IRC-Galleria

Tänään aamulla n. 6.30 herätin pojan, laitoin hälle vaatteet ja lähdettii ajamaan kohti Poria. Porissa ensin hoitaja ja lääkäri kerto leikkauksesta ja muusta oleellisesta, ja anto Mickelle ekan särkylääkkeen. Sitte jouduttii odottamaan, oli yks potilas ennen meitä. 9.30 Micke tultiin hakemaan leikkaukseen. Me mentiin Miikan kanssa käymää sillä välin kanttiinissa. Käskettii puolen tunnin päästä tulla takas. Tultii 10.00, ja jouduttii viel hetki odottaa. 10.15 alkoi kuulua aina välillä tuttua huutoa, ja n. 10.30 tultiin sanomaan, et toinen pääsee heräämöön. Mä menin. Poika oli vielä melko sikeässä unessa. Välillä huudahteli, mut silmiään ei vielä avannu. Ilmeisesti kuuli, että äiti tuli, kun sanoi silmät kiinni vaimeasti äiti, ja hänet nostettii mun syliin. Siinä poika jatkoi vielä sekavia uniaan. Jonkun ajan päästä kysyin,e ttä voisiko isä tulla myös samaan aikaan siihen, ja he antoivat luvan. Lääkärikin lävi siinä kertomassa, että poistettu kitarisa oli kohtalaisen kookas, että varmasti hengitykseen vaikutti. Nyt Micke jo välillä availi silmiään, tosin silmät vain möllöttivät mihin sattui tosi ilkeän näköisenä. Joskus ehkä likempänä yhtä alkoi Micke olla vasta vähän enemmän tajuissaan. Joi pari trip-mehuakin, ruoka ei vielä maistunut. Ehdoksi saatiin,e ttä kahden jälkeen päästään pois, jos saadaan Micke syömään. Micke suostui syömään kolme lusikallista jogurttia ja melkein kokonaisen jacky-vanukkaan seuraavan tunnin aikana. joten 14.15 päästiin lähtemään kohti kotia. Micke oli sairaalasta lähtien ihan poikki, ja nukahtikin kotimatkalla melkein heti autoon, ja nukkuu vieläkin. :) Pian varmaan pakko poika herättää, et saa illallakin vielä edes hiukan unta, ja et sais juotua jotain. Äiti on kyllä pojastaan niin ylpeä; reipas poika oli, vaikka varmasti oli ihan kamala päivä! <3