Mulle aina ollu jotenki itsestään selvää, että naapureille moikataan. Okei, ei siinä mitään. Mut haluan pitää sen oman pienen etäisyyden ympärilläni asuviin ihmisiin, koska en oo sen tyyppinen ihminen et viittisin lähtee lainaa jotai sokeria/jauhoja, ellei kyseessä ole si joku ihminen, joka on muutenki kaveri.
Noh. Tein poikkeuksen sitten kun tähän uuteen kämppään muuttaessani naapuri tuli kysymään teelle: Minä menin. Ja mitä nyt sitten kävi viime yönä?
Kello oli puoli kolme aamuyöllä ja kuuluu rivakka: PIMPOMPIMPOM! Hyppäsin metrin sängystä, luulin et oon myöhäs taas jostai, melkei aloin pukee jo päälle ku tajusin kattoo kelloa -> juu ei tosiaankaan ole kukaan tärkeä oven takana ja jos olis ni se olis soittanu ennen ku tulee.. Joten takas sänkyyn, huolimatta siitä et koira haukku ku mielipuoli - tottakai, sen tehtävä on ilmoittaa jos joku tulee. Mä menin takas sänkyyn, enkä nukahtanu ennen neljää.
Nyt sit aamul painelin puoli yksitoista naapurin oven taakse:
Naapuri avaa oven tukka pystys..
Mari: "Kävikö teiltä mahdollisesti joku mun oven takana viime yönä kello 02.30?"
Naapuri nauraen: "Meil oli aika hurja meininki, hyvinkin mahdollista että joku kävi"
Mari: "Ja saa luvan olla si viimenen kerta. Oon aika perseeseen ammuttu karhu jos mun ovea tullaan siihen aikaan pimpottelee."
Naapuri nyökkäs vaa ja veti oven kii..
Vittu tällästäkö tää si on? Hyvää hyvyyttäs ajattelet et naapureiden kans voi olla hyvääki pataa, mut jos yhden teekupin jälkeen niistä jo tulee persloisia ni saakeli en kohta morjesta edes isännöitsijää...
Ensin oot kaks päivää kuumees ja yskäs, just ja just pääset sängystä sen verran ylös et kykenin koiran käyttää ulkona. Nukkunu kuume höyryissä ja ollu tosi levoton olo, heräilly ja nähny painajaisia. Yks yö näin unta, et mutsi oli kuollu ja oli viimeisenä toiveena sanonu mun systerille, et sen pitäis tehdä sen ruumiista piiras ja tarjoilla se mulle, että saan sen voimat. Sit mä söin sitä itkua vääntäen. Ihan sairaita unia! Ja sit ku vihdoinki kuume on hetkeksi edes poissa ni joku vappupallo tulee ja katkaisee unen keskel yötä. En voi ees kuvailla kuinka vittuuntunu oon täl hetkel..
Päätä särkee ja selkä hajoaa ihan just. Tuntuu ettei selkätuestakaa oo mitään hyötyä.
Sit vituttaa ihmissuhteissa pari asiaa. Mut niitä en ala sen enempää erittelemään, koska se ei hyödytä mitään. Ihmiset ei kumminkaa muuttais käyttäytymismuotojaan millään taval vaikka niille kuinka niistä sanois. Ja tähän joku toteais: "Ei sitä tiedä, vaikka muuttaiski" Ja siihen mä totean, että vitut muuta -> on kuule sanottu ja MONESTI.
"Eikö sulle tää jo riitä - ei se siitä muutu kumminkaan."
Näin se on.
~YoOdi~