IRC-Galleria

Tuli katsottua yksi minun - ja monen muun ihmisen aikana tehty, loistokkain elokuva, Titanic. Mahtavat erikoistehosteet, hyvät näyttelijät ja ennen kaikkea minun sisintä erityisesti koskettava aihe [elokuvan historiallisuuden lisäksi] - rakkaus. *Hymy*

Nyt jotenkin on sellainen olo, että haluaisin kovasti kirjoittaa aiheesta, mutta ahdistun nyt jopa musiikista. Näin ei ole käynyt kovinkaan usein, liekö ikinä? Mutta tuntuu etten löydä sanoja. Ajatukset harhailee. Väsyttää, vaikka energiajuoma on jälleen maittanut nukkumaanmenoajan jälkeenkin.. *Huokaus* Ja töihin huomenna puol kasi.. @_@ Mutta silti pari riviä ajatuksistani..

Jos kaikkien ihmisten elämästä tehtäisiin elokuva - mikä olisi katsotuin? Luulenpa, että kaikista traagisimmat ihmiskohtalot. Lapsi, joka riistetään vanhemmiltaan, nuorenparin rakkaus, joka katkeaa kun toinen osapuoli kuolee tai viaton sivullinen, joka joutuu kärsimään syyllisten puolesta. Elokuvissa kaikki vääryydet herättävät ihmisissä tunteet, jotka jotenkin nykypäivänä ovat jossain tiiliseinien takana.
Tuntuu siltä kun kaikki haluaisivat vain hetken hurmiota ja siten siirtyvät kukasta kukkaan. Odottaen sitä suurta TÄYDELLISTÄ ihmistä, kenen kanssa elää loppuelämä. Ennen pitkään nämä ihmiset huomaavat joko olevansa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei olekaan heitä varten tai kiroavat tehneensä jotain, jota eivät saakkaan enään peruttua.
Hetkessä eläminen - hienoissa hetkissä eläminen tuntuu olevan turvallista ja onnellista arkea tärkeämpää. Mitä enemmän kumppaneita, viinaa, seksiä, baareja, bileitä on -> sen parempi. Elämä risaiseksi, eletään hei kaikki vaarallisesti ja kuollaan nuorina, eikä kukaan meitä muista. Ei sen väliä - oltiinpa hetken onnellisia.. Vai oltiinko sittenkään?

Elokuvat, joissa on jotain niinkin aistillista kun rakkaus - saa mut todella pysähtymään ja miettimään oikeaa ja väärää. Ja nimenomaan sitä, että MITÄ elämältäni haluan. En mä loppupeleissä halua kuin rakkautta. Rakkautta perheeltäni, ystäviltäni ja ennenkaikkea rakkautta sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa hankin lapsia ja perustan perheen. Kaikki muu on yliarvostettua, mikään ei oo niin tärkeätä.

Itse olen ulospäin hyvinkin räväkkäluonteinen ihminen. Monet luulee munkin juoksevat hurmion perässä. Ei.. Rakastan juhlimista, mutta olen ihminen, joka elää rakkaudesta. Ja vaikka viime vuonna sattui ja tapahtui kaikenlaista - en ole elänyt. Olen liidellyt hurmion virran mukana ja osunut karille niin monesti et on meinannu vene upota kokonaan. Ja nyt olen autiolla saarella... Ja odotan... Kyllä täällä selviää vaikka lopunikäänsä, mutta olenko onnellinen täällä yksin? En.. Ja veneeni on rikki, enkä saa sitä korjattua yksin. En kumminkaan etsi enään täydellistä ihmistä. Vaan itselleni sopivaa, samanhenkistä ja ymmärtävää osapuolta, johon rakastuisin ja joka rakastaisi minua sellaisena kuin olisin. Jos hän osaisi ajaa veneellä, minä pitäisin huolen sen kunnosta, jotta voisimme yhdessä matkustaa maailman ääriin..

~YoOdi heittää varpaansa suolaiseen meriveteen ja katselee ulapalle, jonne aurinko on laskenut jo kauan aikaa sitten, odottaen että tuulet kuljettavat tälle ihmisen, joka on luotu tälle ja kenelle tämä on luotu ja joka auttaa tätä veneen korjaamisessa, tai miksi ei vaikkapa rakentamaan täysin uuden, uppoamattoman laivan, joka kuljettaisi nämä seikkailuun, joka loppuisi vasta kun kuolema heidät erottaisi~

Mites se juomalakko? VIT!!!
Entäs miesasiat? VIT!!
Entä tuliko rahaa syyslomal? VIT!!
Kuinkas elämä muuten? VIT!!

xDDD LOL siis vaan ja vaan.
*Repeilly parille täysinside jutulle*
*Puuskuttaa ja repee nauraan yksikseen Zayayayan luona*

Niin noh, no niin noh.. Tulipa oltua sitten kännissä. Stadissa mentiin eessun taas ja silleen. Et se siitä lakosta si. Mut oli kivaa olla pitkästä aikaa ZAiaiaijan kans liikenteesä. =) Ja näinpä muitakin kavereita. Niin, että kaikki ketkä asuupi pk-seudulla ja halluupi törmäillä ni soitelkaas ni nährään. =)

~YoOdi~

Kovasti on ny meno päällä. Tekis mieli kyllä kovin hieman maistella jalojuomaakin, mut saa nyt nähdä sorrunko... Se voipi olla että jos niin pääsee käymään niin saan JOKUSEN kerran kuulla siitä kuinka paljon tää lakko kesti xD Heh hah.. Mut sen näkee si.

Siis suuntana on pk-seutu. Tarkoitus olis illaksi sinne rynnätä. Tahtoo nähdä jonku tärkeimmän ikinä: zaah <3<3<3 Siitä on ihan vitusti liikaa aikaa ku oon Sayaa nähny. Saas nähdä mitä tulee tapahtuu jos sen kans painuu viihteelle xD Meiän reissut on koko Forssan muistissa xD Heheh...

Mut juu.
Nyt kauppoihi!

~YoOdi~

Joo elikkäs.. Immeiset ny miettii että mikä ihmeen: Päevä porona.. Mut mäpä kerron, elkää siis ihmiset olko leukaläpi muatamyäten, miepä selitän oekkeen käjestä pitäen! Kattokaas ku meikäläinen oli tännää töesä ekkaa päevöö ku olinna kipiänä ollunna, joo. Ja ku tierättehä tyä ku ette vähään aekoonna töesä ollunna ja on vähän semmone epävarma olo ku ette tuntuna tietävä mistää enöö mittee. Yhesä viikosa tuntunna koko liike mennöönä iha perustuksia myäte uusiks, eikä kukkaa oo tietennäkkää teille kertonunna.

Mulla meinaa oli just tällänen olo tännää tyämuallani. Ku kassakone olis pitänynnä mykkäkoulua, normaalisen piippaamisen sijasta ja minä siinä naamapunasena yritännä asiakkaille selittää, että: "Noh.. Mikäköhä siihen ny mäni.. Kyllä tää tästä ku sille jutellee mukavia" Kaikenmualimon mummot ja papat kahtoo piä kallellaa, että ny se kassatäti on seonnunna lopullisesti. Mutta enhä miä, kuha höpäjäsin.

Tekniikka ei siis ollunna miun puolella ollenkaa ja ku olinna töesä ollu semmotteen kolmisen tuntia [viiestä tunnista] ni olin jo siivoomaan alkamasa ja työnantajani vaan nauramaan repesi ja totesi, että josko ei vielä sentään.

Niinpä istua kökötin siinä kassalla ku poro keskellä erämaata, mistään mittää tiätämättä, vettä hörppien ku suuta kuivas ja oottaen malttamatta, että se tikittävä ystäväeseni kello liikkusi vauhrilla etiäpäin että kotio pääsis.

Äitee ja isäpuoleni Seppo olivat ollunna viikon kylpylälomalla ja tulijaiseksi sieltä miulle tuotiinna kolme huivia, joista yksi oli erityisesti tännää miun mieleeni -> huivi, jonka piähän taittelemalla suopi ihan miun itteni näköseks: Poron kuveja täynnä ja ku ruskiat korvat olisi piähän kasvanunna.

Mikä päevä, ei voe muuta sannoo.
Lissee näitä ja viikonloppu!

~YoOdi lähtee laukkaamaan kohti unimaailmansa kanjoneita~

Tää biisi on omistettu kaikille nille ihmisille, jotka on jaksaneet lässyttää sitä iän ikuisen paksua sontaansa mulle kuten: "Mari, sä ansaitset parempaa mitä mä olen..", "Mari.. Mä en tiedä miks en tunne samoin kun sä. Jotenki sitä etsii sellaista mitä ei ole olemassakaan."


Another night sleepless
I don't want to feel this
Nothing can stop this pain
Trying to get to
A time I forget you
Still tangled in yesterday

It's so easy for you
To give nothing for me
Did you ever feel anything?

I want you to cry over me
Die over me
Even for a moment
Even for a moment

I want you to hurt over me
Feel what I feel
I want you to cry over, die over me
Baby, just one time

I want your heart broken
Some sign of emotion
I want to see the tears tumble down
Show me I meant something
And that you feel nothing
But your world crashing to the ground

It's so easy for you
To forget about me
Did you ever feel anything?

I want you to cry over me
Die over me
Even for a moment
Even for a moment

I want you to hurt over me
Feel what I feel
I want you to cry over, die over me
Baby, just one time

(Cry - cry - cry)

But did you feel something?
Did we mean nothing at all?

I want you to cry over me
Die over me
Even for a moment
Even for a moment

I want you to hurt over me
Feel what I feel
Oh why can't you just cry over, die over me
Baby, why can't you hurt like I do like I hurt over you
Can't you cry over, die over me
Baby, just for one time

I want you to cry over, die over me
Baby, want you to fall on your knees
Baby, crawl back to me
Want you to cry over, die over me
Baby, just one time...

(Cry - cry - cry)...

"Cry over me... Die over me.."

Vaikeita aikoja nää syksyt. Näkee luonnon kauniina, illat pimenevät ja tuntuu, että olisin vielä enemmän yksin kuin ikinä. *Huoh* Kaverit varmaan ihmetelleet kun musta niin kovin hellyyden kipeä on tullut. Halailen kaikkia. Ahdistaa vain yksinäisyys. Tekisi niin mieli ampua kaikki onnelliset parit. Väsyny kaikkeen. Vittu ku en jaksais..

Vaikeaa..

http://groups.msn.com/sinisetajatukset/osa11.msnw
http://www.jokioinen.fi/Default.aspx?id=345833

Kuulin tossa viime viikolla kaveriltani, että tässä Forssan lähellä, Jokioisilla, olisi talo jossa huhujen [,jotka ovat jotain 100 vuotta vanhoja huhuja] mukaan kartanossa ja sen pihamaalla kummittelisi. Ikkunassa saattaisi näkyä vanha nainen tai nuori nainen lapsi käsivarsillaan. No eilen sitten asia tuli uudemman kerran puheeksi kun kaverini vei minut syömään Denisiin. Villi ajatus sai lisäpotkua loistavasta ilmasta: Täysikuu ja maanpinta sumun peitossa. Ei kun auto alle ja toinen frendi messiin ja auton keula kohti Jokiosta.

Jätettiin auto vähän matkan päähän kartanosta ja jalan perille. Kartano oli valaistu ulkopuolen, mutta sisältä se näytti olevan täysin tyhjä. Kaveri kertoi hieman kartanon historiaa ja mainitsi missä kartanon entisen omistajan ja toisen "kummituksen", eli kartanon omistajan vaimon haudat sijaitsevat. Tietenkin piti päästä lähemmälti sitten katsomaan. Menimme kartanon oikeaa reunaa [tieltä katsottuna] ja huomasin samantien, että yksi pieni ikkuna oli valaistu. Vain yksi.. Kyseessä oli ilmeisesti jokin käytävän ikkuna, koska tarkemmin kun katsoi näkyi portaita. Ei kumminkaan vielä kummituksia.. Muutama sana siinä vaihdettiin: "Unohtuiko se joltakin päälle?" vai "Oliko se tarkoituksella?" Sitten kuulin ääniä... "Hyst!" Kaverit hiljeni. Askelia... Askeleet, jotka tulivat kun ihminen astuu hiekkapolulla rauhallisesti eteenpäin. Vilkuilua ympärille: Ei ketään missään, kukaan meistä EI liikkunut.. Mitä helv... Ääni tuntui tulevan talon takaa.. Kello oli jotain 22.30. Kukaan työntekijä ei VARMASTI olisi enään tähän aikaan kartanossa. Rohkeus ei riittäny kenelläkään meistä mennä talon taakse, koska sitä ei oltu valaistu mitenkään ja kartanon takana kohoaa synkkä metsä. Lähdettiin vähin äänin sitten takasin päin, sivusilmällä näin lehden SYÖKSYVÄN ylemmältä oksalta alemmalle sivuttais suunnassa sekunnin vauhtia. Ei siis silleen kun lehdet yleensä tippuvat -> hitaasti pyörien. Mutta uskoivatko kaverini tätä? No eivät uskoneet...

Rouhea reissu. Mieleen jäi ennen kaikkea ilma: ei tuullut, täysikuu ja se sumu.
Ja kerrankin voi sanoa: Marilla EI OLLUT POKKAA lähteä katsomaan hautoja metsään.

I'm not afraid to show you who I am
And I am not ashamed of my life
Though I've walked alone down this cold and soulless road
I've always felt your heat in my bones

With every step I rise and fall
With everything to gain I end up losing it all
When the darkness gets in
I scream out and your light sets me free

I'm not afraid of the past no more
I'm not afraid and I'm bad for good
I used to dance to the devil's beat
If I could bust into hell I would

I'm not afraid to shed all my skin
I'm not afraid of the faults you see
I'm tearing down these walls right now
They're comin' down 'cause I believe

Your love is blind, blind as a bat
The way that you're leading me home like that
Your love is blind, blind as bat

I'm not afraid when they kick me down
I'm not afraid when I start to bleed
I'm not afraid if I live or die
I'm not afraid 'cause I believe

Your love is blind, blind as a bat
The way that you're leading me home like that
Your love is blind, blind as bat

And I wish that I could give you something in return
For the precious time you wasted on the tears I've never earned
For reaching out to help me 'cross the bridges that I burned

And in the end you'll finally see
That, baby, I've done everything I possibly can
I do it again 'cause know you're everything that I need

I'm not afraid of the the truth no more
I'm not afraid of the lies I hid
I'm not afraid of the past of my sins
'Cause I paid for the wrongs I did

I'm not afraid of the things you know
I'm just a book for the world to read
My final words on the final page
Will be amends 'cause I believe

Your love is blind, blind as a bat
The way that you're leading me home like that
Your love is blind, blind as bat

Your heart is kind, mine's painted black
The way me forgive me and just take me back
Your love is blind, blind as bat

Your love is blind, blind as a bat
The way that you're leading me home like that
Your love is blind, blind as bat

Your heart is kind, mine's painted black
The way me forgive me and just take me back
Your love is blind, blind as bat...

Tänään olin kotona koiruuden kanssa, soon kipeänä ollut. Yskinyt ihan hulluna ja kuumeessa ollut. Tassut, kirsu ja kroppa ihan sika kuumat. =( Mut nyt on helpottanut, maistuu jo ruokakin pojalle.

Töissä kävin, vaikken koulus ollu, oli ihan peruspäivä. Ei mitään kummallista. Olin vaan väsynyt ja en muistanut miten sanotaan "55" englanniksi kun oli ulkomaalaisia asiakkaita.. =/ Sit jotain sössötin siihen ja kaikki meni loppujen lopuks ihan ok. Tuli myös naurettua. Heh. Aivan loistava työporukka tuol Lidlis. =) Mulla on kyllä aina käyny hyvä tuuri noiden työpaikkojen suhteen. Lähestulkoon kaikissa on ollu loistavaa porukkaa. Aika kuluu nopeasti ja sehän se pääasia on [sen lisäksi, että rahaa tulee]. Ja lisä plussana täytyy sanoa, että ihmiset on ollu tosi mukavia, siis asiakkaat. =)
Enpä olisi ikinä uskonut, että voin pitää moisesta työstä, mutta on se vaan mukavaa.

Oon pitkin päivää lueskellut vanhoja kalentereitani. Vuoden 2004 lähinnä. Tuli paljon muistoja mieleen. Hyviä ja huonoja. Näin jälkeen päin enimmäkseen noita onnellisia - onnellisia. Kaipaan niitä.

Mut ajat muuttuu.. Monia asioita, joita en vaihtais nykyhetkestä menneisyyteen. Tirpat, Hannes, oma kämppä, yksityisyys, rauhallisuus, työni ja opiskelu. Kaikki edellämainitut on tosi tärkeitä. En vielä vuosi sitten olisi pystynyt kuvittelemaan, että todella pitäisin jostain iltatyöstä niin paljon, että sinne ilolla menisin. Kummallista, mutta totta.

Niin.. Tälläistä siis. Mutta hieman mietityttää: "Kuka keksi rakkauden?"
Tyydyn vastaukseen: "Joku keksi rakkauden." Vaan kuka tois minulle sen?

~YoOdi~