Sanan voimaa ei voi ymmärtää. Sitä ei ymmärrä ellei sitä itse koe. Tapahtumat, sattumukset ja kommellukset unohtuvat, hiipuvat mielestä pois. Mutta sanat pysyvät. Sanat aiheuttavat kipua vielä monen vuodenkin jälkeen. Lapsuudessa kuullut sanat muistamme vielä monien vuosienkin jälkeen. Ne satuttavat samalla voimalla kuin ne satuttivat silloinkin.
Omassa elämässä ei aina muista sitä, että joskus on vain parempi olla sanomatta mitään. Hiljaa olemisen taito on hiipunut, ja saatamme avata sanaisen arkkumme ajattelematta mitä mahtaa tulla ulos. Sammakoita, olen huomannut. Surullista on se, että aina on joku kuulemassa mitä sieltä pullahtaa ulos. Aina on joku, jolle teemme sanomisillamme muistijälkiä, joskus jopa kipeitä arpia, jotka eivät ikinä parane.
"Ojat ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat sinne joutuneet meidän sanan miekan pistojen seurauksena." Jotkut päättävät selviytyä, toiset eivät kykene. Joillakin on ystäviä, joillakin vain kriitikoita heidän tilallaan. Miten sanasi kanssaeläjänä valitset, on elintärkeää.
Rakasta lähimmäistäsi. Lähimmäisiä ovat kaikki, jotka tämän maan kamaraa kuluttavat. Kaikkia tulee rakastaa, ja kaikkien kohdalla punnita sanansa tarkkaan. Miten olisi käynyt laitapuolen kulkijoiden, jos heille olisi sanottu muutama kaunis ja rohkaiseva sana vuosien kuluessa? Olisivatko he lämminsydämisiä osia ihanassa perheidyllissä, tai kenties seurakunnan työssä sitä hyvää Sanaa levittämässä?
Sanoilla, äänensävyillä ja katseilla on suuria vaikutuksia. Viisautta taitaa olla se, että asettuu kuulijan, kokijan asemaan ja miettii miltä itsestä mahtaisi tuntua heidän asemassaan. Ymmärrän, etten itse halua kuulla pahaa sanaa, en kokea halveksuvaa katsetta tai äänen painoa. Tuon oivaltaneena, en usko että ystäväni toivovat kriitikkoa rinnalleen elämän taipaletta taivaltamaan. En halua ajatella, "siitäs sait!" tai "saipas kuulla kunniansa!". Se ei tee minullekaan hyvää, saati sitten kuulijalle, rakas kun kuitenkin on.
Sanasi ovat miekka, käytä sitä harkiten.