Luokkakuviani pysähdyn katselemaan,
palaa mieleen tutut kasvot ja sammutetut rakkaudet
sieltä sinua sorrun muistelemaan
vaikka vuosiksi hiljenin, nyt virheeni pystyn tunnustamaan
ja näitä kuvia katsomaan…
poikien kanssa piti bändi perustaa, sen nimenä smash ja meistä piti tulla kuuluisa
ja siitä yhdestä, etupenkin pertistä kirjailijaa povattiin, nyt se asuu helsingissä kanssa skinin ja punkkarin.
Päiväkodin jengistä piti tulla teräsmiehiä, mutta ruostui kai rauta matkalla lapsesta aikuiseen
Muistan etupenkistä tytön sen joka tiesi kaikkeen vastauksen, no se kävi lukion loppuun ja parturikampaajan koulutuksen.
Ja näin jälkeenpäin on ollut hyvä elää näin
vaikkei poliisia musta tullutkaan,en uskaltanut pimeässä kulkemaan
vaikka maailman mestareiksi kerran tahdottiin juhlimaan
Ja näin jälkeenpäin, katseissanne silloin palon näin
silloin tiesin ymmärtäväni sen, on elämä haaveita ihmisen…
ja siitä räyhänhengestä tuli yksityisetsivä, alkoholistui kai,
kun vartijan hommista potkut sai
on myynyt huumeita tallinnaan, tiikereitä eurooppaan
mutta kiinni jäi ja joutui riihimäelle vankilaan
oman kylän julkkiksesta tuli jääkiekkovalmentaja, nosti
seuransa divariin, keväällä mestaruutta juhlittiin,
meni missin kanssa naimisiin, häntä silloin tällöin kadehdin
ja parhaan kaverin vei syöpä mennessään, menin haudalle kukkia viemään
ja kunniaksi ystävyyden maljan kohotan viimeisen, niitä aikoja tuskin koskaan unohda mä en…