IRC-Galleria

Vihdoin 16. Kevarikortin vois suorittaa heti keväällä :)♣♥♦♠

"Jätä minut rauhaan" oli ahdistunut ja tuskainen pyyntömme silloin, kun olimme riippuvuutemme kierteessä. Me kaipasimme kokea tuskamme yksin, tehdä salaisuutemme yksin ja kokea häpeämme yksin. Silloinkin, kun sairautemme lepäsi, me olimme yksin. Me emme osanneet kuulua ihmisten joukkoon, emmekä aina edes kokeneet itseämme ihmiseksi. Mutta yksinäiseksi me koimme itsemme, kunnes heittäydyimme riippuvuutemme lämpimään syliin. Ajan mittaan tästä sylistä tuli meille salainen helvetti, ja sielläkin me olimme koko ajan yksin.

Nyt me osaamme ainakin ajatella, että meidän kaikkein suurin yksinäisyytemme ei ilmennä kaipausta siitä, että joku toinen täyttäisi elämämme. Me tiedämme, että vaikka saisimme tänään täydellisen vastauksen hetken yksinäisyyteen, se olisi huomenna odottamassa meitä. Meidän suurin kipumme on kaipuuta meidän aidon ja todellisen itsemme luokse. Ennen me emme osanneet ajatella, että yksinäisyyden kokemukset jalostaisivat ja puhdistaisivat meitä. Nyt me tiedämme, että me tarvitsemme juuri niitä, jotta löytäisimme oman itsemme. Olen usein kokenut itseni hyvin yksinäiseksi ja surulliseksi, mutta olen samalla tiennyt, että kukaan ei voi ottaa sitä kokemusta minulta pois. Vaikka saisin sen mitä kaipaan, olisin edelleen yksinäinen. Noiden tilanteiden hiljainen ja nöyrä kohtaaminen on aina antanut levon ja uuden onnellisuuden. Kohtasin sen, mitä eniten kaipasin - oman itseni, entistä lähemmin, rakastavammin ja suloisemmin.

Mutta meidän yksinäisyydellemme voi olla toinenkin syy. Me olemme saattaneet särkyä niin pahasti lapsuutemme tai aktiivisen addiktiomme aikana, että me emme enää tahtoisi särkyä lisää. Me olemme niin rikki, että vielä lisää rikkoutuminen olisi meille aivan liikaa. Me olemme voineet menettää uskomme siihen, että joku pitäisi siitä, että tulemme kohti ja avaamme itsemme. Me olemme olleet vain tiellä; ensin lapsuudessa vanhempiemme tiellä, ja addiktion keskellä olevina me koimme olevamme lähes kaikkien tiellä. Meitä on voitu kohdella niin julmasti, että hyvästä syystä me tahdomme säästyä uusilta julmuuksilta.

Se on turvallista, mutta silloin me jäämme uhrin asemaan. Me olemme olleet uhreja, joskus suurenkin julmuuden uhreja, ja se on niin raskasta, että se saa meidän surullisen hahmomme laahustamaan ääneti, jotta muut eivät vain hoksaisi hyljätä meitä. Mutta nuo kokemukset ovat menneet. Niiden muistot ja niiden synnyttämä rikkinäisyys voivat olla vielä jäljellä, mutta silti meidän on siirrettävä uhrin kaapua syrjään. Muut ihmiset eivät voi täyttää meidän kaikkein syvintä yksinäisyyttämme, mutta he voivat jakaa paljon muuta meidän kanssamme. He voivat tehdä elämämme iloiseksi. He voivat auttaa meitä kohtaamaan kaikkein syvimmän yksinäisyytemme, erityisesti jos he tekevät samanlaista matkaa kuin me. Me voimme jakaa heidän kanssaan niin paljon ja niin syvältä, että se koskettaa meidän lohduttomimpiakin paikkojamme. Silloin me huomaamme, että me elämme koko ajan kahdella tasolla: yksin ja yhdessä. Silloin kun olemme yhdessä, jokainen on kuitenkin yksin, ja silloin kun olemme yksin, olemme kaikkeuden osa, ja kuulumme siihen syvimmällä mahdollisella tavalla. Me voimme olla yksin, mutta emme enää yksinäisiä.

Tässä hetkessä eläminen on paranemisen elinehto ja elämän virtauksesta nauttimisen edellytys. Tässä hetkessä eläminen on huomion kiinnittämistä siihen, mitä me olemme tekemässä. Se on silmien avaamista ympäristöllemme, korviimme kantautuvien äänien tiedostamista, tuntoaistiemme välittämien tuntemusten kokemista ja - omasta tietoisena olemisestamme tietoisena olemista.

Jos me kävelemme ja ajattelemme päämääräämme, me emme ole tässä hetkessä, vaan jossakin olemattomassa paikassa ja ajassa. Jos me kaipaamme takaisin lähtöpaikkaamme, olemme kadonneessa menneisyydessä, jota ei enää ole missään. Ajatuksiimme uppoutuneena me kadotamme matkamme kukkivat kukat, kellastuneet ja sateen piiskaamat lehdet, kenties muukalaisen jolla olisi meille tärkeä sanoma kerrottavaksi. Me emme huomaa poimia maasta jonkun pudottamaa hienoa avainta. Itse löysin tien varresta niin hienon avaimen, että nimitin sen elämän avaimeksi, ja pidin sitä hetken aikaa mukanani muistuttamassa, että elämäni avaimet ovat vain tässä ja nyt. Avaimemme ovat katselemisessa, kuuntelemisessa, tuntemisessa ja kokemisessa, ja ne voivat tapahtua vain, kun kiinnitämme huomiota siihen, missä ajatuksemme ovat.

Tapaan silloin tällöin näiden sivujen lukijoita. Olemme ehkä ensin vaihtaneet muutamia sähköposteja, ja sitten sovimme tapaavamme jossakin. En enää ajattele näitä tapaamisia etukäteen. Ne tulevat sitten kun tulevat ja virtaavat siten kuin virtaavat. Aikaisemmin mietin etukäteen, mitä haluaisin kysyä tai sanoa. Tapaamistilanteessa nuo ennalta mietityt ajatukset olivat vain häiriöksi ja niihin keskittyminen tai niiden pois mielestä pudistaminen veivät minua pois tilanteesta. Ilman ennakko-odotuksia tapahtumat saavat virrata vapaasti, ja tapaamisista on tullut rikkaita. Nyt kohtaan elävän ihmisen ja yritän ottaa hänet vastaan sellaisena kuin hän on. Ja kun tapaaminen on ohi, se on ohi. Sitten elän uudessa hetkessä.

Tässä hetkessä eläminen vaatii sitä, että me kiinnitämme huomiomme siihen, mihin me kiinnitämme huomiomme. Että me päästämme irti siitä, mikä ei enää ole tai vielä ole, ja olemme itsemme kanssa siinä, missä me olemme. Usein käytetty sanonta on virtauksen mukana meneminen, englanniksi go with the flow. Se voi tapahtua vain juuri tässä ja juuri nyt. Eikä sen luontevuus vähene siitä, että me kiinnitämme siihen huomiota. Päinvastoin, vasta silloin me osaamme palauttaa itsemme takaisin itsemme luokse, siihen mitä me olemme tekemässä, ajattelemassa, sanomassa, kokemassa - tähän virtaavaan nykyhetkeen. Silloin me olemme itsemme kanssa, ja huomaamme, kuinka rikas ja yksityiskohtia täynnä oleva kokemus elämä on, ja kuinka luontevasti se virtaa. Me olemme tässä hetkessä, kun kiinnitämme huomiomme siihen, mihin me kiinnitämme huomiomme. Me voimme tehdä niin vain tässä hetkessä, ja pelkästään se tuo meidät nykyhetkeen, vaikka emme muuten osaisi siinä ollakaan. Mutta se on hyvä alku.

Olimme tulleet saunasta, ja olimme juuri pukuhuoneessa. Anu siinä mietiskeli omiaan, ihmetteli ja katseli. Minä (äiti) kysyin Anulta, että mikäs sinut noin pysäytti... Anu mietti, ja tuumasi, että "no, isi on poika, koska isillä on pippeli. Tommi on poika, ja Tommilla on pippeli. Minä oonkin tyttö, koska mulla on vaan peese.

Pihalla "tuhmat pojat" uhitteli. Tuukka otti ison kepakon käteen puolustukseksi. Pojat ivasivat: "Mikäs pikku risu sulla on kädessä?". Tuukka siihen: "Teitä ei sitten varmaan haittaa, jos mä vähän lyön teitä tällä niin sanotulla pikku risulla"

Muinoin Karkkilan taistolaiset hautasivat lastensa sotalelut maailmanrauhan nimissä. Taidettiin niin tehdä monella muullakin paikkakunnalla. Poikamme ollessa noin viisivuotias, Persianlahden sodan aikoihin, katselimme haudattujen sotalelujen muistomerkkiä. Hän katseli sitä hiljaisena ja mietteliäänä. Selvästi näki, että pään sisällä tapahtui.

Sitten ajatus tuli julki: "Miksi lasten lelut? Olisivat haudanneet kaikki oikeat sotavehkeet."

Kyllä kai julkimoilla olisi varaa ostaa kenkiä, mutta heidän ei aina tarvitse. Suuriin juhliin he saavat yleensä asunsa suoraan suurten muotitalojen mallistoista, sillä punaisella matolla poseeraava tähti on hyvää mainosta. Koska upeimpia iltapukuja on valmistettu vain muutamia kappaleita, myös niihin sopia kenkiä on vähän saatavilla, ja siksi koko ei aina satu kohdalleen. Jotkut voivat myös valita väljät kengät sen vuoksi, että jalalle jäisi turpoamisvaraa, varsinkin jos juhla jatkuu aamuyön tunneille.

Nykyaikainen nuori nainen toivoo, että se oikea mies odottaa, kunnes
hänen oma vuoronsa tulee. ( Saloh Galin )

Hän ei ole vielä suudellut minua, mutta silmälasini ovat huurtuneet jo
parikertaa. ( Lissie Aladh)

Naiset muistavat ensimmäisen suudelman vielä kun miehet ovat unohtaneet
viimeisen. ( Remy de Gourmont )

Flirtti on rakkauden akvarelli. ( Paul Bourget )

Varmin tapa osua naisen sydämeen on tähdätä polvi asennossa. ( Douglas Jerrold )

Nainen voi aina iskeä, se on pelin ensimmäinen sääntö. ( Ovidius )

Luoja miten kaunis sinä olitkaan tänä iltana puhelimessa. ( Sacha Guitry)

Tytön suukot ovat kuin pulloon säilötyt oliivit - kun saat ensimmäisen
heltiämään, loput tulevat helposti. (CHR.NEWS)

Äidiksi tullut oppii ja muistaa paremmin, väittävät tutkijat.

Aivojen koossa ja muodossa tapahtuu raskauden, synnytyksen ja imetyksen aikana myönteisiä muutoksia. "Uusi äly" saattaa jäädä voimaan jopa vuosikymmeniksi.
Uuden amerikkalaistutkimuksen mukaan äitiys sparraa niin oppimiskykyä kuin muistiakin.
Professorit Craig Kinsley Richmond Universitysta ja Kelly Lambert Randolph-Macon Collegesta rikkovat tietoisesti myyttiä vauvoilleen jokeltelevista ja "narisevista" äideistä, joiden älykkyysosamäärä tuntuu taantuneen samalle tasolle jälkikasvun kanssa.
- Äitiydestä näyttäisi olevan monenlaista hyötyä, kun aivot kehittyvät ottamaan vastaan lisääntymisen haasteet, tutkijat suitsuttavat.

Haastava äitiys aktivoi valppautta

Kyse on kahdesta oleellisesta muutoksesta: Hormonitaso heilahtelee raskauden, synnytyksen ja imetyksen aikana, mikä muotoilee uudelleen aivoja hermosolujen koon muuttuessa tietyillä alueille.
Toiseksi; lapsen odotus on niin haastavaa, että se aktivoi aivojen valppautta.
- Ei ole mitään muuta aikaa naisen elämässä, jolloin tarvitsisi olla yhtä älykäs kuin silloin, kun on katsottava pienen lapsen perään, "The Mommy Brain" - kirjan julkaissut Katherine Ellison hehkuttaa. Jälkimmäisestä "älyn" kehityksestä voivat päästä osalliseksi isätkin. Tutkijat uskovat, että lunastamalla ison roolin odotuksessa ja perheen yhteiselämässä, mies kehittyy ainakin vähän.

Univaje peittää hyödyt

Myös aistitasolla tapahtuu; äidithän voivat tunnistaa lapsensa hajusta ja äänestä, vaikka se isälle ja sisaruksille voi alkuun olla hankalaa. Ongelma muutoksissa vain on, että suurin osa äideistä on niin yliväsyneitä, etteivät he jaksa ottaa uutta aivokapasiteettiaan hyötykäyttöön.
Hyödyt peittyvät väistämättömän univajeen alle. Tutkijoilla on esitellä myös toisentyyppinen, yllättävä tulos: Naiset, jotka saavat lapsia nelikymppisenä, elävät neljä kertaa suuremmalla todennäköisyydellä satavuotiaiksi nuorempiin synnyttäjiin verrattuna. Keski-ikäiset synnyttäjät saavat potkua aivoihinsa juuri silloin, kun muisti muuten alkaisi kehittyä huonompaan suuntaan. Se johtaa mielekkäämpään elämään ja pitkäikäisyyteen.

Kyseinen fantasia on melko yleinen miehillä ja joskus myös naisilla. Fantasian toteuttaminen on aina vähemmän yleistä kuin itse fantasioiminen. Se, mitä selkäsauna tarkoittaa, on sitten eri juttu: onko se hakkaamista remmillä vai pientä läpsyttelyä kädellä esimerkiksi pakaroille? Seksuaalisten fantasioiden pohja luodaan jo lapsuudessa. Jos fantasia on "kevyempää" versioita, sen taustalla ei tarvitse olla mitään traumaattista, vaan kyse on puhtaasti uusista virikkeistä ja leikistä.

Parisuhteessa ongelmaksi tulee usein se, kun kumppani ei ole halukas toteuttamaan toisen fantasioita, ja toinen on juuttunut fantasian toteuttamisen haluun tai pakkoon. Sinun ei tarvitse lähteä toteuttamaan miehesi fantasiaa, jollet halua sitä itse. Jutelkaa siitä, mitä miehesi fantasia käytännössä tarkasti tarkoittaa. Sen myötä sinulle selviää, oletko halukas osallistumaan. On hyvä luottaa omiin tunteisiinsa.

Seksuaalisuuden kentällä on nykyään vallalla käsitys, että kaiken tulisi olla hyväksyttyä ja jos näin ei ole, olet estynyt tai vanhanaikainen. Se ei pidä paikkaansa. On hyvä olla tietoinen, mikä on itselle ja omalle seksuaalisuudelle hyväksi ja mikä ei. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä.