Joka saatanan yö minun muijani lyö mua pesäpallomailalla päähän
On kipuraja kohonnut taivaaseen asti taas
Oli kännissä kai niinkuin joka sunnuntai tämä rouvani pieni ja pyöree
Minä toisen poskeni käänsin ja röyhtäisin
kertosäe:
Jätin Kirstin, Iidan ja Josefinenkin
Tuli kenkää Marjaanalle
Unohdin myös Eilan ja pikku-Kyllikin
Kun jäin Ison-Irmelin alle
Mikään maksanut ei kun mun sydämeni vei oma Irmeli suurin ja kauhein
Niin kaunista rakkautta kokenut en ollutkaan
Silloin tiennyt mä en että sellainen oli unta ja unelmaa pelkkää
Nyt kaalini helkkää ja muija se jatkaa vaan
kertosäe
kertosäe