Joo elikkäs.. Immeiset ny miettii että mikä ihmeen: Päevä porona.. Mut mäpä kerron, elkää siis ihmiset olko leukaläpi muatamyäten, miepä selitän oekkeen käjestä pitäen! Kattokaas ku meikäläinen oli tännää töesä ekkaa päevöö ku olinna kipiänä ollunna, joo. Ja ku tierättehä tyä ku ette vähään aekoonna töesä ollunna ja on vähän semmone epävarma olo ku ette tuntuna tietävä mistää enöö mittee. Yhesä viikosa tuntunna koko liike mennöönä iha perustuksia myäte uusiks, eikä kukkaa oo tietennäkkää teille kertonunna.
Mulla meinaa oli just tällänen olo tännää tyämuallani. Ku kassakone olis pitänynnä mykkäkoulua, normaalisen piippaamisen sijasta ja minä siinä naamapunasena yritännä asiakkaille selittää, että: "Noh.. Mikäköhä siihen ny mäni.. Kyllä tää tästä ku sille jutellee mukavia" Kaikenmualimon mummot ja papat kahtoo piä kallellaa, että ny se kassatäti on seonnunna lopullisesti. Mutta enhä miä, kuha höpäjäsin.
Tekniikka ei siis ollunna miun puolella ollenkaa ja ku olinna töesä ollu semmotteen kolmisen tuntia [viiestä tunnista] ni olin jo siivoomaan alkamasa ja työnantajani vaan nauramaan repesi ja totesi, että josko ei vielä sentään.
Niinpä istua kökötin siinä kassalla ku poro keskellä erämaata, mistään mittää tiätämättä, vettä hörppien ku suuta kuivas ja oottaen malttamatta, että se tikittävä ystäväeseni kello liikkusi vauhrilla etiäpäin että kotio pääsis.
Äitee ja isäpuoleni Seppo olivat ollunna viikon kylpylälomalla ja tulijaiseksi sieltä miulle tuotiinna kolme huivia, joista yksi oli erityisesti tännää miun mieleeni -> huivi, jonka piähän taittelemalla suopi ihan miun itteni näköseks: Poron kuveja täynnä ja ku ruskiat korvat olisi piähän kasvanunna.
Mikä päevä, ei voe muuta sannoo.
Lissee näitä ja viikonloppu!
~YoOdi lähtee laukkaamaan kohti unimaailmansa kanjoneita~