Rakastat eläintä enemmän kuin voi sanoin kuvailla. Mielessäsi on hyvät hetket sen kanssa. Iltaisin se tulee syliisi, puskee pienellä päällään kättäsi yrittäen kertoa kaipaavansa hellyyttä. Rapsutat sen niskaa ja se nukahtaa. Hengität samaa tahtia sen kanssa ja olet onnellinen.
Seuraavassa hetkessä meteliä. Haluaisit sulkea metelin pois, mutta korvatulpat eivät auta. Yli 140db:liä korkeaa kiljumista, joka kovenee koko ajan. Tuntuu kuin eläin haluaisi tahallaan ärsyttää sinua. Peität häkin ja sanot rauhallisesti: "Ei" Meteli ei lopu, jatkuu vain entistä vaativammin. Otat peiton pois, laitat linnun pieneen häkkiin ja viet sen vaatekomeroon rauhoittumaan -> metelöinti vaimenee pikkuhiljaa ja loppuu n. 3 minuutissa. Odotat vielä hetken ennen kuin haet otuksen. Päästät sen takaisin häkkiin, mutta ennen kuin ehdit laittaa häkin kalterit kiinni eläin käy raivosta kimppuusi. Se iskee kohtiin, joissa ihmisellä on miljoonasti hermoja. Tunnet kipua, paiskaat eläimen häkkiin, kipu on niin kova, eikä tuo olento meinaa päästää irti sormestasi. Kyyneleet tulvivat silmiisi ja eläin alkaa huutamaan uudelleen, entistä päättäväisemmin.
Tässä kohdassa tiedät, että pitäis käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Rauhalliset eleet rauhoittaisivat eläimen... Peität häkin jälleen ja toivot metelin lakkaavan -> ei mitään muutosta. Meteli jatkuu ja alat itkeä. Meteli ei lopu, toistat tapahtuneen -> otus pieneen häkkiin ja vaatekomeroon, annat sen rauhoittua siellä nyt yli 10minuuttia, mutta siltikin kun otat linnun kopasta se on vain täynnä raivoa -> uusi verinen vekki sormeesi -> eläin takaisin vaatekomeroon..
Lopulta olet itse niin täynnä raivoa, että nappaat otusta pers-sulista sen käydessä päällesi. Kyseessä ei ole tarkoitus satuttaa, mutta puolustaessasi itseäsi, ettet jälleen saisi veristä vekkiä sormeesi aiheuttaa seuraavaa: yksi sulka irtoaa ja taas vaatekomero kutsui.
Pidät otuksen siellä nyt 15minuuttia. Haet sen kopassa pois komerosta. Menet itse makaamaan sängylle kopan kanssa: olento yrittää raivoisasti tulla kopan kaltereista läpi aktiivisesti puoli tuntia, sen silmistä tihkuu raivo. Et ikinä uskoisi sen olevan sama eläin, joka vielä edellisenä iltana puski poskeasi vasten... Tilanne rauhoittuu vasta tunnin jälkeen kun eläin ei enää jaksa tapella kaltereiden kanssa. Sitten vihdoinkin olento häkkiin ja se on hiljaa.
Mitä jäi käteesi?
Haavat, helvetinmoiset itsetunnon tuskat siitä, että olentoa sattui [vaikka itseäsi sattuikin yhtälailla, varmasti enemmän], pelko tulevaisuudesta [miten se ikinä tulisi toimeen vauvan ja lapsien kanssa], pelko oman raivosi kasvamisesta [mitä tapahtuu kun hermot menevät lopulta ja jos ajattelematta satutat pahemmin olentoa]... Ja monista muista asioista..
Ja kaikki tämä juuri kun luulit, että tänä vuonna otuksen hormonit eivät olisi niin sekaisin kevään tulosta....
~YoOdi kehottaa kaikkia miettimään ainakin 10000000000 kertaa ennen kuin päättää ottaa eläimen, joka ei ole ikinä täysin kesy~