Elämässä on monia pieniä asioita jotka ovat henkilölle itselleen joko mukavia, joskus taas todella vittumaisia. Yksi niistä saattaa olla tunteet, jotka ovat minusta joskus todella vittumaiset kuin olla ja voi. Pahempaa ei voisi tietää mitenkään, vaikka tekisi mitä.
Tänäänkin olen huomannut tunteiden häiritsevän ajatuksiani monesti. Sekoittavat pahasti jos yritän kuunnella opettajan kertomia asioita, mutta kuitenkin siinä aina käy niin etten pysty keskittymään opettajaa vaan ajaudun omaan maailmaani ja mieleeni. Oman maailmani sopukoissa mietin monia asioita. Mm "Entäs jos se oliskin ihastunut minuun..." ""Entäs jos ystäväni ei pärjääkkään siellä..." "Entäs jos en olisikaan lopettanut seurustelua silloin aikoinaan, niin olisinko tavannut nykyiset kaverini ja saanut kaksi uutta todella hyvää ystävää..."
Näihin vastauksiin kukaan ei voisi vastata oikein. Menneisyyttä ei voi muuttaa mitenkään ja se on minusta oikein. Katsoin viikonloppuna hyvän ja oudon elokuvan, nimeltään Perhosvaikutus. siinä elokuvan päähenkilö omisti kyvyn osata muokkaamaan menneisyyttä jos nykyisyys ei ole niin kuin hän haluaisi. Hän aloitti jo 7 vuotiaana kirjoittamaan päiväkirjojaan, mutta merkintöihin tuli katkoksia, koska hänellä oli muisti katkoksia.
Kun hän täytti 19 vuotta, niin yliopistotutkielmassaan hän tutki isältään perinnyttä sairauttaan, muistamattomuutta, jolloin hän huomasi kyvyn muokata asioitaan. Hän halusi ainoastaan yhden asian. Lapsuuden ystävättären tyttöystäväkseen.
Tämä asia sai minut miettimään asioita, joita olen nyt miettinyt muutaman päivän. Mitäs jos tekisin asialle jotain....
Vastaus on kuitenkin: EN USKALLA!
Tuosta asiasta en pysty pääsemään mitenkään yli, mutta onneksi omistan 5 hyvää ystävää joiden kanssa pystyn puhumaan asioita. Kiitos heille!!
Kiitos kuuluu näille ihanille henkilöille: Aortta, Zyprexa, Bledemon ja TonTon. Ja tietysti monille muille henkilöille. :)