Kävin Jönköpingissä Dreamhackissa ja Malmössä tapaamassa klaania 17.-25.6. ja Drome-laneilla Hollannissa ja kaverin luona Saksassa tapaamassa vanhoja CB-tuttuja 5.-15.7. Lensin vain yhden sivun, muut liftasin.
Lauantaina 17.6. lähdin liftaamaan Tampereen Viinikasta neljän jälkeen iltapäivällä ja sain kyydin Pirkanhoviin asti. Pirkanhovissa oli parkissa yksi ainut rekka, joka oli juuri lähdössä. Tämän rekan kyydissä pääsin Jönköpingin Elmia-halliin asti (eli ensin Turkuun Viking-terminaalin, laivalla yli Tukholmaan ja E4 pitkin Jönköpingiin). Kiitos Pauli! (160km + 320km)
Laneilta lähdettyäni maanantaina kävelin läheiselle moottoritien rampille ja sain 3min odottelun jälkeen kuorma-autokyydin seuraavalle huoltoasemalle. Ensimmäinen kysymäni tyyppi vei minut pakettiautolla Malmön keskustaan asti (300km).
Malmöstä kotiinpäin lähdin juhannuspäivän iltapäivällä. Olin suunnitellut ehtiväni iltalaivaan, mutta en jaksanut nousta mitenkään ajoissa. Malmöstä poispäin liftaaminen takkusi pahan kerran ja olin vasta puoli kahden aikoihin Helsingborgissa. Yksi Göteborgiin menossa ollut kuski jätti minut vielä keskelle moottoritietä Göteborg-Tukholma liittymään, ja ajattelin etten varmasti ehdi laivaan. En kuitenkaan joutunut odottamaan kuin pari minuuttia kun suomalaissyntyinen mies otti minut kyytiin pikkuautollaan. Hän oli menossa Finspångiin mutta päätti ajaa 160km ylimääräistä ja viedä minut Tukholmaan satamaan jotta ehtisin laivaan. Minulle jäi viisi minuuttia ylimääräistä luppoaikaa satamassa ennen kuin laiva lähti :) (700km) Liftasin aamulla vielä Turusta Tampereelle.
Lensin 5.7. Amsterdamiin, jossa tapasin Norjalaisen kaverini. Olimme kolmannen kaverin luona Dierenissä pari päivää, kävimme torstaina Amsterdamissa syömässä 10 muun CB tyypin kanssa. Perjantaina junalla Hengeloon Drome13-laneille. Osallistuimme CS 1.6 -turnaukseen kaverijoukkueella (Gen^, Killerman, Iceblokje, Spukkz) ja saimme palkinnoksi Commodore hiirimatot & t-paidat. Tapasin myös Knights-ladies klaanin (muuttivat nimensä DaMn-gamingiksi sunnuntaina) ja muita enemmän tai vähemmän julkkiksia :)
Hengelosta junalla Saksaan Hannoveriin sputia tapaamaan (Bleah, fontis, Nico). Sputin luona olutta & grillilihaa & nörttäystä. Torstaina lähdin aamutuimaan kymmenen jälkeen kävelemään moottoritien suuntaan tarkoituksena liftata Suomeen. Yksi rekka pysähtyi ennen kuin edes liftasin (kävelin pientareella). Hildesheimistä on Hannoveriin matkaa 60km, Hampurin, Flensburgin, Koldingin ja Ålborgin kautta Tanskan Jyllannin koilliskärkeen Frederikshavniin pääsee suoraa tietä ja matkaa kertyy n. 550km. Liftaaminen takkusi aika pahasti, sain kyllä kyydin aina melkein heti, mutta lyhyen matkaa ja huonoihin paikkoihin.
Halusin mennä Koldingista Kööpenhaminan kautta Helsingöriin, mutta kukaan ei tuntunut olevan menossa itään, joten jatkoin moottoritietä pojoiseen. Tanskassa välimatkat ovat naurettavan lyhyitä ja matka taittui mukavasti. Frederikshavnissa olin vasta puolen yön aikaan, jouduin kuitenkin odottelemaan hyvän tovin, koska lautta Göteborgiin lähti vasta 03.40. Olin suunnitellut ehtiväni aamulaivaan Tukholmaan, mutta heitin toivon lopullisesti tässä vaiheessa iltaa.
Meren rannalla tuuli kovaa ja oli helvetin kylmä, onneksi erittäin mukava Dubailaismies tarjosi minulle suojan autostaan. Nukuin hänen takapenkillään kunnes laiva oli aamuseitsemältä Göteborgin satamassa. Huono tuuri jatkui kyytien osalta, en saanut laivalta kyytiä Boråsin suuntaan millään, joten jäin pyörimään Göteborgin keskustaan. Lopulta änkesin liikenneympyrässä rekkaan, jota ajoi kaksi iranilaismiestä. He olivat menossa vasta purkamaan lastia mutta lupasivat auttaa minua kyydin löytämisessä. Nukuin puolisen tuntia rekassa ja join heidän tarjoamiaan kylmiä juomia. Heidän suunnitelmansa muuttuivat ja he pystyivät ajamaan toista reittiä ja jättämään minut levähdyspaikalle hieman ennen Boråsia.
Levähdyspaikalla kysyin kyytiä vanhemmalta mieheltä, joka ajoi pikkuautoa vaimonsa kanssa. Hetken ruotsisokelluksen jälkeen he saivat selville, että olen menossa Suomeen ja kertoivat itse olevansa kotoisin Kemistä, mutta asuneensa Ruotsissa yli 30 vuotta. He jättivät minut Mjölbyn McDonaldsille lämpimien terveisien saattelemana 200 kilometriä myöhemmin. Mäkin pihassa oli parkissa yksi ainut rekka, jonka kyljessä luki isolla Aholatransport.fi tms. ja jäin odottelemaan kuskia takaisin. Rekka oli menossa Naantalin rahtilaivalle ja päätin kysellä seuraavalla pysähdyspaikalla kyytiä Viikkarille. Ensimmäinen kysely tärppäsi ja pääsin hyvissä ajoin iltalaivalle ja takaisin Suomeen. Sain vielä laivalta kyydin Tampereelle asti.
Hildesheim-Tampere 47h (laivamatkoja 16h + laivan odottelua 6h eli tien päällä 25h) olisi voinut mennä nopeamminkin tietysti. Tai aivan helvetin paljon hitaammin :P
"sehän on vaan tyhmää lähteä liftaamaan" - Rigi
indeed?
Kuvia osasta reissua: http://nico.arguillere.no/gallery2/eurotrip/
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (1)
-
▼
2006 (3)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ heinäkuu 2006 (1)
- ▶ kesäkuu 2006 (1)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Matka & liftipäiväkirjaaSunnuntai 16.07.2006 04:02
Of the four aspects of strategic analysis and definition, it is marshalling or situational organizing role that reaches the highest development in Fieldmarshals. As this kind of role is practiced some contingency organizing is necessary, so that the second suit of the Fieldmarshal's intellect is devising contingency plans. Structural and functional engineering, though practiced in some degree in the course of organizational operations, tend to be not nearly as well developed and are soon outstripped by the rapidly growing skills in organizing. But it must be said that any kind of strategic exercize tends to bring added strength to engineering as well as organizing skills.
As the organizing capabilities the Fieldmarshal increase so does their desire to let others know about whatever has come of their organizational efforts. So they tend to take up a directive role in their social exchanges. On the other hand they have less and less desire, if they ever had any, to inform others.
Hardly more than two percent of the total population, the Fieldmarshals are bound to lead others, and from an early age they can be observed taking command of groups. In some cases, Fieldmarshals simply find themselves in charge of groups, and are mystified as to how this happened. But the reason is that Fieldmarshals have a strong natural urge to give structure and direction wherever they are -- to harness people in the field and to direct them to achieve distant goals. They resemble Supervisors in their tendency to establish plans for a task, enterprise, or organization, but Fieldmarshals search more for policy and goals than for regulations and procedures.
They cannot not build organizations, and cannot not push to implement their goals. When in charge of an organization, whether in the military, business, education, or government, Fieldmarshals more than any other type desire (and generally have the ability) to visualize where the organization is going, and they seem able to communicate that vision to others. Their organizational and coordinating skills tends to be highly developed, which means that they are likely to be good at systematizing, ordering priorities, generalizing, summarizing, at marshalling evidence, and at demonstrating their ideas. Their ability to organize, however, may be more highly developed than their ability to analyze, and the Fieldmarshal leader may need to turn to an Inventor or Architect to provide this kind of input.
Fieldmarshals will usually rise to positions of responsibility and enjoy being executives. They are tireless in their devotion to their jobs and can easily block out other areas of life for the sake of their work. Superb administrators in any field -- medicine, law, business, education, government, the military -- Fieldmarshals organize their units into smooth-functioning systems, planning in advance, keeping both short-term and long-range objectives well in mind. For the Fieldmarshals, there must always be a goal-directed reason for doing anything, and people's feelings usually are not sufficient reason. They prefer decisions to be based on impersonal data, want to work from well thought-out plans, like to use engineered operations -- and they expect others to follow suit. They are ever intent on reducing bureaucratic red tape, task redundancy, and aimless confusion in the workplace, and they are willing to dismiss employees who cannot get with the program and increase their efficiency. Although Fieldmarshals are tolerant of established procedures, they can and will abandon any procedure when it can be shown to be ineffective in accomplishing its goal. Fieldmarshals root out and reject ineffectiveness and inefficiency, and are impatient with repetition of error.
Enkö olekin hurmaava persoona? :D
As the organizing capabilities the Fieldmarshal increase so does their desire to let others know about whatever has come of their organizational efforts. So they tend to take up a directive role in their social exchanges. On the other hand they have less and less desire, if they ever had any, to inform others.
Hardly more than two percent of the total population, the Fieldmarshals are bound to lead others, and from an early age they can be observed taking command of groups. In some cases, Fieldmarshals simply find themselves in charge of groups, and are mystified as to how this happened. But the reason is that Fieldmarshals have a strong natural urge to give structure and direction wherever they are -- to harness people in the field and to direct them to achieve distant goals. They resemble Supervisors in their tendency to establish plans for a task, enterprise, or organization, but Fieldmarshals search more for policy and goals than for regulations and procedures.
They cannot not build organizations, and cannot not push to implement their goals. When in charge of an organization, whether in the military, business, education, or government, Fieldmarshals more than any other type desire (and generally have the ability) to visualize where the organization is going, and they seem able to communicate that vision to others. Their organizational and coordinating skills tends to be highly developed, which means that they are likely to be good at systematizing, ordering priorities, generalizing, summarizing, at marshalling evidence, and at demonstrating their ideas. Their ability to organize, however, may be more highly developed than their ability to analyze, and the Fieldmarshal leader may need to turn to an Inventor or Architect to provide this kind of input.
Fieldmarshals will usually rise to positions of responsibility and enjoy being executives. They are tireless in their devotion to their jobs and can easily block out other areas of life for the sake of their work. Superb administrators in any field -- medicine, law, business, education, government, the military -- Fieldmarshals organize their units into smooth-functioning systems, planning in advance, keeping both short-term and long-range objectives well in mind. For the Fieldmarshals, there must always be a goal-directed reason for doing anything, and people's feelings usually are not sufficient reason. They prefer decisions to be based on impersonal data, want to work from well thought-out plans, like to use engineered operations -- and they expect others to follow suit. They are ever intent on reducing bureaucratic red tape, task redundancy, and aimless confusion in the workplace, and they are willing to dismiss employees who cannot get with the program and increase their efficiency. Although Fieldmarshals are tolerant of established procedures, they can and will abandon any procedure when it can be shown to be ineffective in accomplishing its goal. Fieldmarshals root out and reject ineffectiveness and inefficiency, and are impatient with repetition of error.
Enkö olekin hurmaava persoona? :D
« Uudemmat
-
Vanhemmat »