Olin siskon kans tuopil. Se pääs vasta niin myöhään, että yhtäkkii tajusin et oon yksinään selvinpäin stadis (sisko lähti kotia)ja ettei mee mitää dösiä mihinkää muualle kun martinlaaksoon (viime vuonna mikää dösä ei suostunu ajaa sinne päin) ja martsarihan on tunnetusti persmesta. Joten sain itekseen itkupotkuraivarit ja samal joku mies tuli puhuu mulle. Se oli kiva ja lähin sen kaa tunnin kävelylle ja siit tuopille ja johoki heiluu ja äsken pääsin kotia. Huoooh. En muista siit jäbäst mitää muuta enää ku et sil oli musta septumi. Eikä vaihettu numeroita eli en enää nää sitä ikinä yhyyy. Kuolema. Mullon tylsää ei vittu väsytä! Aamul seittemält pesen mummmonkaa ikkunoita mit vit ihan kohta! Moro öirä.