Siitä on nyt suunnilleen reilu 4.vuorokautta kun tapahtui edistysaskel jota olen odottanut tapahtuvaksi... Miten sen sanoisin... Hyvin pitkään... -> tilanne tosin on edelleen herkkä ja hauras, mutta silti stabiili ja kestävä...
Samaan aikaan jo hieman pidempään on mailmaa parannettu toisella alustalla ja todettava on että tilanteen kehitys ei toimi logiikan mukaan vaan vaistojen varassa, hetkeen nojaten ja tilanteen antaen näin kehittyä tyystin uudella painolla mihinkään aikaisempaan verrattuna... Toki kokoajan asioita analysoin, päättelen, luon skenaarioita, jne... Mutta se on varmaa että jokin ei täsmää ja se asia tuntuu ensimmäisenä mielessä olevan: "tämä on liian helppoa"
Menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat omintakeisen mielen sopukoissa, luovat ristiriitoja ja konflikteja... Vaihtoehtojen ollessa liki laskematon... Ääripelkistettynä: homma kusee tai on suuri läpimurto... Se että antaako kalloni millaisen vastauksen, on tyystin eriasia...
Fakta kuitenkin on että intuitiolla edetään... ("DeadMau5 - I Remember" soi taustalla)
Paljon olen pohtinut myös pelkkää menneisyyttä menneiden päivien aikana ja tarkalleen yhtä hetkeä olen yrittänyt mieltää että mitä olisi tapahtunut jos olisin toiminut toisin... -> jokainen pohdinta on päättynyt samaan katastrofaaliseen tulokseensa mitä tapahtui todellisuudessakin... "Simulation Failed"
Yksi asia on kuitenkin huvittanut: olen niin omalaatuinen... Näin kaikki väittävät ja mukavasti suurinosa on oppinut olemaan avarakatseisia ja näkemään asian hyvätpuolet... Eikä vain kritisoimaan että miksi en voisi olla normaali... Onneksi näitä nysvääjiä on vain muutama ja heidätkin olen aikova käännyttää jotenkin ymmärtämään...
--->
Asiasta toiseen loikatakseni kesä on jälleen luonut melkoisen sosiaalisen tyhjiön ympärilleni, voimakkaan debressiivisen tunteettomuuden vellomaan ympärilleni... Sinällään on jännää kuinka tämä ei virallisesti häiritse minua mitenkään... Toisaalta minulla ei ole tylsää, ei jännää... Mutta silti koen oloni puutteelliseksi...
Toiselta näkökannalta minua VITUTTAA suunnattomasti missata liki kaikki kesän sosiaaliset kohtaamiset ollessani aina silloin osuvasti töissä ja vapaiden osuessa silloin kohdalle kun mitään ei tapahdu...
Eli tuttuun turvalliseen tyyliin musiikkia kuunnellen laajentaen skaalaa, sarjoja katsellen ja leffoja siinä ohellla... Töissä ei muuta tule yksin tehtyä kuin pohdittua päämäärin aina kaikkea turhaa ja välillä jotain ihan fiksuakin...
Mutta ei siinä.... Työvuoro on ohi ja minä painelen nukkumaan...
Täältä taas sinne saakka... :)
