IRC-Galleria

Pieni sotilaslentokone kuljetti kenraalia. Kun matka oli puolivälissä, kone alkoi äkkiä pudota jyrkästi.
- Moottori on rikki, lentäjä ilmoitti. - Me putoamme.
- Eikä meillä ole laskuvarjoja, kenraali kauhistui. - Eikö mitään ole tehtävissä?
- Valitettavasti ei mitään.
- Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa...
- No hyvä on. Ottakaa housunne pois.
Kenraali totteli heti.
- Nyt työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.
Kenraali oli niin hädissään, että totteli. - Auttaako tämä varmasti, hän kysyi sovitellessaan ohjaussauvaa ahteriinsa.
- Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.


Järvinen oli alokas, jolla oli jatkuvasti jotain vikaa. Päivääkään ei mennyt ettei hän olisi poikennut sairastuvalla valittamassa kurkkukipua tai selkäsärkyä.
Kun varuskunnan lääkärit selvin sanoin ilmoittivat alkavansa kyllästyä tällaiseen menoon, Järvinen alkoi keksiä yhä mielikuvituksellisempia sairauksia, joita hän kävi edelleenkin tutkituttamassa.
Kerran Järvinen oli lähtenyt pyykkipussin kanssa varusvarastolle, joka sijaitsi samassa rakennuksessa kuin sairastupa, vaihtamaan alusvaatteitaan. Koska ulkona sataa tihutteli, Järvinen oli työntänyt pyykkipussin palveluspuseronsa alle. Eräs lääkintämies sattui ikkunasta näkemään Järvisen lähestyvän.
- Voi luoja, mies parkaisi. - Järvinen on taas tulossa ja uskokaa tai älkää - nyt se on raskaana!


Ritari oli lähdössä ristiretkelle. Ennen lähtöään hän luovutti uskollisimmalle palvelijalleen avaimen sanoen:
- Tämä avain avaa vaimoni siveysvyön. Jos kuulet minun kaatuneen, voit antaa avaimen hänelle, jotta hän voi avata vyönsä ja etsiä uuden miehen. Tämän sanottuaan ritari kannusti ratsuaan ja lähti linnasta sotilaineen.
Ratsastettuaan jonkin aikaa sotilaat huomasivat, että yksinäinen ratsumies ajoi heitä takaa. He pysähtyivät odottamaan kunnes ratsastaja saavutti heidät. Hevosen kyljet olivat aivan vaahdossa, ja ratsastajakin näytti uupuneelta. Hän oli sama miespalvelija, jonka ritari oli äsken hyvästellyt.
- Onneksi sain teidät kiinni, palvelija huohotti. - Annoitte minulle väärän avaimen.


Kaksi sotajermua tapasivat toisia vuosien jälkeen. Toinen kysyi:
- Muistatko vielä, kun sodassa ollessamme ruokaamme sekoitettiin
ainetta, joka vähensi haluja ?
- Muistanhan minä
- Tiedätkö mitä ? Minusta tuntuu, että nyt se alkaa vaikuttaa


Sotamies joutui sotaoikeuteen syytettynä siitä, että hän on sanonut esimiestään puupääksi. Tuomari kysyi:
- Onko syytteessä perää
- Ei ole, herra sotatuomari. Minä vain sanoin: Herra vääpeli, pankaa kypärä päähänne, sillä tikka lentää tänne päin !


Ruotsin armeijan oppitunnilla kuultua:
Vääpeli: - Miten vihollista voi hämätä ?
Alokas: - Herra vääpeli, Esimerkiksi kun panokset loppuvat, niin jatketaan ampumista, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vääpeli: - Entä miten estäisitte vihollista käyttämästä
maan rautateitä?
Alokas: - Polttaisin kaikki matkaliput, herra vääpeli


Kaksi ruotsalaista sotilaspartiota oli toisistaan tietämättä tiedustelemassa tiheässä viidakossa . Yhtäkkiä ne huomasivat toisensa, jolloin ensimmäisen partion johtaja huusi peloissaan:
- Me antaudumme!
Tämän jälkeen toisen partion johtaja puolestaan huusi:
- Me antaudumme!
- Me antauduimme ensin! huusi ensimmäisen partion johtaja närkästyneenä.


Kaksi vanhaa soturia tapasivat ja muistelivat kokemiaan kovia hetkiä. Toinen sanoi:
- Kerran minun altani ammuttiin taistelun tuoksinassa hevonen, ja minun täytyi jatkaa jalan.
Toinen oli hetken hiljaa ja sanoi:
- Kerran taas minun altani ammuttiin maatushka, ja minun täytyi jatkaa käsin.


Taysin kyltymätön nymfomaani, venäläinen uusrikas leski ei saanut miehestä koskaan tarpeekseen. Hän kuuli , että suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää myös sängyssä. Hän ei uskonut, mutta päätti kuitenkin kokeilla.
Suomalainen riisui asetakkinsa sängyn päätyyn ja aloitti rakkauden työt. Kaksikymmentä varvia leski kesti ja sitten pyörtyi ensimmäisen kerran elämässään. Herättyään aamulla tainnuksista, hän soitti palvelijansa ja kysyi minne suomalainen sotilas oli hävinnyt.
Palvelija vastasi:
- Se vetää käteen tuolla käytävällä


Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä, ja tämä hirmustui.
- Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!
Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili. Niinpä hän muutti taktiikkaa:
- No, korpraali Konttinen, teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.
- Minä se olin, herra vääpeli!


Sotaharjoituksissa everstin huomiota kiinnitti eräs ryhmä veltolla ja epäsotilaallisella esiintymisellään. Kiukkuissaan hän maalasi tilanteen:
- Oikealla pystysuora vuorenseinä, vasemmalla kilometrin syvyinen rotko, takana ylipääsemätön piikkilankaeste ja miinakenttä, edessä sata vihollisen panssarivaunua. Toimikaa!
- Ryhmä asento. Lakki päästä. Isä meidän, joka olet...


Sotilas:
- Tiesitkö että Laihialle on perustettu uusi joukko-osasto.
Toinen Sotilas:
- Älä ihmeessä, minkä niminen?
- Nuukalaislegioona.


- Gruusialainen oli pistäytymässä Moskovassa ja halusi nähdä Leninin. Mausoleumin pitkä jono hirvitti, joten mies otti laatikollisen hyvää gruusialaista konjakkia, ja meni jututtamaan vahtisotilasta. Otettiin muutama tukeva siivu, jolloin sotilas julisti:
- Menetkö suoraan jonon ohi sisään, vai tuodaanko ukko ulos!


Armeijassa oli kaappitarkastus. Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi
Ensimmäinen alokas sanoi:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.
Vääpeli huusi:
- Ei noin tietenkään, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalla!
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi! alokas huusi.
- Oletteko aivan tomppeli! karjui vääpeli. -Mikä on teidän nimenne?
- Alokas Senjanen, herra vääpeli.


Matkalla sotaharjoitusalueelle juuttuu armeijan kuorma-auto toivottoman näköisesti liejuun. Onneksi ohi sattuu ajamaan jeeppi, jossa matkustaa neljä upseeria. He pysähtyvät auttamaan ja saavat kuin saavatkin pitkän ähellyksen jälkeen auton jälleen lujalle maalle. Yksi upseereista pyyhkii mutaa kasvoiltaan ja ähkäisee:
-Kyllä oli pirunmoinen homma. Mitä siinä oikein on kuormana?
-26 sotamiestä, herra kersantti, vastasi kuorma-auton kuljettaja.


- Sisarellasi on tosi suuri napa.
- Ihmekös tuo. Hän on lipunkantajana pelastusarmeijassa.


Armeijassa:
-Kuka siellä?
-Minähän olen vastannut jo kaksi kertaa! Ettekö tunne ohjesääntöä?
-Kyllä tunnen. Minun tulee huutaa kolme kertaa "kuka siellä" ja sitten ampua.


- Sopiiko asetakki?
- Kyllä, herra kersantti.
- Sopivatko housut?
- Kyllä, herra kersantti.
- Sopivatko lakki ja saappaatkin?
- Kyllä sopivat, herra kersantti.
- Miten teidän on hyväksytty armeijaan?
- Miten niin, herra kersantti?
- Teidän ruumiinrakenne täytyy olla epämuodostunut...


Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.
- Herra luutnantti, ensimmäinen mies aloitti. - Äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.
Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua. Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?
- Herra luutnantti, mies aloitti. Äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...
- Nyt riittää! Luutnantti karjaisi. - Älkää vain sanoko että auto hajosi!
- Ei, auto ei hajonnut, mies vastasi. - Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.


- Mites sen kirjeen kävi, jonka kirjoitit pääesikuntaan ja jossa mainitsit, että sinun nähdäksesi koko armeija saisi painua helvettiin? kysyi tyttö poikaystävältään, joka ei yhtään pitänyt varusmiespalvelusta.
- Se palautettiin ja siihen oli lyöty leima: Joukkojen siirtoehdotukset on laadittava kolmena kappaleena.


Serbisotilaat laskivat aseensa; konepistooleita löytyi 10 956 708 kappaletta.


Varuskunnan sairaalassa häärinyt
siivoojatar oli vahingossa töyttäissyt
hyllyltä alas virtsanäyteputkilon, joka
tietysti rikkoontui. No, nokkelana
tyttölapsena siivoojamme otti hyllystä
tyhjän vastaavan ja lurautti tilalle oman
tuotoksensa. Eipä aikaakaan, kun
alokas Koistinen kutsuttiin
varuskunnan lääkintämajurin puheille
ja tämä ihmettelemään, että miten
on mahdollista, kun meidän
tutkimustulosten mukaan te olette
raskaana johon alokas Koistinen
häpeillen ja vältellen änkyttää, että:
Sitähän minä sille kersantillekin
sanoin, että ei tästä hyvää seuraa!


- Alokas, mikä olitte siviilissä?
- Onnellinen!


Kolme sotilasta oli menettänyt yhden ruumiinosan. Yhdeltä oli katkennut jalka, toiselta käsi, ja kolmannelta mulkku. He menivät kirurgin luo:
- Onko täällä jalkoja? kysyi ensimmäinen.
- Ei ole kuin naisten käsiä, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Ihan hyvin, vastasi sotilas.
- Onko täällä käsiä? kysyi toinen.
- Ei ole kuin naisten jalkoja, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Mainiosti, vastasi sotilas.
- Onko täällä mulkkuja? kysyi kolmas.
- Nyt ovat valitettavasti mulkut päässeet loppumaan, mutta tuossa vastapäätä olevassa eläintarhassa on kuollut norsunpoikanen, kelpaako kärsä? kysyi kirurgi.
- No, kyllä se ihan hyvin saattaisi sopia, vastasi sotilas.
Kaikki kolme tulivat valittamaan ruumiinosistaan.
- Minun jalkani ei ole hyvä, aina kun tanssin valssia, niin jalka vie väärään suuntaan, sanoi ensimmäinen.
- Seuraava! huusi kirurgi.
- Minun käteni ei ole hyvä, aina kun menen aamulla kuselle, käsi
havittelee mulkkuani, sanoi toinen.
- Seuraava, huusi kirurgi.
- No, mitäs sinulla on valittamista mulkustasi? kysyi kirurgi.
- Ei tässä muuta, mutta aina jos kävelen liian lähelle ruohoaluetta puistossa, kärsä tulee housusta esiin ja työntää tukon ruohoa perseeseeni.


Nuori luutnantti teki varusmiestarkastusta. Yhtäkkiä hän alkoi karjua kasvot punaisina:
- Alokas Virtanen! Teidän pyhäkenkänne kiiltävät kuin peili viidentoista minuutin kuluttua!
- Kiitos, herra luutnantti!


Ote armeijan käsikirjasta:
Telttapuikot on maalattava kirkkaanpunaisiksi. Kirkas väri
helpottaa puikkojen löytymistä maastosta kulloinkin
vallitsevissa sää- ja valaistusoloissa. Kirkkaanpunaisia telttapuikkoja käytettäessä on puikot upotettava
huolellisesti maahan, täydellisesti pois näkyvistä.


Mitä varten ovat reserviupseerit?
- He täydentävät armeijan upseeritarvetta sota-aikana.
Mitä varten ovat aktiiviupseerit?
- He täyttävät naisten upseeritarpeen rauhan aikana.


Putin, Clinton ja Ahtisaari kipailivat kenellä on suurin, mahtavin ja pelottavin armeija. Clinton aloitti että hänen
armeijansa pystyy vartissa valloittamaan Venäjän suurimmat
kaupungit. Siihen Putin, että hänen armeijansa pystyy vartissa valloittamaan Euroopan suurimmat kaupungit.
Siihen sitten Ahtisaari rennosti että hänen armeijansa on niin pelottava että edes hänen oma Markonsa ei sinne uskaltanut mennä.


- Sotamies, mitä teette, kun näette vääpelin putoavan jäihin?
- Seuraan katseella, herra vääpeli.


Pappi oli puhumassa sotaan
lähteville miehille. Hän sanoi:
"Teillä on kaksi mahdoillisuutta;
te joko kuolette tai ette kuole.
Olisi tietenkin parempi jos te
ette kuolisi, mutta jos te
kuoitenkin kuolette on teillä
kaksi mahdollisuutta. Te joko
mätänette tai maadutte. Olisi
tietenkin parempi, jos te
maatuisitte, mutta jos te jos te
kuitenkin mätänette, on teillä
kaksi mahdollisuutta. Teistä
kasvaa joko mänty tai kuusi.
Olisi titenkin parempi, jos
teistä kasvaisi kuusi, mutta jos
teistä kuitenkin kasvaa mänty, on
teillä kaksi mahdollisuutta.
Teistä tehdään joko wc- tai
talouspaperia. Olisi tietenkin
parempi, jos teistä tehtäisiin
talouspaperia, mutta jos teistä
kuitenkin tehhdään wc-paperia, on
teillä kaksi mahdollisuutta.
Teillä pyyhkii joko mies tai
nainen. Olisi tietenkin parempi
jos teillä pyyhkisi nainen, mutta
jos teillä kuitenkin pyyhkii mies
on elämänne menny täysin päin
persettä!!!