Tuossa sitten taas vedin tanssimatolla biisejä. Muistin, että liikunnan jälkeen kannattaa ennemmin nauttia proteiineja kuin hiilareita, koska proteiini auttaa lihaksia korjaamaan soluvauroita, mutta hiilari antaa vain energiaa. Päätin siis keittää kananmunia.
Meillä oli kaksi paketta, toisessa oli vain kaksi munaa jäljellä ja päiväys oli 3.4, ja toisessa päiväys oli joku 18. päivä tai vastaava kiva. Heitin neljä kananmunaa kattilaan ja äsken otin sitten kylmästä vedestä. Kuorin kaksi kananmunaa iloisesti aikoen laittaa ne ruisleivän päälle...
Laitoin kananmunan lautaselle, otin veitsen ja leikkasin munan puoliksi. Meni sekunti, ennen kuin järkyttävä ja oksettava haju tulvahti sieraimiini. Hyi vittu. Meinasin oksentaa.
En tiedä sitten, kuinka yllättävää on se, että ei olekaan enää nälkä... Toinen kananmuna oli okei, eli jääkaapin oven lokerossa jompi kumpi on sitten pikku yllätysmuna...
Haju oli jotakin niin karmaisevaa... edes hikiset, nahkalta ja viinalta lemahtavat kesäbussit eivät vedä sille vertoja.