IRC-Galleria

Seksuaalisuus on olemassaolon ydintä. Se ei ole ominaisuus, joka saavutetaan tietyssä kehitysvaiheessa. Se on kehittymistä kutakin ikävaihetta vastaavalle tasolle. Seksuaalisuutemme etenee vaiheittain ja muokkautuu vuorovaikutuksessa perheen ja ympäristön kanssa. Vanhempien suhtautuminen seksuaalisuuteen rakentaa vahvasti tätä kuvaa. Lapsi alkaa varhain muodostaa kuvaa itselleen naiseudesta ja miehisyydestä vanhempiensa oman esimerkin perusteella. Vanhempien itsetunto ja positiivinen suhtautuminen omaan ruumiiseensa merkitsevät paljon matkaeväänä lapselle.

Aluksi etsimme mielihyvän oman ruumiimme välityksellä. Tutkimme itseämme estoitta ja teemme ensimmäisiä löytöjä ruumiimme ihmeelliseen maailmaan. Myöhemmin selviää tämä mielenkiintoinen ja moninainen ero sukupuolien välillä ja kiusallisuudessaan riemastuttava kyselykausi ulottuu myös seksuaalisuuden alueelle. Uteliaisuus johtaa löytöihin vaikkapa lääkärileikkien tai isä- ja äiti-leikkien avulla. Tutustuminen toiseen tekee mahdolliseksi oppia myös itsestä uutta. Aikuisilla ei ole oikeutta rangaista näistä leikeistä, eikä lapsen tarvitse hävetä käyttäytymistään. Salliva, hyväksyvä suhtautuminen lapsenomaisiin seksuaalisuuden ilmenemismuotoihin auttaa saavuttamaan tasapainoisen tunne-elämän, jossa seksuaalisuus tyydyttyy ilman ahdistusta. Valitettava tosiasia on myös se, että lapsena oppimamme leikki tahtoo hävitä ja tilalle astuu puurtaminen seksuaalisen nautinnon kentällä. Seksi on kuitenkin aikuisen tärkein leikki ja sen pitäisi aina olla leikkimielen sävyttämää. Paljon uhrataan aikaa vaikkapa pyörällä ajon ja lukutaidon opettamiseen lapselle, mutta oman seksuaalisuuden hyväksymisestä ja siitä iloitsemisesta ei puhuta mitään.

Lapsella on oikeus omaan reviiriin, itsemääräämisoikeuteen myös seksuaalisuuden alueella: Aikuisilla ei ole oikeutta rikkoa näitä rajoja tai saattaa lasta olosuhteisiin, joissa hän joutuu mukaan ikätasoaan vastaamattomaan toimintaan. Rajojen tunnistaminen seuraa mukana myös aikuisen elämässä. Seksileikeissä ja seksileikkivälineidenkin käytössä on tietyt rajat, oma ja toisen turvallisuus ja molemminpuolinen kunnioitus ovat osa leikin sujuvuutta.

Seksuaalisuus on ihmisen ehkäpä haavoittuvin alue. Joillekin juuri kiihottuminen saattaa olla pelottava kokemuksena, kuin menettäisi oman kontrollin itsensä suhteen. Oma lakikirja täyttyy sanoista: en voi, en osaa, en pysty, en halua. Nautinnon, ilon ja rentoutumisen tilalle astuu ”pidättely”. On turhan paljon aikuisia, joille matkaeväät on annettu vain rajallisesti. Nämä ”pidättelevät” aikuiset tarvitsevat luvan lähteä löytöretkelle. Löytönä voi olla kateissa ollut perusturvallisuus ja -luottamus kumppania kohtaan tai vaikkapa oma seksuaalinen identiteettikin. Uskallus nautintoon palaa. Seksuaalisuuden ei turhaan ole sanottu olevan elämänpituinen, todeksi eletty tie. Tiellään jokainen löytää niin paljon kuin on valmis näkemään.