Oletteko huomanneet, miten paljon helpommin ihmiset kykenevät antamaan toisilleen negatiivista palautetta positiivisen sijaan. Kritiikkiä satelee joka suunnasta, mutta kehuja toiminnastaan on vaikea löytää. Myönnän itsekin, että syyllistyn siihen turhan helposti.
Mistä tämä kritiikki saa alkunsa? Pitääkö toisen toiminnasta löytää väenvängällä jotain, mikä on huonoa niin, ettei kateus pääse ihan kokonaan valloilleen? Me olemme piilokateellisia. Ja jos joku kehuu jotain, se tulkitaan nuoleskeluksi, hännystelyksi ja kehujalla on varmasti jotain taka-ajatuksia.
Nytpä ajattelinkin tehdä niin, että pyydän teitä sanomaan Minusta jotain, mikä on minussa hyvää tai minkä teen hyvin. Tai edes että mistä olette onnellisia, että minulla on. Ja minä pyrin vastaamaan takaisin. Koska haluan oikeasti kokeilla miltä tuntuu antaa positiivista palautetta. Eli tiedoksi kritisoijille, tämä ei ole pelkästään itsetunnon pönkitystä (tietenkin tämä on sitäkin, en voi kieltää) vaan myös pyrin antamaan teillekin jotain hyvää.
Onhan tässä pientä vaihtokaupan makua. Mutta ilman tätä joku voisi leimata minut nuoleskelijaksi ;)
Eli "säännöt", jos niitä voisi siksi kutsua.
1. Kerro mikä minussa on hyvää, tai minkä teen hyvin.
2. Varmasti tässäkin "hyvässä" on mutta. Iso tai pieni mutta. Mutta en hae kritiikkiä, joten sen voit jättää sanomatta.
3. Minä vastaan sinulle takaisin.
4. Jos tunnet minut, etkä siltikään kerro minulle mitään, mitä se kertoo sinusta itsestäsi?
Ja jos jotain nyt hirveästi himottaa, niin saahan tämän laittaa omaan päiväkirjaansakin. Mutta tekstin copyrightit ovat
fana - neidillä ^^'