Lauantai 5.5.2007.
Olin töissä ja luin tylsyyttäni kirjaa ajan kulumisen toivossa. Sen jälkeen tuli ählämi (en-muista-tai-tiedä/ymmärtänyt-mite-sen-nimi-kirjoitetaan) ostamaan jäätelöä. Tietenkin ajattelin "jee, asiakas... jotain tekemistä" Mutta toisin kävi. Hän osti pienen jäätelön ja tietenkin hymyilin iloisesti tälle mieshenkilölle kuten meidän kuuluukin tehdä. Noh, varmaan hieman ymmärsi väärin.
Hän lähti ja istuutui autoonsa. Tiedän tämän siksi, koska hänen autonsa oli vastapäätä kioskia. Siellä istui hieman aikaa ja lähti ulos. Käveli parkkipaikan toiseen päähän ja oli siellä hetken aikaan. Tämän jälkeen hän muisti kioskin edessä olevan "terassin (5tuolia ja pöytä)" ja tuli istumaan siihen hetkeksi. MUTTA ei... Hän tuli sitten minua ahdistelemaan.
Kysy nimen (jonka jälkeen totesi innostuvansa (menee pervoon suuntaan) nimestäni) ja kyseli ja jutusteli kaiken näköistä. Mm. milloin kiska aukesi yms. "Sinä olisit tällaisella kelillä myynyt satoja jäätelöitä jos myisit siellä missä minä olen kotoisin!" Olin jo lievässä paniikissa, olin huomannut hänen flirttailevan. Tunne: huudanko, juoksenko vai mitä teen. Olin lievässä paniikissa. Onneksi tämä henkilö lähti n. 5-10minuutin jutustelun jälkeen pois ja siihen tuli sitten pari pienempää asiakasta. Luulin pelastuneeni, mutta nuolaisin ennen kuin tipahti.
Olin pyörittelemässä palloja näille pienille asiakkaille niin tämä sama ählämi tuli paikalle. Moikkasi lähteekseen, lentosuukko ja iski silmää!!!! JA HÄN TIESI että olen varattu. Onneksi hän kertoi käyvänsä usein paikallisessa Onnelassa illanvieton merkeissä ja toivoi saavansa tanssittaa minua joskus. Mutta ehei.. Kierrän paikan kaukaa, kuten tähänkin asti.
Paniikki kotiin tullessa ja kihlattu toivoo hartaasti ettei se tule minun nenän eteen tai muuten ei ole nätti näky.