IRC-Galleria

Day 17 — A moment that made you cry

Öh, miten olisi koko Reichenbach Fall-jakso? Tai ainakin joka ikinen kohtaus jossa Johnia näytetään Sherlockin feikkikuoleman jälkeen?

No okei. Tehdään tämä nyt sitten kunnolla.

Mun mielestäni oli aivan kauheaa, kun Sherlock soitti Johnille sairaalan katolta ja pyysi Johnia katsomaan itseään ja... adfsgsasafds EI. D: Itkin sen koko puhelinkeskustelun ajan ja siinä kohdassa kun Sherlock lopulta hyppäsi mä melkein huusin ääneen, koska JOHN. ;_;

_{Sherlock: This phone call, it's... it's my note. That's what people do, don't they? Leave a note.
John: Leave a note when?
Sherlock: Goodbye, John.
John: No. Don't—}

Ja niin kuin en olisi itkenyt jo tarpeeksi, niin totta kai Johnin tarvitsi sitten vielä jakson lopussa mennä ja vierailla Sherlockin haudalla. Se oli se viimeinen pisara. Se vierailu ja ne sanat mitä sen piti mennä sanomaan Sherlockin hautakivelle.

_{John: You... you told me once that you weren't a hero. There were times that I didn't even think you were human. But let me tell you this, you were the best man, the most human.... human being that I have ever known, and no one will ever convince me that you told me a lie. And so... there. I was so alone and I owe you so much. Please, there's just one more thing. One more thing. One more miracle, Sherlock, for me. Don't be... dead. Would you do that, just for me? Just stop, just stop this.}

Niin että iloista kolmannen kauden odotusta vaan kaikille. <3

Day 16 — A moment that made you squeal

Olen lykännyt tähän vastaamista niin pitkään kuin olen kehdannut, koska suoraan sanottuna mulla ei ole vieläkään varmuutta tästä. Miksikö? Noh, siksi, että vaikka Sherlock on tällä hetkellä ainoastaan kuuden jakson mittainen sarja, squeal-hetkiä on ollut jo niiden aikana ihan liikaa jotta tietäisin, mikä niistä on suosikkini. :/

Mutta koska olen tainnut enemmän mainostaa nimenomaan kakkostuottaria vastauksissani tähän asti, päätin nyt valita jotain ekasta tuottarista, ja näinollen vastaukseni on: The Great Game-jakso ja kuuluisa "Pool Scene".


Oikeastaan kaikki, mitä tässä jaksossa tapahtuu sen jälkeen kun Sherlock saapuu uima-altaalle muistitikkuineen katsomaan Moriartya, on täydellisen "squeal-worthy", ainakin mun mielestäni.

Se kun John ilmestyy ja hetken aikaa Sherlockista näkee, että se pelkää Johnin olevan Moriarty.

Se kun Sherlock tajuaa, että Johniin on kytketty pommi ja tarkka-ampujat tähtää sitä aseilla ja Sherlockin suojelunvaisto herää.

Se kun Moriarty viimeinkin paljastetaan ja tajuan, että se onkin "Jim from IT". 8'D

Se kun John yrittää urheasti pelastaa Sherlockin ja räjäyttää itsensä ja Moriartyn taivaan tuuliin.

Se kun Moriarty sanoo Sherlockille polttavansa Sherlockin sydämen rinnasta - ja kun Sherlock tajuaa Moriartyn tarkoittavan sillä sitä, että se aikoo tappaa Johnin.

Se kun John repii pommin Johnin ympäriltä _hyvin mielenkiintoisessa kuvakulmassa_ ja on sen jälkeen niin hermoraunio että RAAPII NISKAANSA LADATULLA ASEELLA SORMI LIIPAISIMELLA IDIOOTTI ARGH!!!1

Se kun John vitsailee siitä miten ihmiset puhuisivat jos tietäisivät Sherlockin repineen vaatteet hänen päältään. Koska ei se mitään että molemmat on juuri meinanneet heittää henkensä, luottakaa Johniin vaan jos kaipaatte kevennystä tunnelmaan. <3

Se, kun Moriarty päättääkin muuttaa mielensä ja sittenkin listiä Sherlockin tässä ja nyt.

Ja viimeiseksi tietenkin se, että koko tuotantokausi loppuu törkeimpään cliffhangeriin mitä olen koskaan nähnyt! D:

Tässäpä vähän siis makua siitä, kuinka paljon tämä sarja saa mut kiljahtelemaan ja vingahtelemaan ja päästämään muita nolostuttavia ääniä sitä katsoessa. Tämä kaikki nimittäin tapahtuu about viimeisen 10-15 minuutin aikana kyseistä jaksoa. :3

Katselin tässä just Doctor Whon toisen tuottarin viimeistä jaksoa ja vaikka spoilereilla olenkin tuhonnut kaikki yllätykset itseltäni aikoja sitten, se ei auttanut yhtään mitään.

Kauhea vesiputous valuikin kohta pitkin meikäläisen naamaa kun Doctor alkoi heittää Roselle hyvästejä jollain norjalaisella rannalla eikä itkulle ollut tulla loppua. Säälittävyyteni on omaa luokkaansa. <3


Oikean elämän kohdalla taas multa ei kyyneliä tunnu juuri heruvan vaikka tapahtuisi mitä. Ookoo. :/

Day 14 — Favourite Sherlock Livejournal

Tähän on mun vähän vaikea sanoa vaan yhtä ainutta, koska seurailen useampaa eri tyylistä BBC:n Sherlockiin liittyvää journalia/yhteisöä siellä ja kaikki on omalla tavallaan hyviä, riippuen ihan mitä milloinkin etsin.

Mutta mennään nyt ensinnäkin fanfic-teemalla, koska fanficit nyt kuitenkin on jotakuinkin mun elämä, ja sanotaan vaikka seuraava:

Tämä yhteisö on siis yllättäen tarkoitettu Sherlock-aiheisen sälän etsimiseen, mutta eniten siellä ihmiset näyttää etsivän juuri fanficcejä. Olen itsekin löytänyt tätä kautta uudestaan muutamia mestariteoksia, jotka olin aiemmin unohtanut itse merkitä kirjanmerkkeihini.


Day 15 — Favourite Sherlock fic

Tämäkin on tosi vaikea ja mulla on monia suosikkeja, mutta.... Meikäläinen tykkää varmaan kuitenkin eniten ficeistä, jotka menee kategoriaan asexual!Sherlock, eikä mulla ole tähän muuta syytä kuin se, että canonisesti Sherlock tulee olemaan mulle aina aseksuaali. Tämä ei silti missään nimessä sulje pois sitä, etteikö se ja John voisi elää parisuhteessa, ja ilokseni olen löytänyt jonkun verran ihan loistavia tällaisia ficcejä.

Mutta varoituksen sana: se fic jonka pian linkitän, vaikka onkin asexual!Sherlock/John, on sitten NC-17, K18, ei lapsille soveltuva ensinkään, joten jokainen klikkailkoon ihan omalla vastuullaan.

Day 13 — Something you’d like to see in the next series

Mä menen ja käsitän tämän kohdan sillä tavalla, että mitä alkuperäisistä tarinoista haluaisin nähdä seuraavalla tuotantokaudella. Ja koskapa suosikkitarinani "Baskervillen koira" on jo tuotu nykyaikaan, päädyin seuraavaan pikku kohtaukseen:


Tämä on tarinasta "The Adventure of the Three Garridebs" (suomeksi muistaakseni "Kolme perinnönjakajaa"), ja haluan todella kipeästi nähdä jotakin tällaista.

Jokuhan voisi sanoa, että periaatteessa tämä on jo nähty, heittäytyihän Sherlock "kuolemaansakin" ihan vain siksi, että tiesi, että muussa tapauksessa Johnille, Lestradelle ja Mrs. Hudsonille käy huonosti. Mutta: me tiedetään se, John ei. Ja mä haluan nimenomaan, että John kuulee Sherlockin sanovan jotain tuollaista, että John kuulee Sherlockin myöntävän ääneen miten tärkeä John sille on.

Mutta lisäksi todettakoon, että haluan todella kovasti nähdä myös millä tavalla John reagoi kolmannella kaudella siihen, kun Sherlock palaa kuolleista. Alkuperäisessä tarinassa Watson pyörtyy kun hra Holmes yhtäkkiä kolmen vuoden "kuolleena" olon jälkeen palaa kuvioihin. Mutta jotenkin... mä en vaan voi kuvitella Martin Freemanin Watsonia tekemässä samaa. 8D

Eli... meikäläinen odottaa kunnon turpasaunaa ja ehkä sitten ~awkward manhug~ seuraa sen jälkeen, tai jotain. Joka tapauksessa en malta odottaa millä tavalla Sherlockin paluu käsitellään. :D

Day 12 — Whatever tickles your fancy

En jaksanut miettiä tämän päivän kohdalle mitään erityistä, joten mennään taas trollailumeiningillä kuten viimeksi päivän 6 kohdalla. ;D Itse asiassa ehkä nämä "whatever tickles your fancy"-merkinnät pitäisikin nimetä uudestaan esim. "Your chosen troll-quotes made by the Sherlock crew" tai jotain. Koska... viimeksi pistin Gatiss'n trollitweettejä, nyt luvassa trolliquote ala Martin Freeman.




Kiitos tästä Martin. <3 Mutta kuitenkin ei kiitos. Sherlockin ja Johnin suhde sellaisenaan kuin se tv-sarjassa on passaa mulle, irstaat fanficit on sitten asia erikseen. Jos niin suuteloa Benin kanssa halajat niin toteuta se sitten vaikka ottojen välillä ja lisätkää se ekstroihin tai jotain, mutta... ei. :'D

Day 11 — A photo of your least favourite character


Jep, ja mä haluan myös esittää perusteluni tälle valinnalle, koska olen netissä joillain sivustoilla ja foorumeilla nähnyt miten jotkut ihmiset lähestulkoon hyppii toistensa silmille siitä, saako Sally Donovanin hahmo osakseen perusteetonta vihaa vaiko ei.

Mun syyni siihen, miksi kyseinen hahmo valikoitui vähiten suosikikseni on nimittely ja kiusaaminen.

Mua ei häiritse se, että Sally esim. toistuvasti varoittelee Johnia Sherlockista ja suosittelee sille jotain "turvallisempia harrastuksia", kuten kalastusta tai postimerkkeilyä. Se kertoo lähinnä siitä, että se on huolissaan siitä, mitä Johnille saattaa käydä Sherlockin seurassa.

Samaten ärtymystä ei oikeastaan aiheuta se, että Sally (kuten moni muukin) näkee Sherlockin epätasapainoisena psykopaattina. Koska let's face it, eihän Sherlock olekaan kovin tasapainoinen eikä myöskään ihan perillä normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä, eli tuo olettamus on perusteltavissa.

Mutta EN SIEDÄ sitä naljailevaa äänensävyä jolla Sally puhuu Sherlockille tai sen läsnäollessa, enkä friikiksi nimittelyä. Olkoonkin, että Sherlock ehkä ei ole ihan normaaliksi luokiteltavissa joka tasolla, päin naamaa nimittely ja naljailu saa mut näkemään punaista, oli kyse sitten tosielämästä tai tv-sarjasta.

Day 10 — A photo of your favourite character






Ei, en ole pahoillani. En sitten yhtään.

Day 09 — A Sherlock photo that makes you LOL

Tämä kuva tulee jatkamaan päivän nro 7 teemaa, joten varautukaatten paljaaseen rintakehään. ;D


Tästä kuvasta voisi tehdä LOL-reaktion arvoisen jo pelkästään se, että haastattelujen perusteella tiedän tätä kohtausta kuvattaessa Benedictin ainakin kerran lentäneen suoraa päätä turvalleen sen jälkeen kun Mark astui sen lakanalle. Syy voisi olla myös se, että kiinnitän aina huomiota kaikkeen epäolennaiseen ja tässä kuvassa epäolennaista, mutta mielestäni hyvinkin huvittavaa, on se miten Benedictin vaalea rintakarvoitus sotii pahasti Sherlockin tummaa hiuskuontaloa vastaan. XD Olisit nyt sheivannut nuokin haituvat, hyvä mies!

Mutta kumpikaan mainitsemistani EI siis ole se syy, mikä mua tässä kuvassa joka kerta aivan liikaa naurattaa. Ehei. Selitys tulee tässä, ja pahoittelen sitä selitystä jo etukäteen.


Mycroftin NAAMA.

En pysty.

Your Gatiss is showing, Mycroft!!!

Joku Sherlockista mitään tietämätön joka tätä lukee voinee haluta selvennystä äskeiseen lauseeseen, eli: Mark Gatiss (alias Mycroft ja sarjan tuottaja/käsikirjoittaja) on oikeasti homoseksuaali. Ja vaikkei olisikaan niin onhan Benedictillä aika muodokas perä, että sikäli.

Selkeästi Mark mittailee Benin persettä. Mikä... ei olisi ehkä yhtä huvittavaa, jos herra ei esittäisi Sherlockin VELJEÄ.

Ja ette voi kieltää, etteikö Mycroftin ilme muistuttaisi vähän tätä:


;D

Anteeksi paska huumorini. Mutta ei se tästä paremmaksikaan muutu.

Day 08 — A Sherlock photo that makes you go :(

Okei, no ehkä toi :( -hymiö pitäisi korvata pikemminkin tällä hymiöllä: D; , mutta no joo... Ja kuvitellaan, että seuraava kuva ei ole liikkuvaa sorttia, mutta kun en onnistunut metsästämään ihan tavallista screencappia samasta kohtaa niin tällä mennään.



Joku voisi nyt kysyä, että mitä hiton surullista on siinä, että äijä istuu ja tuijottaa tyhjää tuolia. No, meikäläinen kertoo.

Mua ei niinkään "The Reichenbach Fall"-jaksossa surettanut Sherlockin feikkikuolema. Sen sijaan mua kyllä suretti aivan älyttömästi John, joka luuli, että Sherlock kuoli Moriartyn juonittelun tähden ja hän itse oli vielä paikalla, näki miten Sherlock hyppäsi, eikä pystynyt tekemään yhtään mitään pelastaakseen parhaan ystävänsä. Asiaa ei parantanut se, että Martin on näyttelijänä sitä tasoa, että sydän särkyy kun katsoo sitä. Itkin ihan rehellisesti sanoen joka kohdassa, jossa Johnia näytetään Sherlockin "kuoleman" jälkeen. Mutta tämä kohtaus jäi parhaiten mieleen. John istumassa yksin Baker Streetillä, ilman Sherlockia, tietämättä mitä tehdä nyt, kun koko elämä sellaisena kuin se on ollut viimeiset 18 kuukautta on pyyhkäisty pois.

Ohhoh, kuulostipa runolliselta. No, pointtini kuitenkin varmaan tuli selväksi.