IRC-Galleria

Young girl lives, Old man dies...

Yeps...

Joku voisi väittää että olen katsonut Sin Cityn... *vittumainen virne*

Mutta tosissaan sitä taas alkaa osaamaan elää ajatuksella että kesä mennään yksin ja siinä syksy saman tien... Ja jos kaikki merkit pitävät paikkaansa niin nykyisellä menttaliteetilla loppuun saakka... Kuitenkaan kertomatta minkä loppuun saakka... *ovela hymy*

Se on varmaa että en ole täältä helsingistä kumppania rinnalleni aivan heti löytämässä... Mutta uskon että tämä löytää minut ajallaan...

Time Will Tell, Sooner Or Later...
It Will Find Me...
Then It Leaves Me Behind...
Once Again...
Just Like Before...

This Is The Game Whitch I Accepted...
The Game For Nothing...
The Game What Makes Me What I Am Today...
Be, Or Not To Be...

I Have Chosen My Side...
I Will Travel My Own Path...
All Alone In The Night...
Believing On My Self...

Forever In Love...
Why Worry...
Livin My Live...
Forgiven...

Että näin...

Yksin sitä vain tahtoo pää pehmetä niin pahasti että melkein itkettää... Onneksi on musiikkia... Ja valitsemalla kappaleet tahallaan väärin kykenee murtamaan sen viimeisenkin onnellisen ajatuksen päälaeltaan ja kovettamaan itseään kestämään silmänkään värähtämättä tulevaa helvettiä...

Rauhallisen tyynenä... Pulssi siellä 60-70 tienoilla... Savuke mielessä... Sentencedin No One There soi... Tilanne on kuin olisin jossain leffassa... Niin yli dramatisoitu tilanne kuin vain voi olla... Naurattaa...

Mutta oli miten oli... Tähän kun tottuu ja oppii elämään yksin neljän seinän sisällä niin mikäpä tässä ollessa... 22v ja kaikki vituillaan... Tästä on hyvä startata...

Puhdas startti jahka pää antaa myöden...

Nyt menen sauhulle... Sitten hikoilen taas itseäni rääkäten... Juon 1,2L kupillisen teetä... Irvistän... Ja jään odottamaan sitä ihmettä... Että joku antaa minulle anteeksi...

I Disappear...