IRC-Galleria

Hurjat tarinat eläinten teurastuksista ja mustasta magiasta ovat vain yksi puoli Afrikassa syntynyttä voodoota. Elämänmyönteinen uskonto korostaa nykyhetken tärkeyttä eikä tunne kaihoa kuolemanjälkeiseen maailmaan.

Voodoo pysäytti toimittaja Sinikka Tarvaisen 1990-luvun alussa. Tuolloin hän asui ja työskenteli Keniassa. Eräällä Länsi-Afrikan-kiertomatkallaan Tarvainen vietiin voodoo-temppeliin.

– Löysin yhtäkkiä itseni maailmasta, joka oli minulle täysin tuntematon. Se haastoi ensimmäistä kertaa todella länsimaisen ajattelutapani.

Toimittaja innostui tutkimaan voodoota myös siihen liittyneen kiehtovan taiteen ja naisten vahvan aseman takia. Voodoossa naiset osallistuvat lähes kaikkiin uskonnollisiin tehtäviin. Samoin Tarvaista kiinnosti esimerkiksi kristinuskolle vieras ei-dualistinen asetelma. Voodoo-uskonnoissa ei tunneta jyrkkää rajaa hyvän ja pahan välillä, vaan esimerkiksi uskonnon monituiset jumalat voivat toimia niin hyvällä kuin pahallakin tavalla.

Tarvainen on päässyt todistamaan värikkäitä voodoo-menoja useaan otteeseen. Luottamus kuubalaisiin voodoon eli santerian harjoittajiin syntyi vuosien kuluessa ja vähitellen portit rituaaleihin aukenivat.

– Olin onnekas. Helposti käy niin, että turisti viedään rahastusmielessä katsomaan tapahtumaa, jolla ei ole mitään tekemistä voodoon kanssa.


Suvaitsevaisuus piti voodoon hengissä

Länsimaissa voodoota harvemmin edes pidetään uskontona, vaan jonkinlaisena mustana magiana. Tarvaisen mukaan tämä liittyy osaltaan siihen, että voodoolla ei ole raamatun kaltaista pyhää kirjaa eikä kattavia yhteisiä sääntöjä.

– Vielä enemmän kyse lienee ennakkoluuloista ja afrikkalaisen kulttuurin vähättelystä. Se puolestaan juontuu siirtomaavallan ja orjakaupan ajoilta, kun länsimaalaisten on täytynyt oikeuttaa lännen valta Afrikassa, Tarvainen arvioi.

Voodoo-uskonnot siirtyivät Atlantin yli orjien mukana. Suvaitsevaisuus muiden uskontojen vaikutteita kohtaan on avaintekijä siihen, että voodoo on pysynyt hengissä uudella mantereella vuosisatojen ajan. Sen harjoittajat ovat sekoittaneet muun muassa katolista liturgiaa omiin menoihinsa. Myös jumalille on löytynyt vastineensa katolisista suojeluspyhimyksistä. Toisinaan orjat teeskentelivät palvovansa suojelupyhimyksiä, vaikka todellisuudessa palvonnan kohteena oli heidän omat voodoo-jumalansa.


Rituaaleissa uhrataan eläimiä

Voodoo-rituaaleihin kuuluu asioita, jotka helposti leimataan väkivallan ja pahuuden ihannoimiseksi. Kertomukset eläinten uhraamisesta tai meedioiden hurjista transsitiloista voivat pelottaa, mutta Tarvainen vakuuttaa, että paikan päällä tunnelma on toinen.

– Ei siellä mässäillä väkivallalla tai verenhimolla, vaan tilaisuus on parhaimmillaan riemukas. Siellä syödään, juodaan ja tanssitaan. Tietysti esimerkiksi vuohen teurastaminen voi tuntua ulkopuolisesta pelottavalta.

Tarvainen itse sanoo tottuneensa katsomaan teurastamista ja vakuuttuneensa, että siinä tavoitteena on vain saada eläin mahdollisimman nopeasti hengiltä.

Tutkija myöntää, että myös magia neuloineen ja nukkeineen on osa uskontoa.

– Heidän mielestä on vain luonnollista haluta vastaiskua, jos ihminen kokee joutuneensa vääryyden kohteeksi. Tuolloin nukke voi esittää koston kohdetta. Tämäntapaiset rituaalit eivät liity yksistään voodoohon, vaan vastaavaa on nähty myös esimerkiksi antiikin Roomassa.


”Elämä on tässä ja nyt”

Käsitys kuolemasta poikkeaa voodoo-uskonnossa oleellisesti esimerkiksi kristinuskon paratiisi-ajattelusta. Voodoossa kuolemanjälkeisessä maailmassa ei ole mitään tavoiteltavaa, vaan elämä on tärkeää juuri nyt. Jopa jumalat haluavat palata meedion kautta takaisin maailmaan nauttimaan ihmiselämän hyvistä asioista: juhlista, ruuasta, juomasta ja tanssista.

– Rituaalissa jumalaksi puettu meedio menee transsiin. Jumala siunaa läsnäolijoita halaamalla, purskauttaa alkoholia suustaan heidän naamalleen ja jakaa omaa voimaansa eri tavoilla. Jumala voi myös analysoida tilanteita, kertoa tarinoita ja antaa neuvoja. Se voi olla äärimmäisen hauskaa.

Espanjassa työskentelevä Tarvainen jatkaa sukellustaan voodoohon. Häneltä julkaistaan Suomessa syksyllä toinen voodoota käsittelevä kirja, jossa uskontoa tarkastellaan nimenomaan ei-dualistisen maailmankuvan kannalta.

– Voodoo tavallaan johdattaa länsimaisen ihmisen aikaan ennen syntiinlankeemusta, ennen yksijumalaisten uskontojen mukanaan tuomaa mustavalkoista ajattelua.

Kirjallisuutta: Voodoo - Afrikkalainen menestystarina (Sinikka Tarvainen 2002)