IRC-Galleria

Kökkeliköö!

Kuinka voi pientä ihmistä väsyttää näin paljon?! =/ Menny tää viikko taas niin vauhdilla että moro! Vastahan oli maanantai ja nyt alkoi sitten pääsiäisloma... LOMA! TAAS! Perhana musta tuntuu et toi koulunkäynti nykyään on ihan naurettavaa ku noita lomia on joka lähtöön.. =S
Haluis oikeasti nyt vaan asua tuol koulussa ja tehdä sitä päättötyötä... Vaikka vielä onkin n. kuukausi aikaa tehdä sitä ni tuntuu että alkaa toi aika tulee vastaan... =S Deadline, you know.

Päätin, että teenkin päättötyön vitriiniin neljä pientä ovea -> ja niiden ovien tekeminen ilmeni sitten hankalammaksi kun luulin.. =S Jiiriliitokset.. *Huokaus* Koko opiskelun aikana tehny niitä ties kuinka monta miljoonaa ja nyt ei tunnu luonnistuvan. Päin prinkkalaa meni kaikki 4:n peilioven listat..
Aloin sit tekee tänään uusia.. *Mutinaa* Ja koneet varattuna, joten niiden tekeminen loppu yhtä nopeasti ku alkokin... Aloin si tekee vitriinin takauraan tulevaa liimalevyä ja se onnistui onneksi niin kuin pitikin. JES!

Vielä ku sais kaikki osat valmiiks ni vois loppuajan si rauhas hioskella ja pintakäsitellä niitä. Kaikista haastavimmat tuntuu olevan noiden rakennetasojen kiinnitykset.. Saas nähdä miten onnistuu. *Pohtinu ties kuinka monta yötä niiden toteuttamista*
Mut nyt kun on loma ni aivot tyhjäksi -> salkkareiden pariin ja sitten nukkumaan. Väsyttää niin saakelisti.

~YoOdi~

Kyllä vain. En muista millon viimeks olis ollu näin kiva viikonloppu. *Hymyää* Lähdin perjantaina porukoille koulun jälkeen ja siellä sitten lepäilin vaan koko viikonlopun. ^^ Ei mitään erikoista, mut ei mitään tylsääkään. Nautin täysin siemauksin siitä hiljaisuudesta joka siellä vallitsi ja pitkäst aikaa tuntu siltä et ehti mutsin ja faijapuolen kanssa juttelee asioista ajan kanssa.

Höpöteltiin kaikkia asioita ja katteltii porukal telkkarii.. Heh. Ihan perussettiä, mut viime aikoina oon kaivannu sitä hirveesti ku yksin asustelee ni ei elämä oo enää sellast mitä sillon ku himas asu. Ja aina ku porukoille menee ni tulee semmonen kiva olo, et sais maistaa palan sitä elämää mitä se joskus oli. *Tyytyväinen olo* Hannes nautti laatuajasta porukoiden australianterrierin - Tellun kanssa. Ne paini ja leikki koko ajan. Tepastaki näki kuinka se nuoreni heti sen 6 vuotta. =D
Sit näin Riepun pitkästä aikaa.. ^^ Jätkä oppinu puhuu selkeämmin ja muutamia uusia sanojakin tullut. Oli ihan yli hyvä ku menin olkkariin moikkaa sitä ni se jammaili peilin edessä ja lauleskeli, mutta kun huomas mut ni pysähty nosti päätä korkeammalle ja sano: "TERVE, RIEPULI!" Heh.. xP

Ja mikä parasta! En koko viikonloppuun ajatellut päättötyötä YHTÄÄN. Sain todellakin lomaa siitä aiheesta ja se tuntu hyvältä. Nollata kaikki stressi ja ajatukset siitä. Jaksaa huomenna vääntää ihan erilailla koulus.

Että näin. On niin hyvä olo henkisesti ettei oo aikoihin ollu..
Vielä ku toi selkä lopettais sattumisen.. *Huokaus* Noh, viimeistään
vähän päälle kahden kuukauden päästä. ;)

~YoOdi~

Tänään meni koulupäivä kyllä niin vauhdilla ja hikisissä meiningeissä et HUH! Aamulla mittailua, laskelmointia ja sitten 48 lamellon reikää levyihin, lamellot liimoineen osaan levyistä -> koepuristus ja koko paska kasaan.

Yksin en olis kyllä onnistunut, suuri kiitos Emmul ja Heikil avusta. Vaikka pyrittiin minimoimaan kiire ni kyllä sit siinä ristimitan kattomisen kohdassa alko epätoivo iskee ku ei puristimien mitta riittäny mitenkään päin ja si piti soveltaa. Onneks oli Heikillä taas niksit hihassa. ^^

Miettikääpä tätä yhdistelmää:
*48 lamelloreikää ja yhtä monta lamelloa
*Koko hyllyn kokoamiseen aikaa se 20minuuttia [liima kuivuu siinä ajassa]
*2 liimapensseliä
*3 henkilöä
*Hullu määrä puristimia [joita olis tarvittu vieläkin enemmän]
*kokonaisuuden suurimmat sivut sen 2metriä pitkät..

Ja onnistuiko?
Huomenna puristimet irti heti aamusta ni katsotaan kuinka kävi.
Jännittää ihan sikana ja pari asiaa muistin kun koulusta lähdettiin, mitkä olis
pitäny ottaa huomioon -> mut näinhän se menee, että täydellisyyteen pyritään
harvemmin kumminkaan edes lähelle sitä tulee pääsemään. Mutta lannistuta ei koskaan!
Suurin työvaihe on nyt takanapäin ja edessä on seuraavaksi: hiomista, saranointia ja vielä muutamien liitosten teko ja 14.4 edessä olis päättötyön palautus.
Alkaa olee niin hyvä fiilis tästä hommasta, että ehkä ei olekaan mahdottomuus onnistua, mut ei sovi nuolaista ennen ku tipahtaa, ettei käy kalpaten.
Tässä kumminkin kummittelee koko ajan armoton selkäkipu, jonka takia duunista taas saikulla kun tukiliivistä ei mitään apua enää. =( Koulusta en suostu olee pois -> tää on pakko saada loppuun, niin lähellä kun ollaan jo päämäärää. Muita ikäviä asioita ovat ehdottomasti huonosti nukutut yöt -> selkä ei anna periks yölläkään vaik miten nukkuis, päänsäryt ku miettii niin paljon, unettomuus pelkästään ton päättötyön takia [soon kumma juttu et just ennen nukkumaan menoa alkaa miettii liitoksia ja niiden toteutuksia jne..] ja väsymys. Ei niin ku jaksais enää nostaa milliäkään noita levyjä, eikä hioa ku pitää kumartua jne. Mut vielä hetki...

~YoOdi painelee katselemaan sarjaa "Muodon Vuoksi"~

P.s Nehän sanoo: Kärsimys kaunistaa ;) "Make me beautiful, make me... a perfect lie."

Ja P.s.s Tsekatkaa tota puristimien määrää. xD

*Vilkaisee ulos* Aurinko yrittää paistella.. *Hymy* Se on hyvä. Viime vuonna alko kova lumisade just tänä päivänä. Paheni vaan yötä myöten.. Ja sehän me kaikki muistetaan. Poika lähti silloin, eikä oo vieläkään takas tullut. Paitsi mun ja varmasti monen muunkin uniin.

Ikävä vieläkin, mut onneks ihmismieli on tälläinen. Sitä alkaa unohtaa asioita.
Sit kun ei muista enää kunnolla kuinka oli vihainen tai iloinen joissakin hetkissä,
sitä turtuu.. Kaikki asiat vaan menee semmoseks mössöks päässä ja jatkaa
eteenpäin. Näin sen kuuluu mennä.

*Lähettää halin ja suukon pojalle, sinne missä se nyt ikinä sitten onkin*
En mä ikinä kokonaan unohda, sulla on aina paikka mun sydämessä.


~YoOdi~

Äh... Hmhp... Joo.

"Mari onpas sulla iso maha, joko synnäri kutsuu?"
Kutsuiski perhana. Tän mahan kanssa yhteiselo ei ole sitä mitä suurinosa ihmisistä sanoo: "Ihania potkuja, voi mä niin kaipaan omaa mahaani jo.. Voi voi.." Perhana ku sängystä ei meinaa päästä ylös, selkä ei kestä kohta enää milliäkään tätä kipua, heti ku aamul heräät ni on niin kiire vessaan et moro, et jaksa lenkkeillä pitkiä matkoja, et pysty makaa mahallas, etkä selälläs. Selällään ku on ni tuntuu et keuhkojen tilavuudesta häviää puolet.
Hengästyt pienistä asioista, päätä särkee ja väsyttää koko ajan.

"Mari, mennään koskenniskaan? [oli tosiaan arkipäivä]"
Ööh, en tosiaankaan lähde. Alku raskauden aikana sitä olis jaksanu käydä laulamas karaokea tai muutenki käydä baareis tanssimas tms. mut eipä kavereita näkyny eikä kuulunu silloin. Ihan turha ihmetellä nyt: "Kyllä me viel viime vuonna kuule oltii viikollaki niskas ja niin kännis ja aamul oli koulua jne." Joo oh, kyllä ihminen sitten ymmärtää ku ite tulee raskaaksi ja päättää pitää muksun, että mitä tää vappupallona olo on. Ei tunnu 10 tunnin yöunet riittävän mihinkään ja ei vois vähempää kiinnostaa kattella ku ihmiset örmyää kännissä.
Pari kertaa tullu raskaana ollessa osallistuttua illanistujaisiin [selvinpäin, luonnollisesti] ja kattonu sivusta sitä touhua. Kyllä ihmiset on niin ääliöitä kännis et moro. Ihmiset ei tajua mitä niille sanoo [huutavat vaan päälle], eivät osaa käyttäytyä normaalisti -> käytöstavat unohtuu täysin, oksennellaan ja juodaan kohtuuttomasti ja sit ei päästä päivään - pariin mihinkään sängystä ja morkkis siitä mitä on tullu taas tehtyä kännis...

En ihmettele yhtään et Pauli sano mulle toissa syksynä: "Tiedätkös Mari, sä oot ihan vitun rasittava kännis", en epäile yhtään. Kännissä ihminen muuttuu ihan ihme olennoksi... Ja nyt ku tullu oltuu jo pidemmän aikaa selvänä ni ei edes kaipaa viinaa ja sen lisäksi seuraavia asioita:
*rahanmenoa [no jos juo vkl:na sen 2 kertaa ni kyl siinä palaa se 20-80€]
*porttikieltoja [niin, kun unohtu ne käytöstavat]
*ovenavausmaksuja [ku hävittää tavaransa]
*krapuloita
jne.

Et kyllä kaikella vaan on tarkoitus ja helvetin hyvä että tässä kävi näin. En usko että Forssa kuuluu pitkällä tähtäimellä enää elämääni, mutta katsotaan nyt miten asiat lähtee liikkeelle. Kovasti pk-seutu tuntuis kutsuvan pitkästä aikaa... Ai ai. Ei sillä, että Forssas olis mitään vikaa. Hieno mesta tää on. Ei oo liian pieni, eikä liian suuri. Mut jotenki tykkään siitä meiningistä, että et nää ikinä naapureita ja että kukaan ei tunne, eikä tiedä susta mitään. Kumminkin sen verran pieni mesta tää Vorsakin, että ei täälä kovinkaan moni tunne, mut luulevat tuntevansa ja tietävänsä kuka tai millainen ihminen mä olen. *Olkien kohautus* Sama sen väliä, eipä noi ihmisten ajatukset oo ennenkää hetkauttanu. Kuvitelkoot mitä lystää, mut isommis kaupungeissa ketään ei yksinkertaisesti edes kiinnosta kuka mä olen. Heh. Nähty ja koettu.

Niin... Se olis si sunnuntai taas. Nää viikot menee kauhealla vauhdilla. Päättötyö alkoi tällä viikolla konkreettisesti muodostua. DVD&VHS-soitin taso liimattiin kokoon perjantaina. Seuraavaks oli vuorossa sitten vitriinin liitoksien teko ja kokoaminen. Jännittää. Soon se kaikist haastavin osuus. Joka yö sitä tuntuu miettivän unissaankin, että kuinkakohan sitä toteuttais tietyt yksityiskohdat... =/
Mut eniten sitä on hymyilyttäny se, että on pysynyt aikataulussa ja että kaikki näyttää väkisinkin menevän niin kuin on suunnitellut. ^^ Harmittaa vaan se kun puutunteja on niin pirun vähän. Huomennakin koulua 12-16.. Mikä ihmeen koulupäivä on hikiset neljä tuntia.. =S Siinä mieles hyvä juttu, että nyt ehdin aamulla hammaslääkäriin ku ei oo koulua... Jännittää sekin.. O_o Muista edes millon viimeks tullu käytyy, joskus lukiossa. Varmaan satamiljoona reikää, puhumattakaan noista viisaudenhampaista DAMAGE! En kestä.

Mut juu.. Ei kai tässä muuta.
*Kuvaksi laittaa puristuksessa olevan DVD&VHS-soitin tason*

~YoOdi~

Kun muutin tähän toiseen taloon ni oletin että olis ollu rauhallisempi.. JA PASKANMARJAT!
Kävin päivällä siinä 16 aikoihin kaupassa -> ei mitään. Kaikki oli niin ku aina ennenkin rapussa: vanha viina haisi, edelleenkään maantasokerroksen katossa näkyy kaikki putket sun muut ku joku repiny joskus veke kattopaneelit.. Edellisenä iltana joku oli kussu rappuun -> hais ihan kusel meinaa si. Ja kusen lisäks oli kaljatölkkejä levitelty..

Nooh, mut tähän päivään. Kauppareissun jälkeen jämähdin telkkarii kattelee pidemmäks aikaa ja sit havahduin kymmenen aikoihin, että "ai niin, koira ulos". Puin päälle ja si hissiin, hissillä alas ja BINGO! Joku oli sitten menny reiittämään alakerran rapun ikkunat.. =/ Ulko-ovessa peukalonpään kokoinen reikä ja sisemmässä ulko-ovessa IHAN samalla tasolla samanlainen reikä -> hienoa lasisilppua muovimatto täynnä. Ei muuta ku koira syliin ettei sen tassut mene ja sitten lenkille..

Mietin vaan et mikä siinä on ku pitää paskoa kaikki?
*Piirtää seinät [piirtäisivät edes jotain hienoo mut noi pommaukset on rumia ku perkeleet]
*Naarmuttaa hissinovet
*Rikkoa lasipullot
*Repii kattopaneelit
*kaataa nesteitä sinne ja tänne...

*Huokaus* Ja mistä tulee semmonen reikä paksuun lasiin? Meinaan tosiaan lasi muuten ehjä [mitä nyt ne säröt siinä reiän ympärillä ja lasisilppu maassa]. Kivi se ei ole -> jos kiven viskoo ni sil saa sen ekan lasin kyllä rikki, mut toista ei. Käsiaseella? Jos ampuis ni sais ampuu aika kaukaa, että se ei koko lasia paskois.. Ilmakiväärillä? Lävistäiskö lie edes noin paksuu lasii.. Hmm..
En tiedä, mut vituttaa..

Onneks oven takana ei oo käyny kukaan enää pimpottelemas [paitsi se vitun LUX-kodinkonekauppias, jolle valehtelin ostaneeni huuto.net:stä LUX:n ilmanpuhdistajan, jonka ovh on 600€, ni 20€:lla xD Meni täydestä ja jätti mut rauhaan]. Pitäis kai laittaa joku lappu oveen: "Älä pimpottele, en avaa kumminkaan"

*Mutinaa*

~YoOdi~

Peru, Meksiko, Inkat, Mayat... lista jatkui nenäni edessä. Ja pakko se oli tehdä, joten miksi ei tänään? Ei muuta ku kirjallisuutta nenän eteen, netti auki, Word auki, muistio auki, kynä, paperia ja toimiva tietokone -> kyllä näillä pääsee jo pitkälle.

Istuin koneelle kun siinä 17.00 aikoihin. Lueskelin ja kirjottelin ylös sitä sun tätä. Mutsi pamahti meseen, jäin suustani kiinni ja siinä sitä si mietittiin Windows Vistan käyttöjärjestelmän käsittämättömän ärsyttävää luonnetta sellasen tunnin verran kunnes selvisi, että KYLLÄ mikrofoni on rikki -> Vistassa ole mitään vikaa =D
Noh, siinä aikamme pohdittiin maailman menoa ja sitten äitee lähti koiraa ulkoiluttaa. Minä takas Wordin ääreen. Mihin jäinkään? Niin joo... Aiheen rajaus... Joo oh. Visionaalinen näkemys asiaan.. MUTTA KU EI OLE EDES SITÄ TEOREETTISTA NÄKEMYSTÄ TÄL HETKEL!!!

Mut kyl se alko siinä muotoutumaan.. Istuin tekemässä aktiivisesti kyseistä tutkielmaa sitten sen 4 tuntia.. =S Sit hokasin tosiaan kymmenen aikaan, että en oo syöny ruokaa sitten kouluruoan jälkeen, ja koira katto mua siihen malliin, et jos ei kohta mennä ni saan nukkua märässä sängyssä.. =D Joten koira pihalle, pizza uuniin ja tässä sitä ollaan. *Mussuttaa pizzaa* Damidamidami!!

Vielä ku pysyis niin kauan hereil et saa ton sapuskan syötyä ni si oon ansainnu uneni. ^^

~YoOdi~

P.s Se on olmeekkipää.
"Mikä?"
No toi kuvassa oleva kivimonumentti..
"niiNII"

Le ciel bleu sur nous peut s'effondrer,
Et la terre peut bien s'écrouler,
Peu m'importe si tu m'aimes,
Je me fous du monde entier.

Tant qu' l'amour innondera mes matins,
Tant qu'mon corps frémira sous tes mains,
Peu m'importent les problèmes,
Mon amour, puisque tu m'aimes.

J'irais jusqu'au bout du monde,
Je me ferais teindre en blonde,
Si tu me le demandais.
J'irais décrocher la lune,
J'irais voler la fortune,
Si tu me le demandais.
Je renierais ma patrie,
Je renierais mes amis,
Si tu me le demandais.
On peut bien rire de moi,
Je ferais n'importe quoi,
Si tu me le demandais.

Si un jour, la vie t'arrache à moi,
Si tu meurs, que tu sois loin de moi,
Peu m'importe si tu m'aimes,
Car moi je mourrais aussi.

Nous aurons pour nous l'éternité,
Dans le bleu de toute l'immensité,
Dans le ciel, plus de problème,
Mon amour, crois-tu qu'on s'aime?

Dieu réunit ceux qui s'aiment.


Translation:
The blue sky can tumble down upon us
And the earth can also collapse
It doesn’t matter, if you love me
I don’t care about the entire world
As long as love floods my mornings
As long as my body trembles beneath your hand
These problems don’t matter
My love, since you love me

I would go to the end of the earth
I would dye my hair blonde
I would go take down the moon
I would go steal a fortune
If you asked it of me
I would disown my country
I would disown my friends
If you asked it of me
People can have a good laugh at me
I would do anything
If you asked it of me

If one day life tears you from me
If you die that you be far from me
It doesn’t matter, if you love me
Because, me, I will die also
We will have eternity for ourselves
In the great blue immensity
In the sky, no more problems
My love, do you believe we love each other
God reunites those who love each other


Niin kaunista.. *Kuunnellu kyseistä kipaletta koko päivän* Jos joku haluaa kuulla kyseisen artistin loistavan teoksen se löytyypi osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=NjR5xFZxZK8
nauttikaa ihmiset. Vielä kun löytyis se ihminen, jolle omistaa tämän. *Toteaa itsekseen* Aika näyttää..

Voisin kirjoittaa kaikki ajatukseni tähän taas. Kuvitella mitä mahdollisuuksia. Antaa käsien juosta kirjaimilla ja kertoa kaikille mun elämästä kiinnostuneille, että MITÄ mun päässä tällä kertaa liikkuu. Lähdetään vaihteeks taas näistä epäkohdista.

Mulle aina ollu jotenki itsestään selvää, että naapureille moikataan. Okei, ei siinä mitään. Mut haluan pitää sen oman pienen etäisyyden ympärilläni asuviin ihmisiin, koska en oo sen tyyppinen ihminen et viittisin lähtee lainaa jotai sokeria/jauhoja, ellei kyseessä ole si joku ihminen, joka on muutenki kaveri.
Noh. Tein poikkeuksen sitten kun tähän uuteen kämppään muuttaessani naapuri tuli kysymään teelle: Minä menin. Ja mitä nyt sitten kävi viime yönä?
Kello oli puoli kolme aamuyöllä ja kuuluu rivakka: PIMPOMPIMPOM! Hyppäsin metrin sängystä, luulin et oon myöhäs taas jostai, melkei aloin pukee jo päälle ku tajusin kattoo kelloa -> juu ei tosiaankaan ole kukaan tärkeä oven takana ja jos olis ni se olis soittanu ennen ku tulee.. Joten takas sänkyyn, huolimatta siitä et koira haukku ku mielipuoli - tottakai, sen tehtävä on ilmoittaa jos joku tulee. Mä menin takas sänkyyn, enkä nukahtanu ennen neljää.
Nyt sit aamul painelin puoli yksitoista naapurin oven taakse:

Naapuri avaa oven tukka pystys..
Mari: "Kävikö teiltä mahdollisesti joku mun oven takana viime yönä kello 02.30?"
Naapuri nauraen: "Meil oli aika hurja meininki, hyvinkin mahdollista että joku kävi"
Mari: "Ja saa luvan olla si viimenen kerta. Oon aika perseeseen ammuttu karhu jos mun ovea tullaan siihen aikaan pimpottelee."
Naapuri nyökkäs vaa ja veti oven kii..

Vittu tällästäkö tää si on? Hyvää hyvyyttäs ajattelet et naapureiden kans voi olla hyvääki pataa, mut jos yhden teekupin jälkeen niistä jo tulee persloisia ni saakeli en kohta morjesta edes isännöitsijää...

Ensin oot kaks päivää kuumees ja yskäs, just ja just pääset sängystä sen verran ylös et kykenin koiran käyttää ulkona. Nukkunu kuume höyryissä ja ollu tosi levoton olo, heräilly ja nähny painajaisia. Yks yö näin unta, et mutsi oli kuollu ja oli viimeisenä toiveena sanonu mun systerille, et sen pitäis tehdä sen ruumiista piiras ja tarjoilla se mulle, että saan sen voimat. Sit mä söin sitä itkua vääntäen. Ihan sairaita unia! Ja sit ku vihdoinki kuume on hetkeksi edes poissa ni joku vappupallo tulee ja katkaisee unen keskel yötä. En voi ees kuvailla kuinka vittuuntunu oon täl hetkel..

Päätä särkee ja selkä hajoaa ihan just. Tuntuu ettei selkätuestakaa oo mitään hyötyä.
Sit vituttaa ihmissuhteissa pari asiaa. Mut niitä en ala sen enempää erittelemään, koska se ei hyödytä mitään. Ihmiset ei kumminkaa muuttais käyttäytymismuotojaan millään taval vaikka niille kuinka niistä sanois. Ja tähän joku toteais: "Ei sitä tiedä, vaikka muuttaiski" Ja siihen mä totean, että vitut muuta -> on kuule sanottu ja MONESTI.

"Eikö sulle tää jo riitä - ei se siitä muutu kumminkaan."
Näin se on.

~YoOdi~

http://www.youtube.com/watch?v=IVTSbyHmk5Y

ja

http://www.youtube.com/watch?v=Tx_Biq4ijI4


Sai mut nauraan. =D