesti kuvailtuna. Kolmanneksi velho Howl ja vanhan naisen ruumiiseen kirottu Sophie ovat ihan täydelliset päähenkilöt kaikessa sairaudessaan.

Siinä missä leffaversion Hauru on sellainen pikkupojanpärstäinen ylisöpö outolintu, kirjan Howl on kuvailtu kolmeakymppiä lähenteleväksi keikariksi, joka liihottelee kylillä päivät pitkät vokotellen tyttöjä tai sitten passauttaa itseään, koska on turhamainen laiskimus. Ja Sophie taas on yliutelias ja nenäkäs eikä paljon ajattele ennen kuin tekee. Naljailua ja piikittelyä on kivaa lukea näiden kahden välillä.

Ja vaikka loppua kohden käykin yhä selvemmäksi, että nämä kaksi päätyvät yhteen kirjan päätteeksi, sekin on toteutettu juuri sopivan kierosti ja ei juuri tippaakaan romanttisesti, mikä passaa mulle. Olenhan suuri romantiikan vihamies - paitsi mitä tulee fanfictioniin.


XDDD Muhun tuo ainakin uppoaa ihan täydestä. Etenkin kun nuo suuret rakkaudentunnustukset lausutaan kera ajamattoman parran ja verestävien silmien.

Mainittakoon myös, että juoni on kirjassa sen verran moninainen, että välillä saa oikein pysähtyä pähkäilemään. Ja naureskelin mä myös ääneen kirjaa lukiessani, etenkin siinä kohtaa kun Howl palaa pikku ryyppyreissultaan ja örveltää pitkin kämppää tuhannen tuubassa törmäillen seiniin ja yrittäessään heittäytyä sänkyynsä heittäytyykin lattialle - useaan kertaan.

Miyazakin elokuvaversiossa moista ei olisi voitu nähdä. Sääli. :'D

Suosittelen kyllä tätä kirjaa lämpimästi kaikille. Ainakin kaikille, joihin uppoaa kyseisenlainen kirjoitustyyli.

Day 24 - Whatever tickles your fancy

En jaksa tähän miettiä mitään erityisen syvällistä, joten mennään huumorilinjalla ja Misleading Moriarty Memellä. 8D







Ei, en ole pahoillani. Mua nää ainakin jostain syystä naurattaa, jopa ehkä liikaakin. Tosin mulle huviksi riitää jo pelkästään Andrew Scottin naamataulu ilman noita tekstejäkin, mutta... niin noh. XD

Day 23 — Your favourite Sherlock YouTube video

Suosikkini on ehdottomasti oltava Sherlockin ekan tuottarin korealainen traileri.


Ja kyllä, tämä on ihan OIKEA traileri, ei mikään fanitekele, vaikka muuta voisi luulla. XD

Mutta siis hei, jos koko hiton traileri alkaa seuraavalla vuoropuhelulla

John: DonÂ’t have a girlfriend?
Sherlock: No, not my preference.
John: You have a boyfriend then?

ja jatkuu sitten miten jatkuu, niin mitä tähän voi enää lisätä?

Meikäläisellä on tylsää joten päätinpä tässä kirjoittaa pikkuisen blogimerkinnän liittyen rakkaaseen harrastukseeni - ja toimikoon tämä myös samalla varoituksena siitä, että fanfiction voi aina yllättää, enkä nyt tarkoita, että välttämättä positiivisessa mielessä.

Lueskelin tässä siis taannoin taas vähän fanficcejä, koska sitenhän mä vapaa-aikaani mielelläni kulutan. Etenkin kun noita fandomeita on kertynyt vuosien aikana enemmän kuin on edes tervettä, niin koskaan ei tule kyllästyneeksi tähän ajankuluun. <3

Noh, tällä hetkellä mulla on meneillään Star Trek-vaihe (sci-fi-nörttiyteni on huipussaan :P) ja ottaen huomioon, että sarja on muinainen ja Kirk/Spock on paritus, josta slash fiction on saanut nimityksensäkin, niin ficcejähän Star Trekkiin liittyen meinaan löytyy (vaikkakin harmittavan vähän bottom!Spockia mutta noh, ei siitä sen enempää ;P).


MUTTA.

Syy siihen, miksi tämä merkintä on nimetty niin kuin se on nimetty, seuraa aivan tuossa tuokiossa.

Nimittäin.... noh, jokainenhan joka on joskus fanficcejä lukenut varmasti tietää, ettei se kaikki ole välttämättä lukemisen arvoista. Kuraa mahtuu joukkoon tai vaikkei ehkä kuraa niin ainakin parituksia jotka eivät käy yksiin omien mielikuvien kanssa tai sitten genrejä, jotka eivät ole se oma juttu. Eli, metsästin siis perjantai-iltana jotakin sopivan söpöä Spirk-ficciä joka pitäisi samalla sisällään vähän myös actionia (and by action I mean sex), mutta mitään ei tuntunut löytyvän ja aloin jo alistua ajatukseen, että joudun muumioitumaan koneelle tätä menoa.

Eli siis olin varsin tylsämielisessä tilassa ja ajattelin sitten että vitut, ollaan sitten epätoivoisia eikä turhan nirsoja, luetaan mitä eteen sattuu.

Tämä oli tietenkin virhe.

Voisi ajatella, että kun on lukenut fanficcejä lukuisiin fandomeihin liittyen noin 16-vuotiaasta asti (pian 10 vuotta, ei hitto kun tunnenkin olevani vanha), niin siinä ajassa olisi jo nähnyt - tai siis lukenut - kaiken. Voisi ehkä myös ajatella, että ottaen huomioon, että kun nyt ensinnäkin jo muutenkin olen lueskelemassa slash fictionia jossa avaruusolento ja ihminen käyvät kuumana toisiinsa niin eihän mikään voi enää järkyttää. No, väärässä olin.

Olin juuri keskustellut Lauran kanssa edellisenä päivänä, kuinka mekin ollaan kaikkea sairasta nähty ja luettu, mutta lonkeropornoon emme ole koskeneet emmekä koske.

En edelleenkään ole koskenut itse lonkeropornoon visuaalisena, enkä todellakaan tahdo niin tehdä vastaisuudessakaan. Mutta fanficitkin voivat olla pornoa ihan ratingistä riippuen, ja niin vain kävi, että ajattelin tämän yhden ficin nähdessäni että "Jaah, varoitukset on mitä on mutta mitä helvettiä, luetaan, olen epätoivoinen enkä ole vielä törmännyt mihinkään kiinnostavaan tähän mennessä. Ei se voi olla pahempaa kuin moni muu mitä olen moneen muuhun fandomiin liittyen lukenut."

Luin siis kyseisen ficin TIEDOSTAEN mitä oli luvassa, joten voin syyttää vain itseäni. Mutta.... noh, toivon, että tämä lukuelämys olisi jäänyt kokematta.


Ja se, lapsukaiset, oli tarina siitä, miten Wycked-täti oppi kunnioittamaan fanficcien varoituksia.

Eli jos varoitukset arveluttavat, kannattaa miettiä ennen kuin menee ja lukee - siihen arveluttavuuteen on yleensä syynsä. Itse asiassa, lue varoitukset ainakin kahdesti ja harkiten.

Muuten saatat katua.

Kyllä. Tämä fic saattoi olla jopa pahempi kuin se josta Satu aikanaan kertoi, featuring LAAMA.


PS. Laura hei, kun twiittasin, että Star Trek III: Search for Spock on homoin näkemäni leffa, en tosiaan vitsaillut. Mulla on todistemateriaalia jota en pelkää näyttää:

Day 22 — A website that’s Sherlock related


No mitenkä olisi tämä:

http://www.sherlockology.com/

Kyseessä on Sherlockin epävirallinen fanisivu, ja se tarjoaa oikeastaan melkein kaikkea sarjaan liittyvää. Kuvaukset sarjan hahmoista ja näyttelijöistä niiden hahmojen takana on mun mielestäni ehkä parasta antia, mutta toisaalta sivulta löytyy myös paljon linkkejä muille Sherlock-aiheisille sivuille sekä mm. kaikennäköistä oheissälää, kuten tietokoneen näytölle taustakuvia jne.

Ooh ja huomasin itse asiassa vasta nyt, että löytyyhän sivulta myös osoitteet, joihin voi lähettää sarjan näyttelijöille/tekijöille fanipostia, tuolta FAQ:n alta. Hitto, miten en ollut nähnyt tuota osiota ennen? :D

Vaikka ei silti että lähettäisin. Tunnetustihan olen lähettänyt fanipostia yhtään kenellekään tasan kerran ja siitäkin on n. 10 vuotta - ja se faniposti oli varsin ala-arvoista. XD Eli ehkä en kokeile sitä enää toiste, siitä huolimatta että jos jotkut herrat mulle vastaamaan sattuisivatkin niin kehyksiin pistäisin nimmarit takuuvarmasti ja säilyttäisin niitä kalleimpina aarteinani.

Mutta eh. XP

Day 21 — Favourite gif

Sherlockista tehtyjä liikkuvia kuvia nyt on niin älytön määrä, että löydä niistä nyt joku yksi ja ainut. Etenkin kun laskee mukaan sekä ne liikkuvat kuvat, jotka on otettu itse jaksoista että ne kuvat, jotka on muokattu jostain muusta vaan siirtämällä tyyppien pärstät niihin.

Mutta mua väsyttää tällä hetkellä ja olen muutenkin nyt vähän en-niin-vakavamielisellä tuulella, eli pistän tähän vaan linkin muutamaan LAADUKKAASEEN liikkuvaan kuvaan. Nämä kuvat siis edustaa tuota "tyyppien pärstävärkit liitetty milloin mihinkin"-kategoriaa.


Tämä ehkä antanee jotain käsitystä siitä, millaisia ihmisiä Sherlock-fandomi on pullollaan. XD

Toi otsikko kuvaa hyvin mun ja ||ELLU||:n vierailua Porin kävelykadun kiinalaisessa tänään.

Päätettiin kerrankin syödä ihan paikan päällä eikä ottaa mukaan vaan kuten ollaan tehty muutamat kerrat tässä viimeksi. No, tilattiin sitten annoksemme - ja on meinaan annoskoot muuttuneet siellä ainakin riisin suhteen mitä ne oli joskus, meinaan tuotiin sellanen varmaan 1,5 litran kulho kukkurallaan riisiä muun ruuan lisäksi. Aattelin heti että ok, toi ei ainakaan kyllä mene kaikki.

Mutta joo, kyllä vaan meni. Ellu meinaan veti yksinään siitä riisistä varmaan 2/3 ja sitten vielä sano "Näänkö mä unta ettei riisiä oo enempää?!"

Sit se vielä sano että haluaa riisipalloja jälkiruuaks. o_O

Mutta joo, ei otettu. Elluakin alko meinaan siinä vaiheessa nolottaa että oltiin kahestaan tuhottu sellanen määrä ruokaa noin 20 minuutissa ja lähdettiin maksettuamme pakoon ja nopeasti. XD

Käytiin tosin Isokarhussa vielä jäätelöllä - ja siinä jäätelöbaarissa myytiinkin sen kiinalaisen ravintolan Vihreä Tee-jäätelöä mitä ihan uteliaisuuttani otin. Ja oli muuten hiton hyvää. Uusi suosikkijäätelömaku löytynyt. <3

Day 20 — Favourite canon reference/in joke

Aaaargh, mitä tähänkin nyt sanois...? o_O

Voisin laiskuuksissani sanoa vaikka ihan vaan koko "Hounds of the Baskerville"-jakson, kerta se alkuperänen tarinahan on mun suosikkini canonissa ja mun mielestä se oli hienosti siirretty nykyaikaan.

Mutta toisaalta sitten ajattelin, että voinhan mä käsittää tän niinkin, että mistä sellaisesta tykkään kyseisessä sarjassa mistä en ole niin kauheasti välittänyt canonissa? Eli minkä sarjan tekijät on onnistunut tuomaan nykyaikaan niin, että meikäläinen tykkää, vaikka kirjoja/novelleja lukiessa tuntemus on yleensä ollut vain ärtymys.

Eli henkilöllä mennään. :P


Jos joku ei tykkää Lestradesta tässä sarjassa, niin mä en voi kuin ihmetellä missä on vika. Tosin joku "canon-puristi" saattaisi sanoa, että BBC:n Lestrade ei ole tarpeeksi samankaltainen kuin canonissa ja että canonin mukaanhan sen pitäiskin olla kaikkea muuta kuin mitä se on tässä nykyaikaan tuodussa versiossa.... Että eihän Lestraden canonin mukaan ole tarkoitus olla pidettävä hahmo.

Mutta siitä huolimatta mä pysyn kannassani.

Tosin reiluuden nimissä ehkä mun pitänee mainita myös se, että kun sivuhenkilöistä puhutaan, myös Mycroftin kohdalla on onnistuttu ihan helkkarin hyvin, ja siksipä Gatiss edustaa mulle ainoaa oikeaa Mycroftia.

Yleensähän mulla voi olla vaikeuksia pitää monista sivuhenkilöistä, mutta niin ei ole BBC:n Sherlockin kohdalla. <3