Varjot tulevat taas, ne mut vie, ne mut piirittää.
Eloon jääneitä ne metsästää, lopussa ketään jäljelle ei jää,
koska lopussa vaan tuska jää, se on kylmää ja pistävää.
Ne varjot saattoivat mut pimeään.
Ne varjot, ovat kai joskus olleet ihmisiä,
mutten enää niitä kutsuisi sellaisiksi.
Enää ne ovat vain sieluttomia kuoria,
mustalla sydämmellä.
Tidätkö mistä runo kertoo?
Veikkaukset hylätään, niin sanottu varmuus, se on valttia.