IRC-Galleria

Ympäri maailmaa on jälleen järjestetty Gay Pride -paraateja. Esimerkiksi Helsingin Kaivopuiston puistojuhlaan osallistui heinäkuussa arviolta 3 000 ihmistä. Kaikki eivät kuitenkaan seksuaalisia vähemmistöjä sulata. Uskonnolliset fanaatikot häiritsivät Kaivopuiston puistojuhlaa ja Virossa järjestettyä paraatia vastaan hyökkäsi joukko kivin ja kepein varustautuneita miehiä, jotka yrittivät kitkeä homouden ikeen pois marssijoista.

Myös Yhdysvalloissa homoseksuaalit ovat joutuneet entistä ahtaamalle, sillä kansalaisten asennoituminen homoja kohtaan on selvästi muuttunut negatiivisempaan suuntaan. Eräänä syynä on varmasti se, että presidentti George W. Bush sekä kuvernööri Arnold Schwarzenegger ovat ilmaisseet suoraan, etteivät he hyväksy homoseksuaalisuutta. Myös USA:n armeija suhtautuu hyvin negatiivisesti homoja kohtaan, sillä armeijan mielestä homot ovat mieleltään häiriintyneitä ja häiritsevät sotilaallisia tehtäviä. Homot siis saavat armeijasta kenkää eivätkä siten kelpaa edes tykinruoaksi. Saudi-Arabiassa ja Iranissa homoseksuaalisuudesta seuraa peräti kuolemantuomio.

Onko homous siis synti, joka pitää poistaa vaikka väkivallan keinoin? Tarttuuko homous kuten spitaalitauti eli pitäisikö homot eristää mahdollisimman kauas meistä heteroista? Vai emmekö me heterot yksinkertaisesti tiedä, mitä homous on?

Tämä kolmiosainen artikkelisarja valistaa teitä miesten homoseksuaalisuudesta. Vain tieto poistaa turhia ennakkoluuloja.


Mitä homous on?

Homoseksuaalisuus tulee kreikkalaisesta sanasta homo/s, joka tarkoittaa samaa/samankaltaista, ja latinalaisesta sanasta sexus eli sukupuoli. Termi homoseksuaalisuus on kuitenkin peräisin vasta vuodelta 1869, jolloin unkarilainen kirjailija Karl Maria Kertbeny käytti sitä. Termi gay on huomattavasti vanhempaa perua ja pohjautuu vanhaan provencelaiseen sanaan gai.

Homoseksuaalisuuden määritelmänä pidetään henkilön taipumusta ja kykyä rakastua sekä rakentaa eroottisia tunnesiteitä samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Homoseksuaalisuudessa on siten kyse kokonaisvaltaisesta tunnesuhteesta eikä pelkästään seksipartnerin valinnasta! Homoseksuaalisuutta käsittelevässä julkisessa keskustelussa seksualiteetti korostuu usein liikaa.

Ihmisen seksuaalisuuteen liittyviä hormonitoimintoja tutkineen John Moneyn mukaan ihminen tuntee seksuaalista kiintymystä rakastamaansa henkilöön, oli tämän sukupuoli sitten mikä tahansa. Homo- ja heteroseksuaalisuuden ero voi siten olla kuin veteen piirretty viiva. Homoseksuaalista käyttäytymistä voi esiintyä ilman homoseksuaalista identiteettiä esimerkiksi olosuhteissa, joissa vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole lainkaan läsnä, tai pelkästä kokeilunhalusta.

Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) kirjoitti aikoinaan, että homoseksuaalisuus on yhtä vanhaa kuin ihmiskunta ja sen vuoksi sitä voi pitää luonnollisena. Homoseksuaalisuutta on todellakin esiintynyt aikojen alusta lähtien sekä ihmisillä että eläimillä.

Vuoden 1971 jälkeen homoseksuaalisuus ei ole ollut Suomessa enää rangaistava teko. Vuonna 1973 Amerikan psykiatrinen järjestö päätti, että homoseksuaalisuus ei enää ole psykiatrinen häiriötila. Vuonna 1974 perustettiin Suomessa SETA ry (Seksuaalinen Tasavertaisuus), joka levittää tietoa muun muassa homoseksuaalisuudesta. Homoseksuaalisuus poistui kansainvälisestä DSM-luokituksesta (mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen ohjeisto) vuonna 1981. Homoseksuaalisuus poistettiin suomalaisesta tautiluokituksesta vuonna 1986. Kansainvälisestä tautiluokituksesta (ICD-10) homoseksuaalisuus poistui kuitenkin vasta vuonna 1992. Laki samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen rekisteröimiseksi astui voimaan vuoden 2002 maaliskuussa.


Raamattu ja homot

Monesti homoseksuaalisuuden vastustajat vetoavat Raamatun sanaan. Raamatusta löytyykin lauseita, jotka kieltävät homoseksuaalisuuden. Itse asiassa homoseksuaalisuudesta tuli synti vasta kristinuskon leviämisen myötä. Kristinuskon negatiivinen kanta homoseksuaalisuuteen ilmenee ehkä parhaiten Kolmannen Mooseksen kirjan siveellisyyssäädöksistä sekä rangaistusmääräyksistä: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” ”Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.” Toisaalta tämä säännös on Jumalan itsensä antamia lakeja vastaan, sillä Jumalahan käskee meitä olemaan tappamatta. Näin ainakin mainitaan käskyssä numero viisi.

Kirjeessä roomalaisille (Room. 1:27) mainitaan näin: ”Ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syntynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.” Raamatussa on myös lisää selviä kielteisiä ilmaisuja homoseksuaalisuudesta seuraavista kohdista: 1 Kor. 6:9, 1 Tim. 1:10. Raamatun perusteella homous on siis syntiä. Saattaa tosin olla, että Raamatussa esiintyvä negatiivinen suhtautuminen miesten väliseen homoseksuaaliseen kanssakäymiseen perustuu ajatukseen, että miesten ei pidä tuhlata arvokasta siemennestettä. Tuolloin nimittäin oletettiin, että siemennestettä on miehessä vain rajallinen määrä. Naisten välistä seksuaalista kanssakäymistä ei Raamatussa ole tuomittu yhtä ankarasti.

Nykyinen paavi Benedict XVI on ilmoittanut, että homot eivät saa toimia pappina. Huolimatta siitä, että erityisesti katolisen kirkon kanta homoutta kohtaan on hyvinkin negatiivinen, löytyy kirkon korkeimmalta maalliselta asemalta henkilöitä joilla oli homoeroottisia suhteita miesten kanssa. Tällaisia henkilöitä olivat paavit John XII (937–964), Benedict IX (1020–1055), Paavali II (1464– 1471), Aleksanteri VI (1492–1503), Julius II (1503–1513), Leo X (1513–1521) ja Julius III (1550–1555). Yhdysvalloissa katolisen seminaarin johtaja Donald Cozzens esitti arvion, että 60 prosentti yhdysvaltalaisista katolisista papeista on homoseksuaaleja. Mitä tähänkin sitten sanoisi?


Homot ovat naismaisia

Yleinen stereotypia homoseksuaaleista on se, että he ovat hyvin naismaisia. Tutkimusten perusteella on kuitenkin hyvin vähän sellaisia homoseksuaalimiehiä, joiden käyttäytyminen on jotenkin naismaista. Vastaavasti sellaisia miehiä, jotka ovat hyvinkin maskuliinisia tai muuten käyttäytyvät kuin heteromiehet, on hyvin paljon.

Harvardin lääketieteellisessä koulussa kehitettiin arviointitaulukko, jonka mukaan miehen naismaista käytöstä voidaan arvioida. Arvioinnissa käytetään seuraavia pääkohtia:


Puhe

1. Puhuuko mies korkealla äänellä (pysyvästi korkealla vai tilapäisesti falsetissa)?

2. Häviääkö ääni lauseen keskellä vai päissä?

3. Käyttääkö mies substantiiveista eriskummallisia deminutiivimuotoja (vähennyssanoja, jotka ovat usein tyyliltään hyväileviä)?


Kävely

4. Käveleekö mies pienin, sipsuttelevin askelin?

5. Hankaako hänen reitensä toisiaan vasten kävelyn aikana?

6. Pyöriikö miehen takapuoli kävelyn aikana ylös-alas?


Asento

7. Ristiikö mies jalkansa istuessaan sekä polvista että nilkoista?

8. Onko hänen ranteensa veltot?

9. Pitääkö mies käsiään patsasmaisessa asennossa?


Suun liikkeet

10. Nyrpistääkö mies huuliaan puhuessaan?

11. Nyrpistääkö mies huuliaan kun hän ei puhu?

Kasvojen yläosa ja silmät

12. Flirttaileeko mies silmillään?

13. Välttääkö hän katsomasta haastattelijaa?

14. Kohoavatko miehen kulmakarvat mielialan korostamiseksi.


Narsismi

15. Hyväileekö mies itseään (kohtaan kuuluvat kasvojen, pään tai viiksien sively)?

Mitä useamman kerran mies vastaa kyllä, sitä naismaisemmaksi hänet katsotaan. Ketä moinen arviointi sitten lopulta viimein palvelee? Vaikeaa sanoa. Ainoa ilo tästä luettelosta taitaa olla se, että työpäivä kuluu rattoisasti, kun tarkastelee työpaikan kaikki miehet läpi.


Onko homoseksuaalisuus syntiä ja tarttuva tauti? Osa II

Tämä on toinen osa homoseksuaalisuutta käsittelevässä artikkelisarjassa. Tällä kertaa keskitytään siihen, mitä homofobia on ja kuinka homoseksuaaleja on pyritty hoitamaan eli käännyttämään heteroiksi.


Homofobia

Useassa eri tutkimuksessa on tullut selvästi esille se merkittävä seikka, että miehet suhtautuvat homoseksuaaleihin huomattavasti negatiivisemmin kuin naiset. Tutkija Thompsonin mukaan homofobia (homoseksuaalisuutta kohtaan tunnettu pelko ja vihamielisyys) on avaintekijä neljänneksessä kaikista Uudessa Walesissa tehdyistä murhista, jotka ovat kohdistuneet täysin vieraaseen henkilöön. Murhille on lisäksi ollut tyypillistä niiden raakuus. On myös havaittu, että homofobialla on syvä sosiaalinen merkitys. Useimmat homoseksuaaleja kohtaan kohdistuvat fyysiset hyökkäykset ovat teini-ikäisten tekemiä. Tutkija Greerin mukaan teinit pyrkivät tällä tavoin osoittamaan omalle yhteisölleen, kuinka ”machoja” he ovat.

David Plummer selvitti homofobian ilmenemistä vuosina 1995–1997 ja havaitsi, että homofobisuus on tavallista miehille jo hyvin nuorella iällä. Nuoret haukkuvat toisiaan homoiksi vielä edes ymmärtämättä sanan varsinaista merkitystä. Plummer havaitsikin, että kyseistä sanaa käytetään hyvin monessa eri tarkoituksessa. Etenkin nuoret miehet kokevat homo-sanan pahimpana mahdollisena loukkauksena. Plummerin mukaan sanalla homo tarkoitetaan muun muassa nulikkaa, nynnyä, arkaa, pehmoa, hidasta fyysistä kehitystä, tyttömäistä käytöstä, erilaista, nörttiä, käytökseltään muista poikkeavaa, eristyneisyyttä ja henkilöä, joka ei toimi yleisten oletusten mukaan tai ei osallistu joukkuelajeihin sekä tietysti seksuaalista orientaatiota.

Homofobiaa esiintyy myös institutionaalisissa yhteyksissä. Useissa maissa homoseksuaaleilta on kielletty pääsy armeijaan ja ministeriön virkoihin. Homoseksuaaleilta on saatettu seksuaali-identiteetin vuoksi kieltää myös vaikkapa lainan saanti. Yhä edelleen yllättävän monet ihmiset pitävät homoseksuaaleja sairaina ja perversseinä sekä pelkäävät, että homoseksuaalisuus on jotenkin tarttuvaa. Usein homofobia johtuu myös henkilön peloista omia homoseksuaalisia ajatuksiaan kohtaan.

Homofobian vuoksi erityisesti nuorten homoseksuaalien on vaikea käsitellä omaa seksuaali-identiteettiään. Oma erilaisuus aiheuttaa hämmennystä ja yhteiskunnan paine ahdistaa. Useissa tutkimuksissa on huomattu, että nuorista miespuoliset homoseksuaalit ovat kaikkein herkimpiä tekemään itsemurhan.


Heteroiksi vaikka henki menisi

Tutkija Bieber totesi 1960-luvulla: ”Aikuisiässä jatkuvasti toistuva seksuaalinen kanssakäyminen saman sukupuolen kanssa on aina patologista. Se ei ole koskaan normaalia. Homoseksuaalisuus ei ole normaalin seksuaalikäyttäytymisen variaatio.” Homoseksuaalisuutta pidettiin siis aiemmin sairautena, johon etsittiin hoitokeinoa. Homoseksuaalisuuden hoidossa on käytetty jos jonkinlaisia menetelmiä.

Amerikkalainen Graeme Hammond esitti vuonna 1892, että reipas liikunta ja ulkoilu parantavat miehen homoseksuaalisuudesta. Hänen mielestään paras liikuntamuoto oli polkupyöräily. Miehen piti pyöräillä usein ja aina totaaliseen väsymykseen saakka. Osittain tämä menetelmä varmasti vaikutti miehen seksuaalikäyttäytymiseen. Nykyisin nimittäin tiedetään, että runsas pyöräily aiheuttaa erektiohäiriötä.

1800-luvulla esitettiin myös, että homoseksuaalisuus johtuu kiireisestä ja urbaanista elämäntavasta. Jatkuva kiire heikentää hermojärjestelmää ja aiheuttaa seksuaalista kieroutumista. Riittävä lepo oli tämän teorian mukaan erinomainen keino homoseksuaalisuuden poistamiseksi.

Eräät lääkärit ovat ajatelleet, että mies paranee homoseksuaalisuudesta käyttämällä prostituoitujen palveluja. Saksalainen seksologi Albert Moll väitti parantaneensa muutaman potilaansa tällä tavoin. Natsi-Saksassa eräitä homoseksuaalisuuden vuoksi pidätettyjä vankeja pyrittiin parantamaan kyseisellä keinolla. Kaikkia homoseksuaaleja ei siis heti viety eliminoitavaksi. Ruumiillisesti vahvoja vankeja pyrittiin ensin parantamaan. Homoseksuaalit joutuivat pitämään rinnassaan vaaleanpunaista kolmiota, jotta heidät pystyttiin erottamaan muista vangeista. Lesbot taas merkittiin irtolaisuuteen viittaavalla mustalla kolmiolla.

Heinrich Himmler rakennutti Flossenburgiin vuonna 1943 bordellin, jossa juutalais- ja romaninaiset joutuivat työskentelemään. Homoseksuaalit kävivät viikoittain tuossa bordellissa, jossa heidän suoriutumistaan tarkkailtiin. Mikäli mies kykeni sukupuoliyhdyntään naisen kanssa, kelpasi hän Dirlewangerin rangaistuspataljoonaan taistelemaan puna-armeijaa vastaan. Toivottomat tapaukset joutuivat tuhoamisleireille Buchenwaldiin. Molemmissa tapauksissa lopputulos homoseksuaalin kannalta oli siis melkoisella varmuudella sama - kuolema.

Homoseksuaalisuuden parantamisessa luovuttiin lopulta prostituoitujen käytöstä, koska ajateltiin, ettei mies voi ihailla ja haluta moista naista. Sen vuoksi siirryttiin suosittelemaan avioliittoa. Ajateltiin, että homoseksuaalien fobiat naisia kohtaan voidaan poistaa ainoastaan seksuaalisella kanssakäymisellä naisen kanssa. Naisen tuli kuitenkin olla siveä. Sen vuoksi joitakin homoseksuaaleja lähes pakotettiin avioliittoon. Avioliiton ei kuitenkaan ole havaittu parantavan homoseksuaalisuutta. Kulissiavioliittoja toki esiintyy yhä edelleen ja niitä ovat suosineet erityisesti monet julkisuuden henkilöt.


Sähköshokkeja, kemiallisia keinoja

Homoseksuaalista käyttäytymistä on pyritty muuttamaan myös modifioimalla masturbaation aikaisia fantasioita. Miehiä kannustettiin masturboimaan normaalisti, mutta orgasmin lähestyessä heidän tuli ajatella naisia. Apuna tässä käytettiin alastomia naisia esittäviä valokuvia. Tiedossa on yksi raportoitu tapaus, jossa mies ilmoitti ”päässeensä eroon” homoseksuaalisuudesta tämän keinon avulla.

Sähköshokeilla ei ole hoidettu ainoastaan mielenterveysongelmista kärsiviä vaan myös homoseksuaaleja. Miehille näytettiin alastomien miesten kuvia. Jos homoseksuaalit kokivat kuvat kiihottaviksi, saivat he sähköshokin. Mikäli jotain havaittavaa seksuaalista reaktiota tapahtui alastoman naisen kuvan kohdalla, jätettiin sähköshokki antamatta.

Homoeroottisia fantasioita pyrittiin poistamaan myös kemiallisin keinoin. Mikäli miehellä oli homoseksuaalisia fantasioita, joutui hän haistamaan erilaisia ammoniakkeja. Eräissä tapauksissa homoseksuaalit ovat joutuneet olemaan vuorokausiakin juomatta. Samalla heille on syötetty voimakkaita nesteenpoistajia, jotka ovat aiheuttaneet virtsaamisen tarvetta. Nestettä heille on annettu vasta, kun miehet ovat kokeneet seksuaalista kiihottumista alastoman naisen kuvan nähdessään.

Toisinaan homoseksuaalimiehiä on pyritty parantamaan hypnoosin avulla. Tulokset eivät kuitenkaan ole olleet kovinkaan hyviä. Mastersin ja Johnsonin menetelmä perustui kyllästyttämiseen. Homoseksuaali joutui päivittäin kertomaan nauhalle puoli tuntia kestävän homoeroottisen fantasian. Tätä terapiaa kesti usean kuukauden ajan. Terapian tarkoituksena oli, että mies lopulta kyllästyisi fantasioihinsa ja ihmettelisi, mikä niissä häntä oikein on viehättänyt.

On tapauksia, joissa uskonto on ”ratkaissut” homoseksuaalisuuden ongelman. Tutkijat Pattison ja Pattison kertovat miehistä, jotka uskon avulla ovat vihdoin ymmärtäneet, että homoseksuaalisuus on moraalitonta ja syntistä. Tullessaan uskoon he ovat kasvaneet pois homoseksuaalisuudesta ja ryhtyneet heteroiksi.

Eräässä vaiheessa hormoniterapia oli hyvin suosittu homoseksuaalisuuden ”parannusmuoto”. 1920-luvulla käytettiin erilaisia eläimistä eristettyjä hormoneja. Myöhemmin siirryttiin testosteroniin ja estrogeeniin. Tutkija Karl Freund antoi miehille suonensisäisesti testosteronia näiden katsellessa heteroseksiä sisältäviä filmejä. Miesten seksuaaliorientaatio ei muuttunut, mutta heidän seksuaalinen halukkuutensa lisääntyi.

Epäonnistumiset testosteronin käytössä johtivat estrogeenin käyttöön. Britannian Rikostuomioistuin piti vuonna 1948 estrogeeniä jopa hyvänä vaihtoehtona kastraatiolle ja sterilisaatiolle. Sitä ennen homoseksuaalisuudesta tuomitut henkilöt oli yleensä kastroitu. Tutkija Timothy Murphyn mukaan kuuluisin estrogeenihoitoon tuomittu henkilö on englantilainen matemaatikko Alan Turing. Turing oli sotasankari, sillä hän ratkaisi saksalaisten käyttämän salakielen (Enigma). Turing oli lisäksi ensimmäisiä henkilöitä, jotka kehittivät tietokoneita. Hän joutui kuitenkin sodan jälkeen kiinni seksin harrastamisesta 19-vuotiaan pojan kanssa. Estrogeenihoito ei muuttanut Turingia heteroksi, mutta sai aikaan rintojen kasvua ja teki miehestä lopulta impotentin. Sittemmin Turing teki itsemurhan.

Erilaisia yhdistelmähoitojakin on kokeiltu. Seuraava tarina kuvastaa hyvin näiden hoitokeinojen kirjavuutta. 1960-luvulla eräs entinen Yhdysvaltojen armeijan upseeri joutui jättämään työpaikkansa homoseksuaalisuutensa takia. Miehen korkean älykkyysosamäärän (133) vuoksi häntä pyrittiin hoitamaan parhailla mahdollisilla keinoilla. Psykoterapian lisäksi häneen ruiskutettiin estrogeenipohjaista valmistetta. Hoidon seurauksena miehestä tuli impotentti, mutta hänen kiinnostuksensa homoseksuaalista käyttäytymistä kohtaan kasvoi entisestään.

Seuraavaksi mies suljettiin pimeään huoneeseen 30 tunnin ajaksi ilman ruokaa ja juomaa. Kahden tunnin välein häneen ruiskutettiin verisuonia laajentavaa lääkettä ja annettiin hiukan konjakkia. Miehen alkaessa voida pahoin seinälle heijastettiin kuvia miehistä, ja samalla häntä pyydettiin kertomaan homoeroottisia fantasioita. Miehen oksentaessa terapeutti kertoi hänelle, että homoseksuaalisuus johtuu hänen isänsä epäonnistumisista. Hoito toistettiin jokaisen 24 tunnin jälkeen.


Kirurgi apuun!

Miehen nukkuessa hänet herätettiin ja kehuttiin, kuinka hän on löytämässä oikean seksuaali-identiteetin. Hoitojakson aikana miesten kuvat vaihdettiin vähitellen naisten kuviin. Samalla aloitettiin myös testosteronihoito. Hormoni lisäsi miehen seksuaalista halukkuutta. Miehen kiihottuessa hänelle soitettiin seksikkäällä äänellä laulavan naisvokalistin musiikkia, jotta miehen mielenkiinto kohdistuisi ”oikeaan” sukupuoleen. Tämä hoito oli tutkijoiden mielestä erittäin tehokas (mies luultavasti halusi päästä vain eroon piinasta teeskentelemällä kiinnostuneensa naisista) ja vaikutti positiivisesti myös miehen luovuuteen. Hän nimittäin kirjoitti hoidon jälkeisen kahden viikon aikana useita novelleita. Menetelmä sopisi ehkä paremmin kirjailijoille kuin homoille.

Homoseksuaalisuutta on yritetty parantaa myös kirurgian avulla. Kastraatio on ollut yleisimmin käytetty kirurginen ”hoitokeino”, jota natsitkin käyttivät. Kastroimisen jälkeen mies lähetettiin eturintamalle itsemurhatehtäviin. Kastraatiolla ei kuitenkaan ole vaikutusta miehen seksuaaliorientaatioon. Sen sijaan se vaikuttaa miehen seksuaaliseen halukkuuteen. Muita muutoksia tapahtuu ihossa, hiuksissa ja rasvakudoksessa. Moni mies kokee myös henkisiä muutoksia sekä lisääntynyttä sairastumisalttiutta. Tutkija Bremerin mukaan noin 13 prosenttia kastroiduista miehistä on sairastunut tai kuollut.

Homoseksuaalisuutta on yritetty ”hoitaa” myös vaihtamalla homoseksuaalin kivekset kuolleen heteroseksuaalin kiveksiin. Muista eriskummallisista ”hoitokeinoista” mainittakoon niskan, alaselän ja vyötärön syövytyshoito, lobotomia (otsalohkon hermoratojen katkaisu) tai tietyn aivoalueen poistaminen. Homoseksuaalisuutta on siis pyritty parantamaan keinoja kaihtamatta. ”Parannettavalta” itseltään on harvoin kysytty, haluaako hän muuttaa identiteettiään.

Yhdysvalloissa sellaiset vaikuttavat tahot kuin American Psychiatric Association, American Academy of Pediatrics, The American Medical Association, The American Psychological Association, The American Counseling Association sekä National Association of Social Workers, ovat ottaneet kielteisen kannan ajatukseen siitä, että seksuaali-identiteetti olisi vaihdettavissa. Kyseisten järjestöjen mukaan ei ole riittävää näyttöä siitä onko ”korjaavalla” tai ”eheyttävällä” terapialla merkittävää hyötyä vai onko se peräti haitallista henkilön itsensä kannalta. Aikaisemmat yritykset ”parantaa” homoseksuaaleja psykoterapian keinoin aiheuttivat terapoitaville useimmiten suuria ongelmia ja ahdistusta.