IRC-Galleria

Edellisiltana, eli torstaina, käytiin normaalisti saunassa ja vaan oltiin. Istuttiin parin kaverin kanssa tuossa mein keittiön pöydän vieressä, kun n. 22.30 alkoi aika kovat supistukset. Sanoin,että menen maate, jos helpottais. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ne vaan koveni ja koveni ja tuli tasaisesti 4-6min välein. Soitin Poriin n. tunti niiden alettua, ja heti sen jälkeen mies soitti isälleen,et tulee tänne ja me lähdettiin. Poriin saavuttiin n. 00.30.

Siellä mut laitettiin ensin käyrälle, supistuksia tuli edelleen tasaisesti n. 5min välein. Ne alkoivat myös tuntua jo vasemmalla puolella alaselässä. Sisätutkimuksessa kohdunsuu takana, kanavaa 2cm ja auki 1cm. Kätilö oli varma, että sinä päivänä syntyy. Pääsinkin siitä sitten kylpyyn lillumaan, jossa ensin kivut tuntuivat helpottavan huomattavasti. Reilu puolen tunnin päästä halusin kuitenkin pois, olo ei ollut enää hyvä. Tässä vaiheessa kello taisi olla n. 3.00. Sitten meidät vietiin Porin ainoaan saliin, jossa on parisänky, että saatais koittaa nukkua hetki. Supistukset alkoivat olla jo niin ilkeitä, että minulle laitettiin jotain lääkettä piikillä pakaraan. Siitä tuli aika kummallinen olo; kuin huumeissa olisi ollut :D Sain hiukan torkuttua, mutta joka supistukseen heräsin, aina n. 5.30 asti. Sen jälkeen heräsin n. 6.30; ei supistanut enää yhtään! :Itku siinä meinasi tulla, kun tajusin,e ttä synnytys on pysähtynyt kokonaan. Kätilö tuli kuuden jälkeen kyselemään vointia, ja kerroin että ei supista,että tähän taisi tyssätä. Eipä se siihen mitään oikein osannu sanoa. Sanoi vaan., että klo 7 jälkeen saan aamupalaa, jonka jälkeen käyrälle, ja sitten 8-9 aikaan lääkäri tulee katsomaan joudunko kotiin vai mitä tehdään. Tämä kätilö siis oli melko varma että kotiin mennään. Itse vaivuin ihan maahan, ja itkin vaan.. :/

Käyrälle päästyä tuli muutama pieni supistus, ei mitään kummempia. Lääkärille minut tultiin pyytämään 8-9 aikaan. Ultralla katsoen vauvalla kaikki hyvin, painoa n. 3400g. Lääkäri sanoi,e ttä mitä jos menisit kotiin ja tulisit maanantaina takaisin. Aloin heti itkeä ja sanoin, että mielelläni kotiin en enää menisi. Lääkäri kysyi että miksi. Kerroin, että en jaksa enää yhtään näitä turhia supistuksia ja jatkuvasti varpaillaan oloa. Kysyi sitten vaan,e ttä onko kauan kestänyt ja sanoin, että monta viikkoa. Lääkäri koitti kohdunsuun tilanteen, oli takana, kanavaa 1,5cm jälkellä ja 2cm auki. Vauva ei kiinnittynyt. Sitten lääkäri sanoi, että no, voidaan me tipalla koittaa, että hän ei lupaa että lähtee käyntiin, mut jos haluan, niin kokeilla voidaan.

Päästiin takaisin saliin. Hoitaja tuli ehti laittamaan tipan, ja siitä ne supistukset taas alkoi. Kuusi tuntia tipassa oltiin, koko ajan tuli voimakkaita supistuksia 2-5min välein. Selkä oli aivan rikki supistuksista, ja kaikki muutkin paikat. Kun sisätutkimuksia tehtiin, ja huomattiin että mitään ei tapahdu, sanottiin,että valitettavasti synnytys ei vaan käynnisty. Kalvoja ei voitu puhkaista, koska vauva ei ollut laskeutunut. Alapäähän laitettavilla tableteilla oli turha koittaa, koska tippakaan ei tehonnut, siitäkin tod.näk. vain turhia supistuksia, joita en edes halunnut. Sanottiin,että saat jäädä yöksi osastolle seurantaan tai lähteä kotiin. Halusin kotiin, helvettiäkö mä sinne turhaan makaamaan enää haluan..

Se mun maanantaille saamani käynnistysaika oli ehditty yöllä jo perumaan, ja oli aamulla mennyt. Joten uuden ajan sain tiistaille. Silloin sitten takaisin. Sanottiin kyllä et aiemminkin saa mennä jos tarvis on ;) Lähdettiin sairaalasta eilen 16.00. Sen jälkeen ei ole pahemmin supistanut, mikä on ihan hyvä, et olen saanut levättyä. Aika maassa täällä on tunnelmat edelleen, mut eteenpäin se on mentävä.