IRC-Galleria

Eilen sitten ostaja ehdokkaat kävi kyläilemässä ja koska olivat juuri sitä mitä Matso tarvitsee - herra lähti uusille merille heidän mukaansa. Kauhee ikävä jo nyt, mutta huomasin jotain outoa...
Kuunnelkaa... *Ei kuulu mitään*
.
.
.
.
.
....

Niin.. Hiljaista!

Tinnitys loppui samana iltana ku tirppa lähti. Ei päänsärkyä, sain nukuttua enkä stressannut tappeluista sen kanssa enää. Nyt toivon kovasti, että se sopeutuisi uuteen kotiin, eikä enää tulisi takaisin. Vaikka sitä rakastaakin niin parempi näin. Joskus rakkaus on luopumista. Tässä tapauksessa niin on. Mulle on tärkeintä lapseni turvallisuus ja linnun oma paras eli se ettei sen tarvitse olla koko aikaa häkissä, vaan että pääsee valjaissa ulos ja reissuihin mukaan jne. Ja nimenomaan se, että sen omistajilla on aikaa sille.
Nyt sillä on uusi mahdollisuus. Niin, noh. Tämä on nyt Matson viides koti. Toivon, että myös viimeinen. Ettei sen tarvitsisi vaihtaa enää kotia vaan saisi vihdoinkin asua elämänsä loppuun asti hyvässä kodissa.

*Itki ehkä eilen* On se haikeata että herra on nyt muualla. Mut kyl se tästä.. Monta rautaa kun tulessa ni ei ehdi murehtia niin paljoa. Ensimmäinen muuttokuorma lähti eilen. ^^ Ja tää lähtee tänää illalla Maunon kanssa nyt sitten uuteen kotiin. Hannes ja muru menivät jo eilen edeltä sinne.

*Hymyilee* Ihanaa päästä laittaa yhteistä kotia. Tullaan ens vkl:na hakemaan loput kamat ja sitten tää on lopullisesti [ainaki tältä erää ;P] veke Vorsasta.

Miksi pois Forssasta? Monet kysyivät. Ja nyt tähän vielä vastaus: Ihan sen takia, ettei täällä ole enää mulle mitään. Kaverit? On toki ystäviä, mutta mun tie näyttää nyt uusille vesille. En oo koskaan ollut paikallani olevaa sorttia. Ja kyllä, olen rakastunut. Haluan olla rakkaani kanssa niin paljon kuin mahdollista ja hän on töissä Tampereella ja koska mun on helppo saada oman työni puolesta siirto Tampereen suunnalle niin ei ongelmia -> muutan mielelläni. Tuleepahan tehtyy kevät siivous samal ku tekee mööpelivalssia ;P

*Katse horisonttiin* Isäni sanat kaikunu päässä jonkin verran, hän sanoi: "Eikös tää nyt ole turhaa hätiköityä?" Ei todella ole. Tiedän mitä teen ja en jää venaamaan että saisin muiden hyväksyntää tekemisilleni, olen aikuinen ihminen ja osaan tehdä päätöksiä jo tän ikäisenä.

Elämä jatkuu. Tää kaikki on kyllä pirun hämmentävää.
Justhan mä roudasin kamat tähän kämppään ja se alko just tuntuu kodilta kun Mane syntyi. Mut ei sen syytä. Koti on aina siellä mihin menen. <3 Nyt syöttää pikkumiestä ja sit pakkailee muuttokamoi kasaan. Kyllä lähtee!!!

~YoOdi~