Itkin juuri kunnolla ekaa kertaa 4 vuoteen...
Syy tähän on isäni erittäin huono terveydentila syövän johdosta. Pahinta on se, ettei syövälle voi enää tehdä mitään ja se vain pahenee koko ajan. Eilen Hän alkoi täristä ja vapista, koska hänen lääkkeensä poistavat nesteitä kehosta ja siksi vestettä ei ole siittävästi kehossa. Tänään tärinä on pahentunut ja puhekyky huonontuu päivä päivältä.
Olen erittäin masentunut tällä hetkellä ja en pysty tekemään läksyjä (en edes ATK:n läksyjä, jotka ovat tärkeimpiä läksyjä koko lukuvuonna, sillä kyseessä on YO-kurssi...). Pelkään etten mene huomenna kouluun... huomenna herään aamulla 6 aikoihin ja menen isän seuraksi, koska hän tarvitsee seuraa ja haluan olla hänen seurassaan mahd. kauan, vielä kun voin.
Olen alkanut kaivata hänen vihaisia huutojaan ja opettavaisia juttujaan kaikesta, mitä hän on kokenut. Ja maatöistä myös...(Samperi nenä ja silmät alko taaas vuotaa :,))
Anteeks jos vaivasin tällä tekstillä mut mun oli pakko kertoa suruni... ja mä tiiän et mul on täällä galleriassa ymmärtäväisiä ystäviä ja olis ihanaa että muistaisitte mua ja isääni rukouksissanne tai ainakin tulisitte antamaan vaikka osanottonne, sillä juuri tällä hetkellä tarvitsen tukeanne. Titenkään en pakota ketään, mutta mukavaa se olisi :'\
Rakkaudella kaikkia teitä lukijoita kohtaan
Lauri