Poika kysyi isältä: "Isä,
mitenkäs tämä
yhteiskuntajuttu niiku
toimii ja mitä siihen
kuuluu?"
Isä istahti pojan viereen
ja vastasi: "No, otetaampa
esimerkiksi tämä meidän
perhe:
Isä tuo rahan tähän
yhteiskuntaan, joten olen
markkinatalous.
Äiti kuluttaa rahat ja
päättää asioista täällä,
nin hän on hallitus.
Lastenhoitajamme on kodin
ylläpitäjä, joten hän on
yritykset.
Ajamme sinun etuja, niin
sinä olet kansalainen.
Pikkuveljesi on maamme
tulevaisuus."
Hetken vielä rupateltuaan
päättivät isä ja poika
mennä nukkumaan. Yöllä
poika heräsi pikkuveljensä
itkuun, sillä tälle oli
tullut kakat vaippaan.
Poika lähti vanhempiensa
huoneeseen ja näki äidin
nukkuvan sikeästi, mutta
isä oli poissa.
Poika meni lastenhoitajan
oven taakse ja katsoi
ovenreiästä. Hän näki isän
siellä voimistelevan
lastenhoitajan päällä.
Poika sitten koputti ovea,
ei vastausta. Koputti
uudelleen, ei vastausta.
Poika päätti mennä
takaisin nukkumaan.
Seuraavana aamuna poika
meni sanomaan isälleen:
"Isä, luulen, että olen
ymmärtänyt tämän
yhteiskunta jutun."
Sitten isä jälleen istahti
pojan viereen ja sanoi:
"Hyvä! kerroppas nyt ihan
omin sanoin sitten."
Ja poika vastasi:
"Hallitus nukkuu sikeästi,
niin markkinatalous panee
yrityksiä, eikä
kansalaisia huomioida
ollenkaan kun maamme
tulevaisuus on kaulaansa
myöten paskassa.