IRC-Galleria

Kahdeksalta sitten polille ja kymmentä yli oli eka verikoe. Otettii semmonen pikku putkilo vasemmasta kädestä. Sitten juotiin puol litraa ylimakean kokiksen makusta glukoosi juomaa.. =S Ei muuten olis tuntunu missään, mut siihen oli lisätty hiilihappoa ni ei voinu putkeen juoda - näinhän se on "Liian hapokasta" xD
Sit istut tunnin siel ja sit otettii seuraava verikoe samasta kädestä. Ja taas tunnin venasit ja ku sairaanhoitaja meinas ottaa samasta kohdasta kolmannen ni pyysin, että josko otettais oikeasta kädestä välil, oli kehittyny niin hirveät mustelmat tohon käteen meinaa ja alko olee aika arka..

*Siemaisee teetä* Oli aika kokemus kyllä toi 12 tuntia syömättä oleminen. Onneks kaverit heitti molempiin suuntiin lekuriin ku en olis varmaan pystyssä pysyny tän olon taia =( Muutenki heittää päässä ja yskiny keuhkonsa pihalle -> sit vielä joudut olee juomatta ja syömättä..
Mut tulipahan nyt sit käytyä toikin, tulokset pitää muistaa soittaa huomenna et tietää si onko sitä raskaudenajan diapeteksen vaaraa.

Jeps..
Mut nyt alko vituttaa yks asia josta tekis mieleni kirjoittaa pitkä mielipide, mut ei jaksa.
Veto pois. *Vilkaisee koiraansa, joka näyttää lattialuutulta* Näillä mennään.

~YoOdi haihtuu ilmaan~

Kello löi 20.00 hetki sitten ja neiti Penttilä joutuu nyt olemaan syömättä sitten sen 12 tuntia.. =/ Aamulla olis heti sokerirasitustesti. Kolme verikoetta siis. Ensin otetaan paastotesti -> miten elimistö on voinut ilman sokeria, sitten juodaan sokeriliuos ja tunnin päästä seuraava koe: Menikö kroppa sekaisin sokerin saapuessa yllättäen kehoon ja sit varrotaan tunti ja katsotaan vielä kertaalleen.. =S Kolme tuntia.. PLAAAH!
Kaiken kukkuraksi mulla on kuume nousussa. Yskä iski viime yönä. Ihmettelin kovasti illalla, että mikä helvetti on ku tuntuu et olis rinnan päällä 50kg paino ku makas selällään... Olishan se pitäny arvata, ettei stressin ja väsymyksen ollessa käynnissä mun vastustuskyky mitään toimi. Joten mullakin nyt se saakelin sama yskä&kuumetauti iskenyt mikä on kaikilla.

Duunissa yks työkaveri sano: "tiedoks vaan, että kolme on jo saikulla..." Totesin siihen sitten, että eipä se oo mikään ihme ku siellä porukka menee kipeänä duuniin -> kyllä siinä perkele tartuttaa kanssakävijätki. En tajua moista. Itse olin koulus tänää 4 tuntia ku oli ammattipiirrustusta, sit 12.00 tulin kotiin ja painuin nukkumaan. Nukuin 5 tunnin päikkärit, sitten söin ja kattelin telkkarii. Kello läheni kahdeksaa ja vedin iltapalan ja käytin koiruuden... Ja olo ei ole parantunut levosta huolimatta mihinkään suuntaan. *Huokaus*
Tuntuu pahenevan koko ajan. MIKS JUST NYT!?! Saakeli ku olis toi päättötyö tärkee saada alta pois, mut en ala kyllä vaarantamaan vauvaa ja itseäni painamalla 100 lasissa koulussa ja töissä. Sillon ku on kipeä, sillon sairastetaan ja nukutaan paljon. Niin ja yskitään.. =S Sillä se yskä lähtee - en mä noihin yskänlääkkeisiin oo ikinä oikein perustanut. Suurinosa maistuu pahalle, eikä ne tehoa mihinkään.

Mut nyt.. Suihkun kautta koisimaan ja si taas nukkumaan.
Olo on ku ei olis minuuttiakaan elämässään nukkunut -> TOSI väsy.. =/

~YoOdi mönkii pois koneelta~

Netis kävin si tekeen tämmösen osoitteessa: http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/peruskoulutesti/

PERUSKOULUN PÄÄTTÖTODISTUS


Äidinkieli..................... 9
Englanti...................... 10
Ruotsi......................... 7
Matematiikka................... 8
Fysiikka ja kemia.............. 7
Biologia ja maantieto......... 10
Historia ja yhteiskuntaoppi.... 6
Elämänkatsomustieto............ 8
Liikunta ja terveystieto...... 10
Musiikki....................... 9
Kotitalous..................... 7
Käsityö: tekstiilityö.......... 9
Kuvataide...................... 8
Käytös ja huolellisuus......... 9

Keskiarvo.................... 8,4

Ku oliski ollu tommoset xD Vähän päässy toi historia&yhteiskuntaoppi unohtuun -> se meinaan oli tosi hyvä lukiossakin. =S

Tepastelin tossa sitten eilen illal koiran kanssa pihalle ja mitä näen? Ihan ku maa olis ollu tulessa. Uteliaana lähemmäs katsomaan -> lampputolppa makaa maassa ja toimii yhä.. =S Joku peruuttanu siihen ja kaatanu siististi sen ku kerran toimiikin vielä. =D Edelleen siis kyljellään pihalla. Heh.

Mut joo. Koulussa olin aikaansaava ku keskityin ammattipiirustuksen tunnilla ja aloin päästä hajulle kovaa vauhtia. Josko sittenkin oppisin sen? ^~^ Jää lähitulevaisuuden selvitettäväksi.
Koulusta lähdin jo siinä puol kahdentoista aikaan ja tulin himaan ja nukuin 4h päikkärit ja kävin kirjastos, sitten oli aika ottaa niskasta kiinni ton siivoamisen suhteen.
Aloitin ensin sotkemalla lisää. xD Eli laskiaispullat kehiin ja kaveri seuraksi. Oli kovin mukavaa. ^^ Siinä sitten syötii pullia niin et napa ruskas ja si kaveri lähti kotio ja nappasin imurin kaapista. En päässy eteistä pidemmälle ku imuri hörppäs jotain muuta ku pölyä ja hiekkaa.. O_o Minä siinä sitten, että: "Mitä sinne ny meni..?" Tarkemmin siinä pyllistellessä silmäni näkivät mitä sinne oli menny. @_@
Märkää lastia.. Jaa mistä? SEINÄSTÄ! Niin, kämpässä oli ollut vesivahinko viime kesänä kuulemma -> ja se oli silloin korjattu. Mutta kokeilin nyt sitten seinää niin puolen metrin korkeuteen se kulmaus on kostea ja laastia irtoaa ku taikinaa.. =S Ja ei muuta ku isännöitsijää häiriköimään. Tulevat ny aamusta sitten katsomaan mitä on tehtävissä.
*Kiroilee* Ja jälleen sitä miettii miten mulle aina käy näin? *Huoh*

No imuroin si loppuun ja purin oloani myös pesemällä lattiat, vaihtamal lakanat ja VIHDOINKIN ottamalla operaatioksi ton vaatehuoneen. Sain purettua sieltä pari muuttolaatikkoa, jotka olivat tota hyllyä odottaneet. Pääsi nyt valokuvat hyllyyn. ^^ Pitäis joku päivä yrittää laittaa valokuvii jotenki järkevästi. Ku noita kansioita on monta ja kuvat miten sattuu. =S Ikuisuusprojekti sekin...
Mut seuraava projekti olis saada rakennettua joku hyllykkä tsydeemi tonne vaatekaappiin, et sais noita vauvan kuteita sinne aseteltua siten, et olisivat koko järjestykses, eivätkä sikin sokin.
Josta si mieleen tulikin, että saas nähdä tuleeko se äitiyspakkaus jo tällä viikolla. ^^ Sitä odotellessa. Khih, pääsee hypistelee. *Pomppii innoissaan*

Jepulis jee. Mut ny veriappelssiini naamariin ja suihkun kautta nukkumaan.
Huomenna on päivä uus. =)

~YoOdi lähtee kohti appelssiini kulhoa vamppyyrin virne naamallaan -> veitsi välähtää ja roiskeet seinässä viittaavat onnistuneeseen metsästykseen~ xD

No niin!

Nyt sitten tänään otin itseäni niskasta kiinni heti kun porukat lähtivät takaisi Karkkilaan, olivat siis vierailulla tänän. <3 En suinkaan istunut koneelle tuskailemaan päättötyön kanssa vaan laitoin koiran remmiin ja ulos. Aurinko paistoi -> aika kerätä energiaa! Niinpä ulkoiltiin Lohmon kanssa niin tiukkaan kaks tuntia, että se oli lenkin jälkeen just tossa kunnossa ku on täsä kuvassa. =P

Sitten välipalaksi muroja ja sitten koneelle ja tutkailemaan päättötyön raakile-versiota, joka on lähtenyt osa osalta muodostumaan. Sain kirjoitettua ajatuksia ylös, sitten selailin aineistoja, jota oli tullu keräiltyä. Sitten tekstin luontia. ^^ Syntyi ihan mukavasti ja kun oli paras fiilis niin lopetin - paree jättää hyvä fiilis ni seuraavalla kerralla on si kiinnostusta jatkaa, ettei tuu loppuun palamista näin alku vaiheessa. ^^
Lopuksi väsäilin sen mitä opettajat on koko ajan tyrkyttäneet: AIKATAULUN päättötyön tekemiselle.
Kyllä vain. Laskin päivät ja viikot joita on varattu työn tekoon. Iloinen yllätys: Niitä oli puolet enemmän ku mitä olin päässäni ajatellut ja sitten kirjoittelin suurpiirteisesti mitä milläkin viikolla pitänee saada aikaseksi, ettei tuu lopussa kiire ja, että työn tekeminen painottuu lähes tulkoon koko toteutusjaksolle, eikä vain alku päähän.
Tuli hyvä fiilis ku huomasin erinäisiä asioita. Ensinnäkin sen, että mulla on HYVÄÄÄÄÄ aikaa tehdä sitä ja miettiä ratkaisuja. Ettei tosiaankaan vielä tarvitse tietää KAIKKEA. ^^ Se helpotti hyvin.

Mitäs muuta.
Noh. Hymyilyttää.
Ei siitä sen enempää. Mm. aurinko antoi energiaa. Niin myös loistavasti onnistunut viikonloppu.
Pitkään aikaan ei oo näin hyvin menny nappiin kaikki. Rakkaus voitti ja ystäväni saivat toisensa, itse ehdin ajatella asioita ja ennen kaikkea kerätä energiaa ja lepäillä. Köllötellä ja viettää laatuaikaa hyvässä seurassa. Näitä lisää! ^~^
Kiitos kaikille tän viikonlopun osallisena olleina, todella piristitte mua.
Nyt ei masenna enää yhtää niin paljoo. Oikeastaan voin sanoa, että mulla on nyt hyvinkin vähän stressiä tai paineita. Oikein mukava olo. *Hymyää*

~YoOdi hyräilee jotain espanjankielistä biisiä, mikä soi koneelta, kovin iloisen oloisena~

Tänään sitten mittojen pohtimista, päättämistä ja sitten laskeskelua vähän lisää ja lopulta sitten lähti käyntiin työn toteutus -> kun ei jalavaa ollu koululla ni sydänkoivusta sitten pienoismallia tekemään. Valmistui vitriini ja hyllyt. Vielä vitriiniin pitänee tehdä pienet ovet ja ovien taakse sitten vielä varmaan yks lisähylly. Sitten kokonaisuuden yhdistävät tasot ja niiden liitokset miettiä.. @_@ Homma on vielä niin alussa ja kauhee stressi iskee.
Mut onneks en oo ainoo jolla alkanu näkemään stressin poikasta. Luokassa kiristyy välit, porukka kiroilee enemmän, taistelee opettajan huomiosta. Kaikuu koko luokan täyttävästi: "HEIKKIIIIH!!!!!". xP Mut joo. Pitää yrittää ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Mut stressiä kyllä lisää se, että meistä tekee helvetin moni työn ihan alusta alkaen - ja tällöin kaikki eivät voi kun aloittaa samasta -> liimalevyjen tekemisestä.. O_o Ja kun siellä niitä liimapenkkejä ei ole ku muutama hassu. Että mielenkiinnolla ja kauhulla odotan sitä, että siel alkaa jonot kasvaa ja silleen. Toivottavasti opettajat nyt tajunneet tehdä silleen, että eivät ykkösillä ja kakkosilla teettäis mitään töitä mitkä vaatis kaikilta oppilailta höylän, sahojen ja liimapenkkien tiloja. Muuten tulee tulistumista.
Edellisvuosina ollu hyvä ku valmistuvia oppilaita ollu se max. 5kpl. Viime vuonna valmistui 3. Ja meitä on varmaan nyt 10 vai vieläkö enemmän? =/

Mut tosiaan se, että mun työn puut on vielä sahalla.. =S Niitä ei ole varattu, valikoitu eikä ne edes tiedä, että niistä tulee mun työ.. =S Että näin. Omaa vikaa osittain, mutta joku mainitsi kyllä, että se on koulunkin vastuulla - että pitäisi olla ollut mahdollisuus tehdä puukeikkaa aikasemmin tms. Mut onneks nyt soitettiin tänää tärkeitä puheluita ja nyt pitäis ne puut mennä si porukal hakemaan täs joku päivä. Niin JOKU päivä, sekin vielä pimennos et mikä päivä. Meinaan ens viikon maanantaina alkaa itse työn tekeminen..... *Stressiä -> selkään sattuuuuuu...*

Tänään on keskiviikko, huomenna on torstai. Tänään kulutan aikaa rentoutuen, ei muuta ku pulikoimaan että saa aivot ja veren liikkeelle. Huomenna ja perjantaina onki sit töitä. *Huoh* Ja lauantainakin ohjelmaa. Koko ajan miettii, että MISSÄ VÄLISSÄ MÄ KERKEÄN ku meillä on se hiihtolomakin piakkoin, viikol 9 kai... Ja ens jakson loppuun mennessä työpitää olla valmis.. *Pään pudistelua*

Mut mikä täs asiassa on hyvää? Se, että kaikki me ollaan ihan yhtä kusessa. xD Ja se on hyvä, että stressillä on tapana saada musta tehokkaampi yksilö -> työt syntyvät ja kun ajattelee vaiheittain -> niin tulee sitten vielä usein huomioitua asiat tarkemmin. Tai sit ei. O_o Mut nyt ei mietitä sitä vaan tätä aikataulua - tänään luon sen. Kirjoitan milloin pitää mitäkin olla valmiina, sillä siisti.

~YoOdi~

Multa kysyttiin tossa hetki sitten suora kysymys:

"Ku säki luulet olevas niin jotain, ei voi ku nauraa. Onko sulla jotenki paskaa päässä?"
Siihen sitten vastaamaan fiksuna tyttönä: En väitä olevani jotain, tiedän olevani enemmän.

xD Että repikää siitä si taas.

Lisää dilemmoja perjantai iltoihin!

Pohdittiin tossa kaverin kanssa yhtä asiaa, joka on aina niin kummallinen. Se korostuu riippuen siitä, että kuinka pienessä paikassa asut. Mitä vähemmän asukkaita ympärillä - sitä enemmän tätä tapahtuu. Elikkä ihmisten tuomitsemista ilman toisen tuntemista.

No ensinnäkin kysymys herää: Milloin voit sanoa tuntevasi toisen?
Monet mulle aina hokeneet, että en tunne heitä ja, että ollaan tunnettu vasta vuoden tai kaks ja, että eivät he ole sellaisia mitä minä luulen/olen luonut käsityksen.
Noh.. Itse en ole huomannut, että ihmisen tunteminen olisi mitenkään verrannollinen ystävyyssuhteen kestoon. Tavannut paljonkin ihmisiä, joidenka kanssa on tuntunut ensinäkemisestä alkaen jo siltä, että: "Oon tuntenu tän ihmisen koko ikäni!" Mutta tottakai näissä tapauksissa suurinosa näistä ns. tuntemuksista on olettamuksia, jotka ajanmyötä osoittautuu sitten oikeiksi tai vääriksi. Mutta siltikin on kavereita, joidenka tuntemaan oppiminen ei vie kauaa. On toisia persoonia, joidenka tutkailemiseen menee HYVIN kauan. Mut suurinosa ihmisistä kenen kanssa olen kaveria, ovat olleet aina avoimia ja kertoneet lapsuudestaan, nuoruudestaan, ongelmistaan, saavutuksistaan, ilonaiheistaan, koiristaan, kissoistaan ja pölypunkkien lukumäärästä. Ei ole niinkään tarvinnut siis kysellä -> ihmiset ovat itse kertoneet ketä ovat ja mistä heidät on tehty.
Ja näiden kertomuksien perusteella tulee tuntemus ihmisestä. Psykologian kursseilla painotettiin aina sitä kuinka ihmiset perustavat ensinäkemänsä perusteella ennakkokäsityksen ja sen mukaan tulee usein ihmiskäsitys muodostumaan.
Tosi elämässä kumminkin olen huomannut, että sen ensinäkemyksen perusteella en ole koskaan ihmisiä väittänyt tuntevani. Ja hyvin usein se ensinäkemys on ollut hyvinkin totuudesta poikkeava, joten miksi siis tuomita ihmisiä jos ei heitä tunne?

Kaikkihan me erehdymme, mutta tiedän oikeasti ihmisiä jotka perustavat käsityksensä muilta kuulleisiin huhuihin ja juttuihin. Tämä on käsittämätöntä. Eräs tapaus viime vuodelta oli seuraavanlainen:

neiti x: "Onko Mari vihainen mulle jostain? Se kyllä moikkas mua, vaikka kukaan muu sen seurassa olleista ihmisistä ei ollut näkevinään mua, vaikka nekin mut tuntee ja niiden kanssa kaveria ollut ennen kuin tuli riitaa yhden niistä kanssa"
neiti y: "Voi kuule. Siinä on semmonen ihminen, joka ei korviaan hetkauta sille mitä muut susta sille kertoo, se ottaa itse selvää kuka sä olet naisias. Usko pois"

Ja niin kävi. Otin ihmisestä selvää ja kerroin myös, etten voi olla kavereideni riitoihin osallisena: Ne eivät ole minun asioitani. Ja koska en ole ollut osallisenakaan kyseisiin riitoihin ni parempi olla sotkeentumatta niihin -> selvittäkööt itse ongelmansa.

Sitten on lisää näitä ihmeellisyyksiä: Joudut riitoihin syystä tai toisesta jonkun ihmisen kanssa ja yhtäkkiä huomaat olevasi kaveriporukan ulkopuolella. Elikkä siis laumaeläinmäisyys. Siinäpä vasta suuri ihmetys, joka on ihan joka paikassa vallalla - siihen en oo huomannu edes kaupungin koolla olevan väliä. Joka paikassa on porukoita, joissa on tietyt ihmiset ja niihin valikoidaan porukkaa tietyin "sanomattomin säännöin". Toisiin porukoihin pääsee helpommin, toisiin ei ole kenelläkään ilman kutsua mitään asiaa mennä liittymään.
Mut näissä porukoissa tosiaan se, että mikä saa ihmiset niin "kaveriporukka uskollisiksi", että jos yksi sanoo jossain asiassa vastaan niin kaikkien TÄYTYY olla samaa mieltä tämän ihmisen kanssa, joka on pidempään ollut tässä ns. laumassa jäsenenä.
Tää on yksi syy miksi mua ei noihin porukoihin saa itseäni edes yrittämään sisään, vaikka on niissäkin omat kivat puolensa. Mut just se, että mulla on niin vahvat mielipiteet ja sanon ne kysymättä kenenkään muiden mielipiteitä siihen tueksi. Jos jotakuta ei miellytä ni se on niiden ongelma.
Vois sanoa, että ns. lonely wolf. Eräs kerran sanoi mulle samaa termiä käyttäen: "Mä oon sellanen lonely wolf" ja ihan laumaeläin sekin xD Tiedä lie edes mitä moinen termi meinaa.

Olis hienoa kun ihmiset ottais selvää ennen kuin alkaa latomaan perättömyyksiä. Puhumattakaan siitä, että levittää vielä perättömiä juttuja. Tän raskauden aikana huomannu hyvin, että ihmiset tosiaan puhuu kaikkea mitä sylki suuhun tuo ja sitten ei edes korjata asioita vaan annetaan kärpäsistä tulla härkäsiä. Ja sitten kun syyllisiä etsitään ni kaikki on silleen: "Enpä muista mistä kuulin" tai "Lupasin etten kerro"
Heh, kakaramaista käytöstä ja äärimmäisen hermoja kiristävää, siksipä olenkin nyt muuttanut käytäntöä. Olen antanut olla. Ihmiset kumminkin meinaan jatkaa sitä asioiden puintia -> puutuinpa siihen tai en. Joten ihmiset jatkakaa ihmeessä puhumista, se tekee loppupeleissä teistä itsestään niin ylifiksui et sit ollaan huulipyöreenä ja mietitään, että kuinkas se pilkka sattuikaan omaan nilkkaan?

Mainittakoon vielä yksi suuri kysymysmerkki. Tää menee tähän "suuri-suiset-ihmiset" kategoriaan myös. Elikkä on ihminen, joka on sulle hyvä ystävä. Molemmat luottaa toisiinsa hyvin ja molemmat kertoo ongelmistaan toisilleen, mutta sitten tuleekin vastoinkäymisiä ja syystä tai toisesta välit menee poikki hetkeksi tai loppuiäksi. Välirikon takia suutuspäissään toinen osapuoli menee kertomaan toisen kaverin kaikki ongelmat ja surut koko ihmiskunnalle ja sitten vielä suuttunsa lisäksi pullistaa asiat vielä suurempaan mittakaavaan. Sit ihminen kehtaa vielä yrittää päästä tämän ihmisen kaveriksi?
Itselleni on aina ollut vesiselvää, että kun joku asia kerrotaan luottamuksella -> ei niitä eteenpäin kerrota, vaikka toinen ihminen olisi tehnyt mitä. Tämä sen takia, koska kaikki ihmiset ovat tehneet virheitä, kaikki ihmiset ei tule toimeen kaikkien kanssa ja sillä siisti. Kostaminen ei ole ratkaisu. En väitä ettenkö olisi itse moiseen sortunut, mutta silti ikävää kuulla jotain todella henkilökohtaisia asioita ventovierailta ja vielä siinä muodossa, jossa ne ei koskaan lähteneet maailmalle.

Tämä johtaneekin sitten kysymykseen: Voiko täällä perhana luottaa omaan varjoonsakkaan?
Harvemmin, mut jos sen ompelee Peter Panin tapaan kantapäähän ni eipähän ainakaan livistä xD

Kysymyksiä, mielipiteitäni niiden perässä -> eiköhän tästäkin ydinsota saada pystyyn.
Kirjoittakaa ihmiset rohkeasti vain ilman sitä yksityistä nappulaa -> tullu niin hyviä vastauksia tähänkin asti, et kiva olis ku sais kaikki lukea kaikkien mielipiteet.

"Ettäkö KAIKKI lukisi mielipiteeni! Ei varmasti, luulevat mua vielä ajattelevaksi olennoksi!!!" xP
Kyllä teillä kaikilla on mielipiteet ja nyt esille niitä ku taas jaksoin kirjoittaa näin pitkän sepustuksen ja miksi kirjoitin? Eräs PYYSI kirjoittamaan aiheista.. *On otettu*
Eli kiitos siis niille ihmisille, jotka näitä romaaneita jaksaa lukea xD

~YoOdi kiroaa selkäänsä -> muistiko laittaa tukivyön ku istui koneelle monta tuntia sitten, ei muistanut ei. Ostetaan siis vähän käytetyt aivot, lisä-USB liittimillä :P~

Hyvää yötä kaikki nakkiseni. ^^

Ystävieni puolesta. Niin. Siksi olen onnellinen.

Ystäväni kävi tänään luonani miehensä kanssa. Heidän onnensa antoi energiaa. Silmät loistivat, hymy ei ollut loppuakseen, puheensorina kävi ja heistä huomasi kuinka he todella olivat löytäneet toisensa ja kuinka hyvältä se heistä tuntui.

Sitten juttelin monien kavereiden kanssa pitkin päivää ja ihan pienet asiat mitä he mainitsivat illanvietto ajatuksistaan, sai mut niin hyvälle tuulelle.
Yksi kaveri sanoi näin:
"Arvaa Mari mitä teen tänään ku emäntä tulee töistä? Me mennään saunaan."

Hymyilytti. Ihan arkisia asioita, joihin liittyy toisen ihmisen läsnäolo ja se arjen kohtaaminen sellaisena kuin se on. Kun ihmiset ihastuvat ja rakastuvat ne on niin ihania. Ne säteilee, tanssii, lauleskelee, hymyilee ja höpöttelee innoissaan kaikkea. Ehkä paras näky ikinä.
Oli sellainen vaihe pidemmän aikaa kun meni mun elämäni pisin suhde [3,5vuotta kesti] katki, että en kestänyt nähdä rakastavaisia. Alko ahdistaa ja otti päähän. Mut nyt on alkanu joku uusi vaihe.. =)

Vaikka näen rakastavaisia ympärillä koko ajan niin ei enää tuu sellasta: "PAKKO SAADA MYÖS OMA KULTA, HETI NYT!" vaan enemmänkin hymyilee ja on onnellinen jo siitä, että kaverit on löytäneet jonkun. Niin. Ne on todella ansainneet ne.

Rakkaus. Se on maailman ihanin asia.
*Hymyilee ja tämän mieleen tulee viime juhannus, jolloin rakastui hetkeen. Hetkeen jolloin oli yksin maailman ihanimmassa saunassa ja nautti löylyistä ihan hiljaa vain.*

Ai ai.. Sauna. Sitä mä rakastan.
"..mä elämästä laulan, olen suomalainen"
^~^
Ja mä rakastan monia asioita. En nyt ala niitä tähän listaamaan, mut joo..
Hyvä fiilis taas. Oikein loistava.

~YoOdi alkaa valmistautumaan unten maille~

...oon miettinyt paljon asioita ja koko ajan tuun enemmän miettimään, mutta YKSI asia on nyt selvinnyt. *Hymyää* Kerran eräs viisas poika sanoi: "Ensin sun täytyy oppia vaan rakastamaan itseäs, sitten vasta muita. Sitten sä näät maailman sellaisena kuin se on ja sä oot varma itsestäs"

Toi on niin totta.
Rakastun päivä päivältä enemmän.

Ennen olisin hävennyt moista, nyt en enää piilottele sitä se on varma! =D
Itserakkaus ei todellakaan ole häpeä vaan se on sellainen asia, jota suosittelen ihan kaikille.
Ja toinen asia minkä tajusin jokusen aikaa sitten: Asioilla on AINA(kin) kaksi puolta. Eli aina vika on molemmissa(kaikissa) osapuolissa. *Hymyää* Niin se vaan on.

Kritiikki ja realismi höystettynä ripauksella tunnetta ja asennetta.. Kyllä, that`s the way I like it!

~YoOdi~