IRC-Galleria

Yhtäkkiä tuli mielihalu kuulla Freddien ääntä. Ja niinpä laitoin soittimeen Queenia - A day at the races levyltä yhden Freddien kauniimpia kappaleita: You take my breath away
Kyseinen kappale sisältää niin paljon tunnetta, että alkaa itsekin miettimään sanan "Rakkaus" merkitystä. *Hymähtää* Ja samalla sitä tajuaa, että kyl se on niin että olen rakastanut vain kerran.

"Look into my eyes and you`ll see
I`m the only one
You`ve captured my love
Stolen my heart
Changed my life"

Rakastin. Niin. Koskaan ei voi rakastaa liikaa. Nyt en puhu mistään mustasukkaisuudesta. Pitää toisen antaa hengittää. Ennen en antanut. Ja kyl sen arvas -> sellainen suhde kuolee. Ja niin se kuoli. Ihan hyvä vain, että näin kävi, vaikka se sattuikin. Ja sattuu silloin tällöin vieläkin.
Virheistään oppii.

Toinen kaunis Queenin kappale: Teo torriate [Let us cling together]. *Kylmiä väreitä* Tuo ääni.. Kuinka voi ihminen rakastaa ääntä näin paljon! Kukaan muu ei laula niin kuin Freddie, ei kukaan. *Suudelma taivaaseen*

Vähän väliä sitä tuntuu niin paljon siltä että menee kaikki päin vittuja, ettei jaksa enää päivääkään. Mut sit tulee näitä pieniä iloja, just jotain jiiriliitoksen iloja tai sitä et jokin asia toimiikin ilman hirveetä kysäämistä. Sit hymyt. Mä oon jotenki ihastunu ihmisten hymyihin viime aikoina. Mä en tiedä mikä siinä on. Tosi monilla ihmisillä on tosi ihania hymyjä. Hymyt saa hyvälle päälle. Oikeasti.
Mut eipä sitä voi kieltää, et irvistykset piristää ihan yhtälailla. Varsinkin jos joku meiän koulun puupuolelta heittää hyvää pökköä pesään. As we all know: Ake on liike ja ääni ja Ida on naama. Pitäkää toi! =) Ootte koko puupuolen porukka niin ihQu rAksU pOksuI! [Enpä olisi ikinä uskonut sanovani tuota termiä, mut sieltä se tuli. Ja minäkö teini? KYLLÄ! Ja ylpeäkin siitä vielä. =)]

Nukkumaan kai tästä pitäisi mennä, jutut on taas vähän tälläisiä.. ;)
Tekis vaan mieli jutella jonkun kanssa. Jonkun. En vielä ole löytänyt sitä KENEN kanssa.
Mut ehkä joskus sitten.. Sitä odotellessa.. Kirja kouraan ja lukemaan.