Nahkasiipien havistessa, tuntee kuolon kylmyyden, synkkyyden iankaikkisen.
Tietää aikansa tulleen, haluaa kadota, karkuun tulevaa, vaikka kuolema ei pelota.
Vaan ajatus, että aika loppuu, ehtimättä sanoa sitä viimeistä sanaa, "Rakastan sinua.Ethän unohda minua?"
Synkkyys ja pimeys alkavat jo painaa, silmät tahtovat sulkeutua, ennenkuin tiedät,
että tietääkö hän?
Viimeiset henkäykset Se luisiin käsiinsä sulkee, tahtoo hiuksiasi kammata luisella kammallaan, mutta et halua vielä lähteä, vaikka tiedät, että sinun pitää jo mennä.
Viimeinen henkäys, viimeinen syke sydämen, kalpeaksi muutut, nyt mennyt jo oot, löydät paikkasi.. mutta et koskaan enää tunne rakkautta.
Suureko hän minua?