Olin seamrogilla sitten käymässä (katottiin Yön ritari ja hihiteltiin Jokerille "You need a little push" muotoutui: "You need a little plush" ja Jokerin ja Battiksen hippaleikki oli sitten esileikkiä rajummassa muodossa...) ja sitten aamukahvia ryypättyämme tulimme siihen äkilliseen päätökseen, että mennäänpäs Forssaan. Ja mehän menimme.
Oli muuten hienon näköstä mentäessä kun vähitellen maisema alkoi muuttua maalaisemmaksi ja lunta alkoi olla pelloilla. Sininen hämärä laskeutui hitaasti luontoon ja pelkäsin pelkääjän paikalla kun oli monta kymmentä kilometriä tietä, jossa:
a) ei ollut keskijakajaa
b) ei ollut ohituskaistaa
c) oli todella hämärää
d) jossa piti käyttää ajoittain pitkiä valoja
e) jossa yli puolet vastaantulijoista käytti pitkiä sammuttamatta niitä
f) tie oli paikoittain hieman kostea, ts. mahdollisesti jäässä
g) ei ollut katulamppuja (meinasi unohtua)
Mutta selvisimme hänen sukulaisensa luon ja ryystimme kahveeta ja söimme uskomattoman hyviä lihapasteijoita. Miksei semin sukulainen ole leipuri?
Lähdimme takaisin ruokittuina, kahvitettuina ja kera astiaston sekä kera villasukkien ja kaulaliinojen, jotka hän oli itse tehnyt. Hienoja ovat, laitan kuvia kunhan jaksan. Ja jos en jaksa, niin villasukat olivat punaiset sinisillä raidoilla varressa ja kaulaliina oli sininen.
Takaisin tulo tuolla pimeällä autotiellä oli vähemmän pelottava, sillä oli jotenkin taianomaista tuijottaa melkein valotonta (autoja meni vähemmän) tietä, nähdä pimeys ympärillämme. Metsä kiisi molemmilla puolilla ohitse pimeää pursuavana, taivas oli musta ja siellä oli lukuisia hopeisia tähtiä.
Mietimme että olisi niin hyvä jos hirvillä olisi varoituskolmioheijastimet.
Onneksi niihin ei törmätty.