Ja kun rahdattiin Ridge tuo Pohjolaan joulun sai naiset rintoihinkin.
Ja silmät niin kirkkaasti loi loistoaan jo piirteisiin Forresterin.
On ylhäällä ortensa vieläkin vain, kun mielessä herkut on sirkuttajain.
Ei vaiennut vaikerrus oo lähdöstään, mä itkevän kun Kati Forsinkin nään.
Miks tuo lommoposki on suosittu niin syitä siihen vain arvailla vois.
Siis ehkä kun naamaansa kiristettiin, niin ei saa hän hymyään pois.
Siks naisten kun hurmurin huomaavan nään, niin raukoille laittaa hän pyörälle pään.
Mies ostarin nurkassa nyt tunnelmoi, siis ken tänne tuon jenkkien speden toi?
Sä tähdistä kirkkain, taas loisteesi luo tänne Suomehen kaukaisehen,
siis sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo niin seuraksi tuu mummojen.
Sun vertaistas tänne ei taaloilla saa, on polvillaan ja selällään Suomenmaa.
Ja kiitosta soi laulu Forresterin kun Härmässä tähti on muumiokin.
-Sylvian joululaulu-
(K.Collan-Z.Topelius-M.Korpilahti)