Pelkotilat.
Itkeminen.
Voisko tää jo loppua!?
Kellon on hemmetti soikoon puol viis aamulla, minä hereillä ja pirteä kuin peipponen.
Itken kaikkea paskaa ja omia olojani.
Pelkään sänkyä, keittiötä, pimeää ja itseäni.
Ajatukset vaihtelee laidasta toiseen nanosekunneissa...
Ne pahatpahat- ajatukset olivat taas liikkeellä. Kävivät minunkin luonani.