IRC-Galleria

Jos jonkin biisin lyriikat on suoraan mun elämästä niin tämän vuoden euroviisukipale Islannilta: This is my life.

http://www.youtube.com/watch?v=zctR24IC5KM

This Is My Life

I spent my days in vain just waiting
For happiness to come my way
I took for granted all they gave me
I opened my eyes
Finally I realised

This is my life
I donÂ’t wanna change a thing
This is my life
All the pain, all the joy it brings

All through the years
Of blood sweat and tears
Hopes and my fears
All that was meant to be
This is my life
What will be, will be

ThereÂ’s no denying all the heartaches
Were just a blessing in disguise
If I never made a single mistake
I wouldnÂ’t be here
Part of the plan I believe

This is my life
I donÂ’t wanna change a thing
This is my life
All the pain, all the joy it brings
All through the years
Of blood sweat and tears
Hopes and my fears
All that was meant to be
This is my life
What will be, will be

I've found the key
To set myself free
You'll be amazed
Cos I have the power
To change my ways

This is my life
I donÂ’t wanna change a thing
This is my life
All the pain, all the joy it brings
All through the years
Of blood sweat and tears
Hopes and my fears
All that was meant to be
This is my life
What will be

This is my life

Elikkä nyt on sitten alkanut synnytyksestä palautuminen. Aika vähällä pääsin kyllä. Tosiaan 2 tikkiä tuli alakertaan ja lähteny parantuu hyvin. Ainoo vaan, et pitkien kävelyjen teko ei onnistu vielä, mut istuminen on onnistunu heti synnytyksen jälkeenkin jo. =)

Punnitsin itseni just ennen synnytyssaliin menoa ja vaaka näytti sillo 91,2kg elikkä aikaslailla oli tota painoa, vaikkakin en ollu lihonnu raskausajallani kun sen 11kg ku tuli oltua tuhti jo ennen raskautta. Sitä se viina teetti - kiloja vitusti liikaa.. =S
Mut nyt tosiaan synnytyksestä on jo yli viikko ja paino pudonnu yhteensä 12kg. ^^ Aamul vaaka näytti tosiaan sen 78,9kg. Oli ihan voittaja fiilis kyl. ^^

Tosin hassu juttu kävi Karkkilas. Olin siellä Lidlis käymäs ja näin ex:ni pikkusiskon siellä, jota en ollu nähny varmaa 3 vuoteen. Se katto mun mahaa ja totes riemuissaan: "On toi sun maha kyllä valtava" siinä sitten naama punasena toteamaan: "Niin noh.. Mä kyl kävin jo synnyttään, et ei nää turvotukset ja kilot pelkäl synnäril käymäl lähde.." Tais mennä vähän vaikeeks.. Mut toisaalta... Ei se ollu livenä tota mun mahaa nähny edes ku olin viimesimmilläni. Olihan se aikas valtava. Että en kyl masentunu kyseisestä kommentista.
Suurinosa ihmisistä tuntuu luulevan, et kaikki lähtee heti synnytykses veke. Miehet varsinki. Sit porukka ihmettelee ku ei näin käykkään.

Mul lähteny nesteet tosi hyvin. Kaula löytyy taas, kaksari kadonnut komeesti =D Ja muutenki jalat pieneni puolel. Mitä ny tissit kasvanu, mut niin kai ne kuuluuki xP Äitiyteenhän kuuluu tää meijeriksi muuttuminen. Sen takii ei saa laihduttamal laihduttaa, mut nyt aion jättää ylimääräiset sipsit, karkit ja herkut veke ja syödä terveellistä ruokaa paljon, ettei toi maidon tulo lopu. ^^
Ni katsotaan mihin kilomäärään päästään kesän loppuun mennessä. ^^

~YoOdi~

P.s Pikkusen noi rullikset kyttäilee ja vinkkailee silmää tuolta kaapista,
saas nähdä millo paikat antaa luvan lähtee niillä treenaa. *Odottaa malttamattomana*

Elikkäs neiti Penttilä heräsi klo: 02.30 aikoihin 15.5 aamuyöstä siihen, että maha on ollut supistuksissa yli 3 minuuttia. Koko yön oli supistellu, mut olin saanu nukuttua. Ajattelin, että kyseessä olisi edelleen valmistavat supistukset. Niitä kun oli tullut jo pari kk ennen lasketun ajan lähenemistä. Jotenki oli vaikee uskoo, että vielä olisi aika. Laskettuun aikaahaan oli kumminkin vielä 3 päivää ja kaikki kailottaneet joka paikassa, että ENSISYNNYTTÄJILLÄ menee ainakin viikon yli. =P

Noh. Huolestuin tästä supistuksesta kun se ei meinannu siinä viiden minuutin tienoillakaan vielä hellittää ja soitin sitten hämeenlinnan synnytysosastolle ja kysyin että onko normaalia ja et pitäiskö lähtee laitosta kohti.

Puhelimessa oleva nainen: "Ei ole normaali tommonen supistus, luokittelisin jopa vaaralliseks sikiölle. Kuinka usein supistuksia on tullut?"
Minä: "Heräsin tähän. En oo ehtiny seuraamaan, mut on supistellu pitkin yötä"
Hoitaja: "Onko kipuja paljon?"
Minä: "No en luokittelis hirveen kivuliaiksi.. Kyl näiden kans pärjää, kuhan ei tulis tommosii hullun pitkiä"
Hoitaja: "No sit kannattaa ehkä seurata vielä hetki."
Minä: "Pitäiskö niiden sitten sattua enemmän?"
Hoitaja: "No se on nii yksilöllistä, toiset ei pidä kovimpiakaan supistuksia kivuliaina..."

Ja puhelu sitten lopetettiin ja aloin puhelimen kans seurailee supistuksia. Niitä tuli n. 7 minuutin välein ja ne kesti n. yhden minuutin ja 15 sekunttia. Tunnin verran seurasin ja soitin uudelleen hämeenlinnan synnytyssaliin ja kyselin et pitäiskö alkaa soittelee kyytiä jne. Tyrmäävä vastaus:
"Niin noh, ne voi loppua vielä ja se on nii yksilöllistä.."
Sit pohdin pääni puhki et viittinkö herättää äitiäni, joka oli kovasti tulossa mukaan synnytykseen ja mietin, että kestäisköhän supistukset ja et olikohan synnytys edes alkanut. Vielä puol tuntia seurasin supistuksia ja soitin mutsille, joka vastas tavallista pirteämpänä ja sano juovansa kahvia ja lähtevänsä sit tulee Forssaan Karkkilasta.
Meni n. tunti ja Seppo ja mutsi pamahti Tellun [porukoiden koira] kanssa ovesta sisään ja Seppo oli samantien valmis lähtee sairaalaan, mut sanoin, ettei mentäis vielä. Ettei vaan tulis turha reissu sitten.
Sinnittelin johonkin kello 10.00 asti kunnes sanoin, et nyt alkaa tuntuu siltä et mennään. Heti ku päästii autoon ni tuntu helpottavan supistukset - jotenki istuessa sitä kipua ei tuntenut samallalailla kun hereillä ollessa.
11.00 aikoihin sitten oltii sairaalassa, mut kirjattii sisään ja sain ruokaa ^^ Supistukset oli epäsäännöllisiä ja ei vuotoa ollut. Saatiin odotteluhuone mutsin kanssa, jossa vietettii suurinosa ajasta. Mut lähdettiin aika pian kävelemään. Käveltiin sairaalan n. 20m pitkää käytävää varmaan sata kertaa edes takaisin. Tälleen saatiin supistukset nousemaan kello 15.00 mennessä. Silloin niitä tuli 6-7 minuutin välein. Tähän mennessä olin pariin otteeseen saanut lämmitetyn jyväpussin masun päälle helpottaa oloa ja kokeillut helpottaa oloani keinutuolissa, sängyssä, istuen ja maaten.

Kello löi 18.45 ja supistukset alko olee aikas kipeitä, olin ollu piuhoissa kiinni pariin kertaan [eli koneessa joka mittaa vauvan sydämen sykettä ja mun supistuksia] ja nyt kone näytti ekoja kertoja 127 eli korkeinta lukemaa ja alkoi tuntua siltä et kivunlievitys olis paikallaan. Kätilö tuli ja kokeili kohdunsuuta -> ei ollut auennut kunnolla. Sen verran kovakätinen se tosin oli, että limatulppa irtos heti 5minuuttia käsittelyn jälkein xD
19.00 aikoihin sain Petidiniä 100mg. Tunkasivat kankkuun piikin ja sit odoteltiin et se alkaa vaikuttaa. Kun ei ollut vaikuttanut 25minuuttia lääkkeen annon jälkeen kysyin, että mitäs se mulle anto ku ei silmät meinnanu pysyy katseen mukana ja oli vähän humalainen olo. Mulle kerrottiin, että olin saanut särkylääkettä joka on morfiini johdannainen. Ei se hirveästi supistuskipuihin auttanu, mut vei ainaki ajatukset ihan jonnekki muualle. 19.40 tuntui siltä et lääke autto hieman ja pärjäilin. Yhdeksän aikoihin soitin sitten soittokelloa kun alko taas tuntuu ikävältä. Mulle kerrottiin, että petidiniä voi antaa vain 4 tunnin välein -> saisin seuraavan vasta 23.00 aikoihin.
Samalla kokeiltiin kohdun suu -> ei vieläkään kunnol auki, niin takana ettei kätilö tuntenut kunnolla edes sitä. =( Samalla sanottiin, että jos ei ala supistukset nousemaan niin sitten saisin supistuksia rauhottavia lääkkeitä yöksi että saisin nukuttua.
Mutsi kiroili ja pakotti mut ylös sängystä ku olin nukkunu ja oli ollut 15minuutin väli, jolloin ei ollu tullu mitään supistuksia. Taas lähdettiin kävelylle ja samal kokeilin suihkussa oloa -> supistukset lähti käyntiin kunnolla.

23.00 aikoihin vaihtui työvuorot ja tuli ihan uusi naama ovesta sisään ku soitin jälleen soittokelloa ja toivoin saavani petidiniä tai JOTAIN. Kätilö oli hellävarainen, kokeili kohdunkaulan ja sano:
"Et saa kuule nyt petidiniä" johon minä järkyttyneenä:
"Sattuu aika pirusti, ootko varma etten sais sitä, kellohan on jo yksitoista"
Täti hymyili ja sanoi:
"Me lähdetään saliin nyt valmistelee synnytystä, kohdunsuu on 4cm auki"

Mutsi pomppas keinutuolista pystyyn ja alko tuulettaa. Repesin nauraa vaik supisti pirusti, se oli jotenki nii hyvä =D Sitten vaihdettiin huonetta kamojen kanssa ja mentiin saliin 23.20. Sain 10minuutin kuluttua epiduraalin ja laitettii kaikenmaailman letkut, katetrit jne. kiinni. Epiduraalin vaikutus autto jo 3:lla supistuksella lääkkeet antamisen jälkeen -> kivut hävis, mut tunsin kumminkin supistukset, mut enemmänkin peräsuolessa =P
Kohdunsuu oli auki 7cm klo 00.00 ja sain pudendiaalipuudutuksen 01.05, jolloin kohdunsuu oli auki 9cm. Mutsi jammaili taas ja tutkaili telkkaria, jossa näkyi kaikkien salien supistukset [että miten kukakin synnyttäjä supistelee, jotka on kiinni piuhoissa] ja totes:
"Toivottavasti kaikki ny kattoo tota ruutua, Mari sä johdat, sul on kovimmat!" Mä siel naureskelin. Olo oli parempi ku aikoihin, ei pelottanu enää mikään.

01.30 kohdunsuu auki 9,5cm ja odottelin jo kovasti et milloin alkais tapahtuu. Ja sit alkoi tapahtua. Lapsivesi meni. Kattelin nolona ympärilleni kun ne meni. Totesin vaan:
"Taisin kastella just tän sängyn" ja sitten kätilö putsaamaan mutsin kanssa pöytää =D

Sitten kun kello kun löi 01.45 ni alko tuntua siltä et tekis mieli ponnistella. Kysyin et saanko alottaa ponnistelee ja kätilö nyökkäs: "Kohdunsuu auki 10cm". Sitten kyljellään aloin ponnistelee, toinen jalka kätilön olkapäällä. Minuutin sisään piti saada kolme pitkää ponnistusta. Astmaatikkona koin tämän vaikeimmaksi, koska ei meinannu happi riittää. 02.10 ei enää kyljellään ponnistelu tuntunu hyvältä, siirryttiin puoli istuvaan asentoon ja sukat jalkaan -> sukista kii ja HII OP!
Ponnistelin kovasti ja sit yhtäkkiä tuli kysymys mieleen ja siinä kaikes tohinassa kysyin:
"Meneeks tää homma silleen, että aina kun tulee supistusten välillä hengähdystauko, niin muksu valuu takaisin päin hieman?" ja kätilö siihen sitten: "Niinhän siinä nimenomaan käy, kunnes tietyn verran lapsi on ulkona että pääsen auttaa käsillä" elikkä sitten aloin väkisin ponnistaa siihen minuuttiin 4 pitkää ponnistusta, vaikka olin varma et pyörtyisin tätä menoo jos kauan jatkuis. Epätoivoo alko pukkaa hieman ku kuuli miljoonannen kerran kätilön sanovan: "Vielä hieman, just noin. Oikeaan suuntaan ponnistat. Hienosti, vielä yksi. Vielä yksi pitkä ponnistus." Sit mutsi soitti toisen kätilön ku näin pyydettiin tekevän. Tuli vanhempi naishenkilö ovesta sisään ja nappas mun jalasta kiinni ja sanoin: "Voitko päästää irti, ei tunnu hyvältä", nainen ei kuunnellu mitä sanoin..
Mutsi siihen sitten: "Kannattaa päästää irti, Marilla on aikamoiset voimat, ettet lennä tonne vastapäiseen seinään.." Ja siihen kätilö itsevarmasti: "Kyllä mä jaksan pitää" ja karjasin täysiä: "Päästä irti." Eikä päästäny ni enkös sitten löyny mutsia käteen ja karjassu: "Sano sille!" Ja sitten se nainen tajus päästää irti ku mutsi sano sille.

Sit keskityin taas ponnistelee. Just ku meinas taju mennä ni avasin silmät pitkän ponnistushetken jälkeen ja katsoin vasemmalle. Siihen oli ilmestyny vanhahko mies.. Säikähdin, että mitä vittua tänne miehiä päästetään ja ei edes koputtanu tai mitää [varmana oli koputtanut, en vaan ollu karjuessani sitä huomannu] ni sit päätin ponnistaa ihan hulluna et pääsen tilanteesta eroon ja PLOP! Kello löi 02.42 ja Pam syntyi. Ensin tuli pää ja nopeasti sen jälkeen ensin toinen ja sitten toinen olkapää ja loppu poika. Ei se paljoa kiljunu, se kuivattiin ja laitettiin masun päälle. Sitten napanuora leikattiin ja kohtua supistavaa ainetta suoneen -> hetken päästä kätilö nappas napanuorasta kiinni, heijas vähän vasemmalle ja oikealle ja plop plop tuli jälkeiset täydellisenä ulos, täysin ehjinä. Ei ihme, että porukka arvaili, että mul olis kaks muksua mahassa kun pelkkä istukka painoi 800g. =D
Kätilö nosti napanuorasta koko jälkeiset ilmaan ku halusin nähdä ne. Ihan ku olis ollu verestävä iso kokonainen broileri killumassa narusta. Hurjan näkönen =D

04.00 aikoihin saatiin vähän murkinaa. Alkoholitonta skumppaa, voileipiä, teetä, kahvia, keksiä ja jugurttia. ^^ Ruoka maistu hyvin ja murkinoimisen jälkeen oli vuorossa suihku. Kätilö varoitti, et epiduraali on saattanu mennä jalkoihin ja minä siihen: "Ei täs mitää. Hyvin mä pärjään" ja pomppasin sängystä ylös ja melkein kaaduin turvalleni, onneks kätilö sai kopin =D Sit neiti Penttilä talutettiin suihkuun, jossa oli onneksi tuoli ni pysty siinä istuu ilman et pelkää pyörtyvänsä.
Ja n. 04.45 sitten osastolle toipumaan Pamin kanssa, joka oli alkanut näyttää paljon enemmän Maunolta kuin Pamilta. ;)

Näin syntyi siis Mauno Armas "Kippuravarvas" Penttilä.
Synnytyksen koin erittäin mielekkäänä ja kiitän siitä erityisesti kätilöä ja äitiäni. ^^
Paremmin ei olis voinut mennä <3 Tämän kokemuksen läpi käytyäni voin todeta, että
voishan noita muksuja lisempikin tehdä ;)

Muutenkin kohtelu ja neuvonta sairaalalla oli ykkösluokkaa.
Kivana lisänä hyvän ja ammattitaitoisen sairaalahenkilökunnan myös äärimmäisen hyvät ruoat ja EI-laitosmainen sisustus. Viihdyin hyvin. ^^

Että näin. Poika on nyt vähän yli viikon ikäinen ja kaikki lähtenyt hyvin käyntiin. Maito ei ole loppuakseen ja ollaan käyty jo harjottelemassa vähän ulkoiluakin. Kaikista parasta, että oon saanu tälläviikolla viettää aikaa itselleni tärkeimpien ihmisten kanssa: perheeni ja Samin ^^ Ja toki nähnyt paljon myös muita tärkeitä ihmisiä.

~Pikkumamiyo päättää romaanin tähän ja menee miehensä ja poikansa viereen kattelee telkkua~

P.s Kuvassa supistukset ovat täydet 127 -> epiduraali siis todella toimii kun ilme ei ole ton kärsivämpi =D Kiitos nykyaika ja loistavat keksinnöt. =D

Tämä on erään naisen kertomus jääkiekon ihmeellisestä maailmasta.



Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa.

Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin

laajasti.



Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti

perään toisessa Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt

Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.



Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään

istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja

pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja.

Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen

vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa

olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen

liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut

kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.



Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se

huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies,

joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan

kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi

päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta

tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.



Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta

siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä

näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään

Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata

myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin

vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä

takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.



Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He

seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden

eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa

vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla

kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.



Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi

tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em.

mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla

maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava

salamannopeasti.

Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu,

hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti 'paitsio'. Mikäli katsoja

kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa

kovalla äänellä. Esimerkiksi 'Öööh-haa-möää-haa' on suositeltava huuto.



Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia

vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi

päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja.

Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja

reippailla 'homoo-o-o'-huudoilla.



Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun

ymmärtää pelin juonen.

Pam syntyi sitten 16.5.2008 klo: 02.42
Kirjoitan kun ehdin ni tänne tarkemman sepustuksen ni pääsee uteliaat lukemaan.

Pakko oli laittaa tänne erikseen viesti ennen ku kirjotan koko tapahtuman:

Kiitokset kovin kaikille, ketkä on onnittelleet!
Kommenttei tuli sen verran paljon ettei ehdi vastaa kaikkiin. ^^

~Pamin mami Mari~

P.s Pakko oli laittaa kuva mun muruista <3

Käytin eilen Hansun ulkona tavalliseen tapaani ja yhtäkkiä tuli semmonen ahaa elämys, että NYT LÄKS. Sit tää pakkas repun, laitto tirpan matkakoppaan ja koiran liekaan ja hyppäs bussiin. Nyt ollu täällä porukoilla sitten yhden yön.
Kävin eilen katsomassa niiden näytelmäharjoituksia, kun ovat sellaiseen tempaukseen mukaan lähteneet. ^^ Ja hyvinhän se meni. Tänää niil on 6,5 tunnin treenit, mut ajattelin säästellä selkääni ja jäädä tänne talonvahdiksi Riepun, Matson, Lohmon ja Tepan kanssa. ^^ Päivä menny aika pitkälti makoillessa ja nukkuessa, kohta pitäis alkaa laittelee ruokaa ku porukat tulee reeneistä.

Kaunis ilma siellä on taas ja lämmintä, mut ei oo jaksanu. Pientä vitutusta ilmassa ku ei meinaa saada nukuttua. Naapurin rakit haukkuu minkä kerkeää, Matso huutaa Riepun kanssa kilpaa sisällä ja sit oot nii väsyny ettet meinaa päästä sohvalta ylös.. =/ Persiist.

Mut eilen oli sauna päivä <3 Tuntu hyvältä pitkästä aikaa istua lauteilla ja höpötellä mutsin kanssa mukavia. ^^ Kaikenlisäks tuntu että kuoriuduin uuteen elämään =D Viimeks ollu saunassa jotai 2kk sitten -> iho lähti aika komeesti irti. Käsittämätöntä minkälainen määrä kuollutta kudosta ihmisestä kesii jo pelkästään viikossa. Ja ei millää vampulla tunnu lähtevän niin hyvin ku saunas raapimal. =D
Nautintoja on monenlaisia, mut se kun kutittaa ja saa raapia verille asti -> parasta. =P *Miten nii sairas?*`

Että tämmöstä. Vois käydä kerää valkovuokkoja tosta rinteestä, näyttää olevan vallan valkoisena koko metsikkö <3 Huomen olis äitienpäiväki... ^^ Ja maanantaina sitten se legendaarinen päättötyönäyttelyn avajaiset. Saas nähdä kuinka paljon tulee porukkaa käymään.

~YoOdi hymyilee ja painelee pian ruoanlaittoon~

Joo oh. Kyllä pikkasen alkaa jännittää. ^^ 10 päivää laskettuun aikaan, enää siis vähän päälle viikko. Hurjaa... O_O Tänään olis neuvola. Mitäköhä ne siel sanoo. *Pohtimus* Ja milläköhän mä sinne pääsen. *Nenä vuotaa ja kurkku kipeä, muutenki liikkuminen tän masun kanssa on yhtä tuskaa..* Täytynee varata semmonen pari tuntii tolle kilometrin matkalle varmaa.. =S Jee jee..

Khyy yl. Kyllä sitä toivois lujasti et Pam syntyis pian. Sais oman kehonsa takasin ja pääsis liikkumaan. Tää sängystä ylös ähkiminen on yhtä perkelettä, puhumattakaa vessas koko ajan juoksemisesta ja koko ajan vaivaavasta väsymyksestä. =/
Mut ei enää kauaa onneks. *Odottaa kesää innolla* Ai ai. Aurinko, pitkät kävelylenkit, rullaluistimet, uiminen, yhteiselon alkaminen pamin kanssa. Joo ^^ Tulee ihan varmasti ikimuistoisin kesä ikinä. *Hymyilee itsekseen*

~YoOdi~

Ystäväni laittaa messengerillä viestiä osoitteeseen:
http://www.iltalehti.fi/popstars/200805057608199_ps.shtml

Ja ymmärsin heti miksi taivas oli tulessa. ^^
Vielä ku sais noi liput tohon taivaalliseen konserttiin <3
Ensi maanantaita odotellessa.

~YoOdi soittaa Meat Loafia: "I would do anything for love, but i just won`t do that"~

NONI!

Nyt on päättötyön viimeinen esittely pidetty. ^^ 4 arvioitsijaa, luokallinen ihmisiä pällistelemäs ku tää seisoo luokan edessä ja puhuu 20minuuttia työstänsä. =D Vähän kyllä jännitti, mut palautteesta päätellen se meni ihan purkkiin. =) Ei tarvii enää ressata siitä - työ arvosteltiin siis tänään ja huomenna sen verran koululle että tsekkaa et kaikki osat kulkeutuu vinkkeliin näyttelytilaan [Forssas] ja saa koottua sen sinne ni si oon valmis lähtee synnärille. ^~^

Olis aika jees jos pam syntyis äitienpäivänä. ^^ Kyl ne vähän siihen malliin neuvolassa puhuivat, että voi olla et pami tulee ulos jo ennen laskettua aikaa joka on 18.5 [en jaksa enää vastata ihmisille ketkä tätä kysyvät, koska toiset kysyvät sitä jo miljoonatta kertaa ja sen ku voi tarkistaa täältä ni tuntuu tyhmält vastata miljardi kertaa samaan kysymykseen]. Kudokset kuulemma pehmenneet siihen malliin ja, että olis jo paikat vähän alkanu aukeilee ja sillee.
Odotan kyl innolla sitä et se syntyis jo. Alkaa olee aika vaikeeta tää liikkuminen ja tää väsymys on kamalaa.. =( Ku ei meinaa pysyy hereillä mitenkää. Kouluski meinasin ruoan jälkee kuukahtaa. =(

Mut siihen vaikuttaa osittain myös se, että on semmonen olo et kuume nousee. Tuli eilen käytyy mattopesulla ja innostuin lilluttelee jalkoi viilees vedes.. Tää on se lopputulos si -> pää täynnä räkää ja TOSI väsynyt muutenki. Aamul oli vähän lämpä 37,2 mut otin panadolin samantien ni sil pärjäs koulupäivän. Viel huominen. *Katsoo kaihoavasti tulevaisuuteen*

Väsyttää.. Kai se on pakko mennä takas koisii jos vaikka olo paranis ees vähäsen.
~YoOdi kumartaa, niistää nenänsä jälleen ja mönkii sänkyyn~

Vappu meni mukavasti ilman vappupalloja. =P Eikä pamikaan syntynyt, joten eipä tullu sitä kuuluisaa vappupalloa Marin masustakaan. Huomisen jälkeen on si semmonen ajankohta jollon saa otus mönkiä ulos milloin mieli tekee. Ku viel huomenna malttais pysyä n. 09.30 asti masussa ni si on hyvä, saan sen päättötyön esittelyn pitää ni si.

Jooh.

Tullu reissattua vappuna. Käytii murun kanssa Vantaalla [Vain hakee systeri sieltä - ettei ala kaverit heti mesoo et miks ei niil käyty xD], Klaukkalas moikkaa faijaa, Karkkilas porukoiden luona ja sit oltii viel grillailemassa Ojakkalan suunnalla. Oli oikein mukavaa. Toi ilma ollu ihan käsittämätön. Aurinko paistanu ja oikein JOUTUNU olee t-paitasillaan. ^^ Tosin ny iski si kauhee räkätauti.. =/ Yskän ja nuhan välimaastossa mennään.. =( Toivottavasti menee ohi yhtä nopeesti ku ilmestyki, ei oo kiva ku koko ajan saa ja joutuu olee niistämäs.

Mitäs tänään sitten? Oli mattojen pesupäivä. Puhdasta tuli ja nyt kaikki matot kuivumas. *Vilkaisee ulos* Niin noh.. Sadepilviähän se kerää ku pitäis noiden kuivuakki.. Mut ei sen syytä. Kuhan nyt kuivuu silleen ettei tota vettä tipu enää norona noista ni si oon tyytyväinen. Eiköhän ne saa tehtailtua tänne sisällekki vaikka vähän kosteita ovat.
Ai ai... *Hymyä* Mäntysuovan tuoksu, lämmin tuuli, aaltoja, lämmin syli ja poika kuiskimassa korvaan kivoja juttuja.. ^~^ Joo! Oli siis ihana päivä.

~YoOdi hymyilee tyytyväisenä nenän valuessa jälleen~