Miksi et voi tukea minua, oletko se ystävä jonka silloin tunsin.
Vihaatko minua koska en ole sellainen kun haluat?
Et pidä siitä jos en hymyile tai naura, en saa itkeä, saan vain nauraa ja peitota suruni.
En voi puhua sinulle minulle tärkeistä asioista, väität minun esittävän, haukut minua päivän toisensa jälkeen, taas taas ja taas.
Miten voisin olla rohkea, kun murenen sanoistasi päivä päivän jälkeen, murenen kuin pieni sydämmeni.
Sanot että olen ylimielinen, sanot etten ymmärrä sinua, sinä sanot että tunnet minut, et tiedä minusta mitään.
Tunnet vain sen tytön joka kuuntelee ja sitten peittoaa surun.
Minä tuen sinua!
En koskaan sano sinulle mitään mikä satuttaisi sinua.
Joka sanani on sinusta ivallinen.
Joskus tuntuu etten jaksa enää.
Tahtoisin vain päästää irti
ja leikkiä ettei mitään "meitä" koskaan ollutkaan..