Maa makaa martona kohmeessa.
jäätynyt sammal narskuu jaloissa.
tammi pudottanut lehdet juurilleen.
ei vahvinkaan voi mitään tavoilleen.
joka henkäys kylmää ilmaa muistuttaa.
lienee syytä polvet koikistaa.
Niin kaukana oot minusta
olen rikki kuin
lasi lyöty raudalla
Sä et tajua kuinka vituttaa
Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää
Yöt mietin miks sä meet
tuska viiltää
miksi tunnen sen
Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi
Ja pyörä pyörii taas
en voi unohtaa
Vaikka koitan haavojani
parantaa
Ne aukeaa aina uudestaan
Joskus yksikin askel on liikaa,
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa,
se vain voiman rippeetkin vie.
Joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois.
Joskus yksikin askel on liikaa
minä yhden astelin pois.
Joko tiedät mistä puhutaan?
Kuka vie keltä otetaan?
Missä ottaja on viimeinen,
aina päätyy vastaus ihmiseen.
Vaikka maailma on rajallinen,
ajatus kasvusta ikuisuuteen.
Kaikki valheetkin paljastaa,
itse itsensä aikanaan.
Another one is talking
bored and slowly.
My voice is fading out again.
Complications are taking over.
I know that I'm the one to blame...
I know that I'm the one to blame...
The walls around me
eyes surround me
feed my fear again.
I must be freed or
I will die before the harvest moon
my friend.
I do not have another year
in me
you gonna set me free.
Pelimies ei pelkää
Ei käännä selkää.
Ei juosta pakoo saa
kun ehtii kävellen.
Ei laskee rahojaan.
kun peli viel on kesken.
Kyllä laskun aika tulee
jälkeen pelin viimeisen