Hirveetä, kun tulee sellasia turhia/tyhmiä asioita (just jotain et moi tippu peruna lattialle) mieleen, joista oon yleensä soittanu ja kertonu Anetelle. Niin nykyään ku sellasii tapahtuu ni tulee sellanen sekunnin murto-osan pitunen: "Soitanpa nyt Anetelle ja avaudun tästä"-hetki, sit onki vaan ihan et häh.
Huomenna hautajaiset.
Rakastan sua Anette!