Syvyyksistä sydämen kuulun äänen sen
Kaiken antaisin jos unta nähdä saisin. Hukun murheisiin kyyneliin loputtomiin Mutta tuolla puolen rakkain karkottaa huolen unohtuu kahleet maan kun näen sinen taivaan. Kuin ensi kerran näen sen verran vaikka tie pitkä on, taival valoton kanssasi kuljen, valon syliin suljen. Hyvästit yksin tein pakahtumaan saan sydämeni ruumiini herää todellisuuteen tyhjään päivään uuteen. Elämän ihme kuoleman ihme kaikki loistossaan käyvät tanssimaan.
Syvyyksistä sydämen kuulun äänen sen toivon vaan että unta nähdä saan: Muistan aina siellä eivät surut paina unissa huuliltain ilo irtoaa vain. Kuiskauksen kuulen sen jota unohtaa voi en se eteenpäin kuljettaa,
se minua johdattaa, kun peili valoton särkynyt sirpaleet elämään uutta kimmeltää. Uusi alkusoitto, uusi aamunkoitto tyhjä ruumiini edelleen syntyköön uudelleen turha on käydä matkaan, kiertää ympäri maan koska sen näin loistavan sisimmässäin valo sydämeeni löysi tien.