Sinä iltana täyttyi viattomien verellä maa joka oli jo tuomittu ennen syntymistään. Verellä kastettiin sen kohtalo, Jumalan hylkäämä erämää jossa kulkivat mustiin kaapuihin kietoutuneet hahmot, odottaen kuolemaansa tulevaksi. Kuolemaansa jota ei koskaan tullut tai tule olemaan.
Tummat olivat päivät ja yöt, koskaan vaihtumatta, koskaan.. Kansamme kulkee aina täällä, henkinä tai elävinä.
Tarinaamme voisi jatkaa loputtomiin, mutta miksi? olemmehan vain henkiä, jotka ovat tuomittu elämään ikuisesti, kylmässä kaaoksessa, juoden verta toisten.. sitäkään ei enää löydy.
Viattomat ovat jo kuolleet tai muuttuneet meiksi, meidänlaisiksi.. Vain himo virtaavasta, viattomasta verestä.. syövyttää.
Vain yö on meidän.. muuta ei ole.