IRC-Galleria

Syöpähoidot, kuten sädehoito ja leikkaushoito, aiheuttavat joka vuosi sadoille tuhansille naisille ennenaikaisen menopaussin ja hedelmättömyyden. Yhdysvalloissa julkaistussa uudessa tutkimuksessa yritettiin pakastaa munasarjakudosta myöhempää käyttöä varten. Kudosta pakastettiin 30-vuotiaalta naiselta, joka menetti hedelmällisyytensä rintasyövän hoitoon käytetyn lääkehoidon takia. Tämä kudos istutettiin uudelleen hänen vatsansa ihon alle kuusi vuotta myöhemmin.

Munasarjojen toiminta normalisoitui kolmen kuukauden kuluttua siirrosta, mikä ilmeni munarakkulan kehittymisenä ja estrogeeninerityksen käynnistymisenä. Potilaalta otettiin munasoluja kahdeksan kertaa, jolloin saatiin 20 munasolua. Niistä yksi hedelmöitettiin koeputkessa, ja siitä kehittyi nelisoluinen alkio. Tutkimuksen merkitys on siinä, että monet naiset, jotka menettävät ennenaikaisesti hedelmällisyytensä, voisivat tulevaisuudessa tulla raskaaksi ja saada lapsia.

Kanadalaistutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaisiko yhdistetty kestävyys- ja voimaharjoittelu kakkostyypin diabeetikkojen insuliiniresistenssiin paremmin kuin pelkkä kestävyysharjoittelu. Tutkimusta varten arvottiin 28 ylipainoista vaihdevuodet ohittanutta kakkostyypin diabetesta sairastavaa naista kolmeen harjoitteluryhmään. Yksi ryhmä harjoitteli 16 viikon ajan vain aerobisesti, siis kestävyysharjoittelua. Toisen ryhmän harjoitteluun kuului sekä kestävyys- että voimaharjoittelua. Kolmas ryhmä oli kontrolliryhmä. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisäksi selvittää vähentyneen insuliiniresistenssin vaikutus vatsanalueen rasvakudoksen määrään ja reisilihasten tiheyteen.

Molempien harjoitusryhmien sekä ihonalaisen että vatsaontelon rasvakudoksen määrä väheni selvästi ja lihaskudoksen tiheys kasvoi, voimaharjoitteluryhmällä selvästi eniten. Glukoosinkäyttökyky näytti riippuvan rasvakudoksen määrästä ja lihaskudoksen tiheydestä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lisättäessä harjoitusohjelmaan kestävyysharjoittelun lisäksi voimaharjoittelua vaihdevuodet ohittaneiden kakkostyypin naisdiabeetikoiden insuliiniherkkyys voi kohentua selvästi. Vaikutusmekanismi voisi perustua lisääntyneeseen aktiiviseen lihasmassaan. Lihasmassa pyrkii iän mukana vähenemään, joten lihasmassaa ylläpitävä harjoittelu vaikuttaa tehokkaalta keinolta myös insuliiniaineenvaihdunnan kannalta.

Kalifornialaistutkimuksen mukaan viihdeohjelmat saattavat olla hyviä seksivalistajia. Televisio-ohjelmia on Yhdysvalloissa usein kritisoitu irtosuhteisiin ja muutenkin paheelliseen seksikäyttäytymiseen yllyttävästä sisällöstä. Nyt Pediatrics-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että ainakin suositun Frendit televisiosarjan jakso toimi hyvänä seksivalistajana. Tutkimuksessa haastateltiin yli 500:aa nuorta, jotka olivat kyseisen sarjan uskollisia katsojia. Tutkitun jakson juonikäänteessä eräs sarjan päähenkilö havaitsee olevansa raskaana, vaikka oli käyttänyt ehkäisynä kondomia. Jaksossa mainittiin myös kondomin ehkäisytehokkuuden olevan 97 prosenttinen. Tutkijat kartoittivat miten jakso muutti 12-17-vuotiaiden nuorten käsitystä kondomin ehkäisytehokkuudesta. Tutkijat olivat haastatelleet nuoria heidän käsityksistään kondomin käytöstä puoli vuotta ennen jakson lähettämistä ja haastattelivat heitä uudelleen noin kolme viikkoa jakson lähettämisen jälkeen. Kyseisenä aikavälinä lähes puolet kyseisen Frendit-jakson nähneistä nuorista muutti käsitystään kondomin tehokkuudesta. Nuorten mielikuvat kondomin ehkäisytehokkuudesta muuttuivat kumpaankin suuntaan lähes yhtä paljon. Jakson näkeminen antoi myös lisäpontta aikuisen kanssa käydyille seksikeskusteluille, mikä olikin tutkijoiden mielestä erityisen hyvä.

Monilla nuorilla ihmisillä, joilla ilmenee aivoverenvuotoon liittyvä aivohalvaus, on riskitekijöitä, joihin voi itse vaikuttaa. Näihin vaikuttamalla voitaisiin ehkäistä ainakin osa näistä aivohalvauksista. Yhdysvaltalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa selvitettiin tällaisten aivohalvausten riskitekijöitä käyttäen aineistoa isosta tutkimuksesta. Tapauksina oli 217 potilasta, joilla oli ilmennyt aivoverenvuoto ja tähän liittyvä aivohalvaus alle kuukausi ennen tutkimuksen alkamista sekä 419 muuten samankaltaista, mutta tervettä verrokkia. Tutkittavat olivat 18 – 49-vuotiaita. Aivoverenvuodot eivät liittyneet valtimonpullistumaan, joka on merkittävä aivoverenvuodon itsenäinen riskitekijä.

Tutkimuksessa aivoverenvuodon riskitekijöiksi paljastuivat korkea verenpaine, diabetes, vaihdevuodet ja tupakointi. Yli kaksi alkoholiannosta päivässä, kofeiinipitoisten lääkkeiden käyttö, yli viisi kupillista kahvia päivässä sekä vaihdevuodet kohottivat myös aivoverenvuodon riskiä. Näyttää siltä, että diabetesta ja kohonnutta verenpainetta hoitamalla sekä vähentämällä tupakointia ja alkoholinkäyttöä voidaan nuorehkojen ihmisten aivoverenvuodon riskiä pienentää.

Suolan tiedetään kohottavan herkästi joidenkin verenpainetta, kun toiset puolestaan ovat lähes immuuneja suolan vaikutukselle. Uuden yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan naiset, joilta poistetaan kohtu ja munasarjat, jolloin heidän kuukautisensa loppuvat, muuttuvat aikaisempaa herkemmiksi suolan verenpainetta kohottavalle vaikutukselle. Tutkimukseen osallistui 40 naista, jotka olivat keskimäärin 47-vuotiaita. Heidän verenpaineensa oli ennen kohdun ja munasarjojen poistoa normaali eikä heillä ollut diabetesta.

Neljä kuukautta leikkauksen jälkeen 21 naisen herkkyys suolan verenpainetta kohottavalle vaikutukselle oli voimistunut, kun ennen leikkausta vain yhdeksän naista oli todettu suolaherkiksi. Eri tutkimusten mukaan naisten verenpaine usein kohoaa vaihdevuosien jälkeen, mutta useimmiten muutos kestää 5 – 10 vuotta. Kaikesta kohonneesta verenpaineesta puolen arvioidaan johtuvan suolaherkkyydestä. Tällaisten henkilöiden verenpaine voi olla normaali, jos he käyttävät vain vähän ruokasuolaa. Suolaherkkien henkilöiden verenpainelääkitystä voidaan myös vähentää vähentämällä tietoisesti suolan käyttöä. Suolaherkkyys näyttäisi ainakin osaksi olevan hormonaalisesti määräytynyttä.

Brittiläistutkimuksen mukaan lantion lihaksistoa vahvistava harjoittelu lievittää erektiohäiriötä. Tutkimukseen osallistui 55 miestä, jotka olivat yli 20-vuotiaita. Kaikki olivat kärsineet erektiovaikeuksista yli puolen vuoden ajan. Heidät arvottiin kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän jäsenet osallistuivat fysioterapeutin johdolla lantion lihaksistoa vahvistavaan kolmen kuukauden harjoitusohjelmaan, minkä lisäksi heille annettiin elämäntapaneuvontaa. Vertailuryhmän jäsenet saivat vain neuvontaa. Vertailuryhmän jäsenet, jotka eivät reagoineet, aloittivat myös harjoitusohjelman. Kaikki miehet saivat kolmen kuukauden jälkeen kotitehtäviä toisen kolmen kuukauden jakson ajaksi.

Kolmen kuukauden kohdalla harjoitteluryhmän miesten erektio oli parantunut merkitsevästi enemmän kuin vertailuryhmän miesten. Myös niiden vertailuryhmän miesten, jotka siirtyivät harjoitusohjelmaan, erektio parani. Kuuden kuukauden kohdalla lähes joka toisen miehen erektio oli täysin normaali, kolmanneksen erektio oli parantunut ja vain neljänneksen erektiossa ei ollut tapahtunut muutosta.

Yhdysvaltalaisen eturauhassyöpään erikoistuneen järjestön kokouksessa on julkaistu tutkimus, jonka mukaan radikaalileikkaus on eturauhassyöpäpotilaiden eniten suosima hoitomuoto. Tutkimuksessa haastateltiin 350 miestä, jotka olivat sairastuneet eturauhassyöpään. Radikaalileikkauksessa poistetaan potilaan eturauhanen sekä läheistä kudosta ja imusolmukkeita.



Miehistä 60 % halusi päästä leikkaukseen, 41 % halusi hormonaalista hoitoa ja kolmannes halusi kehonulkoista sädehoitoa. Pieni osa potilaista halusi yhdistettyä kirurgista ja hormonaalista hoitoa. Pelkästään odotteluun ja taudin säännölliseen seurantaan tyytyviä potilaita oli vähän. Nykyisin monet potilaat näyttävät haluavan yhdistelmähoitoja ja myös erilaisia peräkkäisiä hoitoja, jos alkuperäinen hoitoyritys epäonnistuu. Leikatuista potilaista jopa neljä viidestä kärsii hoidon jälkeen erektiohäiriöistä. Heistä valtaosa käyttää uudenaikaisia erektiolääkkeitä tai ruiskutettavia lääkevalmisteita.



Potilaista useampi kuin neljä viidestä luottaa internetistä saamaansa tietoon, lääkäreiltä saatuun tietoon luottaa kolme neljästä ja aikakauslehtiin kolmannes. Valtaosan mielestä tietoa on kyllä saatavilla, mikä on hyvä asia sekä potilaalle että lääkäreille.

Brittiläistutkimuksessa on selvitetty, miten ihmiset mieluiten haluaisivat kuulla kumppaninsa sukupuolitautitartunnasta. Kyselyyn vastasi yli 2 500 kolmen sukupuolitautiklinikan potilasta. Heiltä kysyttiin, miten he arvioivat erilaisia tapoja kertoa kumppanilleen tartunnastaan.



Lähes kaksi kolmesta piti suoraan kumppanille kertomista hyvänä ratkaisuna. Lähes puolet piti hyvänä vaihtoehtona myös pyytää kirjeitse asianomaista ottamaan yhteyttä klinikkaan. Muita keinoja sen sijaan ei pidetty yleisesti hyvinä. Tällaisia olivat mm. ilmoittaminen suoraan puhelimitse tai kirjeitse. Huonoimpana vaihtoehtona vastaajat pitivät ilmoittamista sähköpostitse tai tekstiviestillä. Toisaalta jotkut sähköiseen viestintään rutinoituneet pitivät suoraa sähköistä tiedottamista hyvänä vaihtoehtona. Yhteiskunnan muuttuminen yhä monimuotoisemmaksi aiheuttaa ongelmia tässäkin asiassa. Viestinnän pitäisi olla joustavaa, mutta ei se saisi kuitenkaan olla loukkaavaa. Parasta olisi, että jokainen seksitautitartunnan saanut kertoisi siitä itse kumppanilleen mitä pikimmin.

Tulevaisuudessa miehet voivat entistä tasavertaisemmin osallistua perhesuunnitteluun jakamalla ehkäisyvastuuta naisen kanssa. Miehille kehitetty uusi ehkäisymenetelmä, Intra Vas Device (IVD), on alustavissa kokeissa osoittautunut varsin luotettavaksi ja helpoksi ehkäisytavaksi. IVD on pieni silikoninen tulppa, joka asetetaan siemenjohtimiin lääkärin vastaanotolla. Menetelmä on tarkoitettu pitkäaikaiseen ehkäisyyn, mutta se on paljon helpompi purkaa kuin sterilisaatio. Niinpä lasten saaminen on myöhemmin vielä mahdollista.



Yhdysvalloissa on vastikään aloitettu IVD:n kaksivuotinen käyttökokeilu vapaaehtoisilla koehenkilöillä. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää menetelmän luotettavuutta, mahdollisia sivuvaikutuksia ja pitkäaikaisia vaikutuksia hedelmällisyyteen.



IVD:n tyyppiselle ehkäisymenetelmälle on selkeä tarve: tähän asti sterilisaatio ja kondomi ovat olleet lähes ainoita varteenotettavia ehkäisykeinoja miehille. Menetelmän eduksi voidaan lukea myös sen hormonittomuus: tutkimusten mukaan suurin osa miehistä vierastaa ajatusta hormonivalmisteiden käytöstä ehkäisytarkoituksessa.

Tutkijoilla on huonoja uutisia kolajuoman ystävälle: ahkera kolan siemailu saattaa aiheuttaa luuston heikkenemistä ja osteoporoosia. Varoitus koskee tosin vain naisia, joilla kolajuoman nauttimisen todettiin alentavan luuston mineraalitiheyttä. Vastikään julkaistussa amerikkalais-japanilaisessa tutkimuksessa oli mukana yli 2500 koehenkilöä.



Päivittäinen kolajuomien käyttö alensi naisten luuntiheyttä keskimäärin 4 %, joka tutkijoiden mukaan merkitsee jo huomattavaa luuston heikentymistä. Tutkimuksessa otettiin huomioon monia luuston tilaan vaikuttavia tekijöitä kuten koehenkilöiden ikä, vaihdevuodet, kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, liikunnan harrastaminen, tupakointi ja alkoholin käyttö. Näillä ei ollut vaikutusta tuloksiin. Myöskään muiden hiilihappojuomien käytöllä ei näyttänyt olevan vaikutusta luuntiheyteen.



Mikä sitten tekee kolajuomasta luuston vihollisen? Tutkijoilla on kaksi ehdokasta: kofeiini ja fosforihappo. Koska kofeiinitonta kolajuomaa käyttävillä naisilla havaittiin myös jonkun verran alentunut luuntiheys, ei kofeiinia ainakaan yksin voida pitää syyllisenä. Fosforihapon taas ajatellaan kuluttavan elimistön kalsiumvarastoja happamuutensa vuoksi, mutta tieteellinen näyttö on vielä riittämätöntä.



Jatkotutkimuksia odottelevan kolajuoman ystävän kannattanee korvata ainakin osa suosikkijuomastaan vedellä tai luustoa varmasti hellivällä maidolla.