IRC-Galleria

...voikin sitten todeta että paskaks vaan kaikki ja vaihtoon...

Rupeaa taas vituttamaan niin maan penteleesti...

Jotenkin tuntuu että kaikki tuttavat ympärillä pörräävät onnellisesti kumppaneittensa kanssa ja jotkut menevät onnellisina naimisiin, jne...

Ja kappas kummaa kun minä puolestani sitten otan paskaa niskaan minkä kerkiän... =D Ai että on kivaa...

Mutta minkäs sille teen kun olen se "väärä" ihminen, jada jada jada... Väärää ihmistä olekkaan... Ärsyttää kun aina vedotaan että ollaan niin erilaisia ja sitten kun ollaan samanlaisia niin itketään että olaan liian samanlaisia ja haluan vastakohtia... Pentele!½

Taas ei voi muutakuin todeta että naisia ei voi ymmärtää... Taikka sitten minä en vain ole luotu parisuhteisiin kenenkään kanssa kun olen joko juurikin liian sellainen taikka sitten en ollenkaan...

Ratkaisevaa olisi minun osallani ainakin sellainen pieni asia että olisi kiva jos kumppani/puoliso kertoisi että mikä mättää, muttakun EI! ollaan hissunkissun ja annetaan asian olla ja oletetaan että kyllä se mies sen tajuaa, jos ei muuten niin lukemalla ajatuksia... Ja sitten tulee hetki että neidin mielestä asiat o mennee pitkään jo huonosti niin tottakai se on miehen syy...

Ja kaikki voisi olla täysin toisin jos nainen olisi vain kertonut että mikä/missä mättää...

Toiseksi eniten ihmetyttää että valitetaan ettei koskaan tehty mitään... No eipäkai kun ei koskaan mikään ehdotus kelvannut... Vastaus oli aina et ei jaksa, jne valitus... Ja itse neiti ei osaa sanoa mitään mitä tehtäisiin... Vaikka itse neiti on päättänyt että vain hänen ehdotuksensa on tarpeeksi hyvä toteutettavaksi... Miehen ehdotus dumpataan heti...

Mutta tässä tulee ongelma...

Hyviä naisia ei ole paljoa...

Menettämäni neitoni ovat kaikki olleet hyviä mutta pääosin mykkiä kun olisi pitänyt keskustella/jutella... Sääli sinänsä että kun yhteisitä asioista päätetään niin harvinaisesti minulta ei edes kysytä vaan päätetään minunkin puolestani, vaikka omaisinkin sanottavaa... Kun sitten saan sanoa niin sitten uhataan kaikella mahdollisella "Kerron äidille" sarjasta aina "Vittu soitan poliisit ja usutan ne sun niskaas" variaatioihin...

Onko asia vain niin että nyky naisista harva on koskaan oikeasti rakastunut?

Ne jotka ovat, seurustelevat tai ovat jo naimisissa ja asiaan ei ole tulossa muutosta...

Omalla kohdallani olo on että tunteita on tunnettu mutta rakastuttu... Ei pelkoa...

Normaaliin tyyliin minun on annettu ymmärtää mutta vasta puolella kaikki on ollut vain peliä mun tunteilla...

Pakko on todeta että kovinkaan montaa kolhua en kestä enää... Jahka niin käy... Katoan One Way tiketillä kohti valaistusta joko Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan... Ja uskottavastikkin sille tielleni jään...

Totta on että yrittänen liian hyvien naisten seuraan, jne mitä minulla on rahkeita ja tulen petetyksi tavalla tai toisella... Mutta silti aina niin raskaasti...

Toinen scenaario on että muutaman tällaisen kolhun jälkeen en enää yksinkertaisesti halua vakavaan suhteeseen vaan rupean tuhoamaan muiden suhteita... Vikittelemään varattuja naisia ja sitten hetken pelehtimisen jälkeen lemppaan eukon ja jatkan seuraavaan emäntään...

Mutta kaikki on spekulointia...

Vitun pettynyt vain olen itseeni jälleen kerran...

Ihan ja vain siksi etten saanut lähinmäistäni taasenkaan kertomaan minulle mikä oli se raastava piikki lihassamme...

Vaan tulehtui, mädäntyi ja kuoli pois...

Taas kerran...